Author: Yhdyskuntasuunnittelun seura YSS ry

Kokemäenjoen suulle vuonna 1558 Juhana-herttuan perustama Pori kehittyi suursataman myötä Suomen keskeiseksi teollisuuskaupungiksi. Kukoistusta jatkui vielä pitkälle toisen maailmansodan jälkeen, vaikka maan kohoaminen siirsi satamatoiminnot Reposaaresta Tahkoluotoon ja Mäntyluotoon. 

Yhdyskuntasuunnittelun seura teki kesäkuun ensimmäisenä perjantaina 2024 päivän mittaisen retken ottamaan selvää Porin vihreän siirtymän hankkeista. Ohjelmarungon oli valmistellut seuran entinen pitkäaikainen puheenjohtaja (1995–1999) Mariitta Vuorenpää, joka toimii tällä hetkellä Porissa yleiskaavoittajana. 

Merituulivoimaa ja vihreää vetyä

Kevättalvella julkistettiin aiesopimus vihreän vedyn tuotantolaitoksista Poriin ja Kemiin. Green North Energy on hankkeiden takana. Yhtiöllä on määrä käynnistää vastaavantyyppisten laitosten rakentaminen Naantaliin jo vuoden sisällä. Naantalissa sijoituspaikkana olisi toimintansa lopettaneen Nesteen öljynjalostamon tontti.

Porin hankkeen toteutuminen on pitemmällä tulevaisuudessa. Ensin kaupungin pitäisi saattaa Tahkoluodon yleiskaavoitus ajan tasalle. Pulmana on myös tarvittavan maapinta-alan riittävyys. Muita, ei välttämättä vähäisempiä ratkottavia kysymyksiä ovat alueen loma-asutus ja sen tulevaisuus sekä arvokas luonto ja uhanalaiset kasvi- ja eläinlajit. 

Tahkoluoto on ollut pioneeri tuulivoimaloiden rakentamisessa. Ensimmäiset tuulivoimalat otettiin käyttöön vuonna 1999, ja ensimmäinen merituulivoimala pystytettiin vuonna 2010. Tahkoluodon merituulipuisto on ollut maailman ensimmäinen jääolosuhteisiin suunniteltu merituulipuisto. Ilman merituulivoimaa ei vihreän vedyn ja siihen kiinteästi kytkeytyvän vihreän ammoniakin laajamittainen tuotanto onnistu. Kysymyksessä on kolmiodraama. Sen yhdessä kulmassa on tuulivoiman avulla tuotettava vähäpäästöinen sähkö. Toisessa kulmassa on vihreän energian avulla tuotettava vihreä vety. Kolmannen kärjen muodostaa vihreä ammoniakki, joka syntyy vedystä ja typestä. Typpi otetaan ilmasta. 

Mihin sitten vihreää ammoniakkia käytettäisiin? Ainakin rahtilaivojen polttoaineena sekä typpilannoitteiden valmistukseen.

Sähkönsiirtoakin tarvitaan

Porin edustan merialueelle on vireillä useita ja erilaajuisia tuulivoimahankkeita. Suurimmat niistä sijoittuvat kymmenien kilometrien päähän rannikosta Suomen talousvesialueelle. Lähimpänä rannikkoa olevan Tahkoluodon merituulipuiston laajennuksen osayleiskaava on jo lainvoimainen. Suomen Hyötytuuli Oy:n hanke on tarkoitus toteuttaa kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa toteutetaan eräänlainen demonstraatio neljän tuulivoimalan turvin. Demonstraatiohankkeen olisi määrä valmistua vuonna 2026. Toinen vaihe käsittäisi peräti 36 yli 15 megawatin voimalaa. Yhteistehoksi tulisi 800 megawattia. Voimalat yltäisivät 310 metrin korkeuteen. Demonstraatiohankkeen vesi- ja rakennusluvat ovat lainvoimaisia. YVA-prosessit hoidettiin vuosina 2020–2021. Aluevesirajan ulkopuolelle suunnitellut merituulipuistot eivät edellytä yleiskaavaa.

Merikaapelointi muodostaa kiintoisan juridisen yksityiskohdan. Avomerelle sijoittuvat kaapelit ja niiden luvitus eivät edellytä kaavoitusta. Ne suunnitellaan YVA-prosessissa. Kaavoituksen kanssa voi syntyä ristiriitaa, jos merikaapeli, maakaapeli tai ilmajohto halutaan alueelle, jolle tavoitellaan muuta maankäyttöä tai alueella on merkittäviä luontoarvoja. 

Merituulivoimalat edellyttävät ympäristövaikutusten arvioinnin läpikäynnin. Samoin kaapelointi. Kaapeleille pitää löytää myös rantautumispaikka, josta ne sitten saadaan kytkettyä energiaverkkoon. Jos kaikki Porin edustan merituulihankkeet toteutuisivat, tarvittaisiin Tahkoluodossa mantereen puolelta jopa 20 hehtaarin suuruinen sähköasemavaraus. Sieltä sähkö siirretään 400 kV:n voimalinjalla kantaverkkoon Ulvilan sähköasemalle. Voimalinjan johtoalue on noin 65 metriä leveä ja iso kysymys on, kuinka monta uutta 400 kV:n voimalinjaa Porista Ulvilaan tarvitaan tulevaisuudessa.

Mökkeilyä ja Naturaa

Maankohoaminen luo erityisleiman Selkämerelle. Juhana-herttua antoi Porin perustamisen yhteydessä Porin porvareille Reposaaren nautintamaaksi. Purjelaivojen kaudella Reposaaresta kehittyi johtava vientisatama. Myös kalastus kukoisti. Porin pormestari edusti itsellensä vuotuiset verot kalana, voina ja lampaanlihana.

Tahkoluodon ja Reposaaren välinen salmi mataloitui vuosien myötä. Vähitellen Tahkoluoto maatui kiinni Reposaareen. Kun Tampereen ja Porin yhdistävä rautatie valmistui vuonna 1895, jäi Reposaari ilman ratayhteyttä. Rata linjattiin Mäntyluotoon, josta muodostui Porin pääsatama. Tahkoluoto sai sen sijaan öljysataman toisen maailmansodan jälkeen.

Reposaaresta Tahkoluodon kautta mantereelle ulottuvan pengertien valmistuminen vuonna 1956 vilkastutti lomamökkien rakentamista. Mökkejä on pystytetty melko mielikuvituksellisiinkin paikkoihin pikku luodoille ja karikoille. Alueen helikopterikuvat havainnollistavat suomalaisittain melko harvinaista, pikku kareille syntynyttä kesämökkiyhdyskuntaa. Mistä vain on löytynyt kiinteää maapohjaa, on se hyödynnetty lomarakennuksen rakennuspaikkana. Monet mökit sijoittuvat käytännössä tulvavaara-alueelle. Maankohoaminen on toisaalta tilannetta helpottanut. Mökit ovat enimmäkseen porilaisten itsensä käytössä. 140 mökin yhdyskunnan sijainti lähellä Tahkoluodon kehittyvää vihreän siirtymän satamaa on iso haaste – miten mökkikulttuuri voi jatkua ilman, että se ei rajoita sataman kehitystä?

Natura ja monet uhanalaiset lajit ovat oma lukunsa. Merituulipuistojen vaikutuksia arvioitaessa on kiinnitetty huomiota Selkämeren kansallispuistoon sekä läheiseen Gummandooran saariston Natura-alueeseen. Reposaaren merialuetta leimaa riuttaluonto. Reposaari-nimikin juontaa juurensa ruotsin kielen sanasta reffzöö, joka viittaa riuttaan eikä kettuun. Reposaari on ollut aikoinaan vedenalainen riutta. Satama-alueiden laajennus ulottuisi osin suojelluille riutta-alueille, joiden suotuisaa suojelutasoa ei Suomi saisi kuitenkaan vaarantaa. Maankohoamisrannikon vaihettumisvyöhykkeelle tyypilliset tervaleppälehdot ovat luonnonsuojelulailla suojeltuja luontotyyppejä. Alue on myös linnustoltaan arvokas. 

Fortumin varavoimala-alue Tahkoluodossa vapautuu vuonna 2029. Kivihiilivoimala muodostaa tällä hetkellä komean teollisen päätteen viivasuoralle Reposaaren Kirkkokadulle ja sillä on omalla tavallaan maisemallista merkitystä.

Yyteri

Yyteri ja sen matkailu ovat porilaista kulttuurihistoriaa. Vuonna 1974 valmistuneella, arkkitehtuuriltaan merkittävällä Yyterin rantahotellilla (Söderlund – Valovirta) on laajentumissuunnitelmia. Yyterin hotellin valttina on sen sijainti rannan siinä kohdassa, jossa meri syvenee nopeammin. Muualla kilometrien mittaisella hiekkarannalla joutuu yleensä kahlaamaan merta pitkät matkat, eikä uintia suositella merivirtausten takia. 

Yyteriin, vähän matkan päähän nykyisestä kylpylähotellista on suunnitteilla jopa 50 000 kerrosneliömetrin edestä uutta hotelli- ja majoitustilaa.

Yyterin dyynit olivat vuosikymmenten ajan jatkuneen ja liialliseksi paisuneen huvikäytön myötä vaarantuneet. Muun muassa rantajalkapallokisat olivat hiekkadyynejä kuluttaneet. Dyyneillä kulkemista ryhdyttiin rajoittamaan 2010-luvulla määrätietoisilla suojelutoimilla ja rajoituksilla. Rannalla kävijät ohjataan nykyään yleisille kulkureiteille, puisille lankonkeille. Dyynien ympärille on pystytetty tuuliaitoja. Rantavehnää istuttamalla on hiekan kulkeutumista pystytty estämään. Reiteillä pysymätön maastopyöräily on erityisen tuhoisaa. Rajoitustoimet ovat tehonneet. Vilkkaimpien uimarantojen ulkopuolelle on saatu syntymään jopa uusia dyynivalleja. Helteisimpinä päivinä Yyterin hiekkarannoille kerääntyy enimmillään jopa kymmenen tuhatta nauttimaan kesästä ja merestä.

Vihreä siirtymä on monimutkainen palapeli

Jo muutaman tunnin vierailu Porin uusien jättihankkeiden äärellä asiantuntevin opastuksin höystettynä avaa sitä palapeliä ja niitä haasteita, joita merituulivoiman, vihreän vedyn ja ammoniakin yhtälöön sisältyy. Vaikka Porin kaupunki on asukasluvultaan maan kymmenenneksi suurin, on asukasluku aleneva. Väestöennusteen mukaan Porin asukasluku putoaisi nykyisestä 83 000:sta 75 000:een vuonna 2040. Trendin mukaan aktiiviväestön, ikäluokat viidestätoista kuuteenkymmenen neljään, osuus putoaisi eniten. Perinteinen raskaan teollisuuden Pori on hakenut – ja löytänyt – uutta ilmettä tapahtumista, kulttuurista, korkeamman asteen opetuksesta, matkailusta ja muista kaupallisista palveluista. Mutta myös uuden aikakauden elinkeinoja tarvitaan. Vihreä siirtymä on Porille suuri strateginen tulevaisuuden kysymys, joka todennäköisesti muuttaa muuttoliikkeen ja väestönkasvun positiiviseksi lähivuosina.

Porilaiset suhtautuvan myönteisesti uuteen teknologiaan, onhan Pori aina elänyt vahvasti teollisuudesta. 

Vireille saatetut miljardiluokan hankkeet ovat kuitenkin tuoneet uusia vivahteita. Siitä esimerkkeinä ovat Tahkoluodon vuokramökkialueen tulevaisuus, joka mökkiläisiä huolettaa. Myös Ahlaisten pienessä, valtakunnallisesti merkittävässä ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaassa kylässä on herännyt huolta tuulivoiman maisemallisista ja muista vaikutuksista. 

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen rooli on Porissa merkittävä. Kaupunki neuvottelee ELY:n kanssa työpalavareissa etupainotteisesti. Näin saadaan kaavahankkeiden alkuvaiheissa selvyyttä ELY:n ja mahdollisesti muidenkin viranomaisten näkökannoista ennen kuin suunnittelu etenee liian pitkälle. Tavoitteena on ottaa tarvittavat asiat huomioon ja löytää yhteinen tilannekuva ennen virallisia lausuntokierroksia.

Kaupunkivihreää

Pori on kokenut lukuisia tuhoisia kaupunkipaloja. Viimeisimmän, vuoden 1852 tulipalon jälkeen lääninarkkitehti Georg Theodor Chiewitz laati kokonaan uuden ja uusille periaatteille perustuvan asemakaavan. Sen tärkeimpiä tehtäviä oli edistää paloturvallisuutta. Kadut kaavoitettiin leveämmiksi, korttelit suuremmiksi ja lisättiin puistojen määrää ja palokujia. Esplanadeilla kaava-alue jaettiin neljään yhtä suureen osaan. Näin syntyi Porille tyypillinen puistoakselien verkosto.

Kirjurinluoto kesäisine jazz-juhlineen on Suomen tunnetuimpia kesätapahtumia. Kirjurinluoto kuuluu itseoikeutetusti osaksi Porin kansallista kaupunkipuistoa, joka perustettiin ympäristöministeriön päätöksellä toukokuussa 2002. Maankäyttö- ja rakennuslakiin on kuulunut alusta asti oma, kansallisia kaupunkipuistoja koskeva 9 luku. Vuonna 2008 lakia muutettiin siten, että esityksen puiston perustamisesta voi tehdä vain kunta, mutta varsinaisen perustamispäätöksen tekee ympäristöministeriö.

Porin kaupungin kaavoituksessa vastaavana asiantuntijana työskentelevä Vuokko Kemppi-Vienola vastaa kansallisen kaupunkipuiston kehittämisestä Porissa. Hän selosti kansallisten kaupunkipuistojen ideologiaa ja historiaa. Pori sai omansa järjestyksessä toisena yhdessä Heinolan kanssa. Ensimmäinen perustettiin Hämeenlinnaan vuonna 2001. Yhteensä kansallisia kaupunkipuistoja on perustettu kymmenen.

Porin kansallista kaupunkipuistoa leimaa viher- ja virkistysalueiden tiivis kytkös rakennettuun kulttuuriympäristöön. Puistoalue yhdistää Kokemäenjoen varren molemmin puolin jokisuiston delta-luontoa joen pohjoisrannan historiallisiin jykeviin tehdasrakennuksiin ja Kivi-Porin renessanssipalatseihin. Lintuharrastajille Porin kansallisen kaupunkipuiston alue on ehtymätön aarreaitta. Vuonna 2006 puistoa laajennettiin lisäämällä siihen Käppäräpuisto ja siellä oleva Porin ortodoksisen kirkon alue.

Pori edelläkävijänä

Yhdyskuntasuunnittelun seuran yhteensä kymmenen osallistujaa, yhdellä koululaisella täydennettynä, sai Porin kaupungin asiantuntijoiden avulla tiiviin ja osuvan kuvan Porin kehityksen suuntaviivoista 2020-luvulla ja siitä eteenpäin. Jälleen kerran näyttää siltä, että Pori tulee toimimaan tienraivaajana ja esikuvana kokonaan uudentyyppiselle elinkeinorakenteelle. Suunnittelulle muutos näyttäytyy tällä hetkellä aika dramaattiselta, mutta kun asiaa tarkastelee historian näkökulmasta, on Pori tottunut aiemminkin suuriin rakennemuutoksiin. Suomen länsirannikko elää juuri tällä hetkellä erilaisessa toimintaympäristössä kuin epävakaan rajan kanssa kamppaileva itäinen Suomi.

Teksti ja kuvat: LAURI JÄÄSKELÄINEN

Vuoden kaupunkikirjoitukseksi 2024 on valittu Arja Turusen kirjoitus Lähiösuunnittelu sukupuolten tasa-arvon esteenä? – Yhdistys 9 ja vaatimukset asumisen uudistamisesta 1960-luvulla. Kirjoitus on ilmestynyt Historiallisen Aikakausikirjan numerossa 121:4 (2023).

Vuoden kaupunkikirjoitus tarkastelee sukupuolten tasa-arvoa ajavan Yhdistys 9:n historiallista toimintaa lähiösuunnittelun näkökulmasta. Vuoden kaupunkikirjoitus on helppolukuinen ja lähestyttävä, ja saa lukijan oivaltamaan, kuinka osallistavaa kaupunkisuunnittelu on ollut myös aiemmin; asukkaiden ja kansalaisten näkemykset ja mielipiteet on kuultu tai jätetty kuulematta myös vuosikymmeniä sitten.

Kaupunkitutkimuksen näkökulmasta tasa-arvotulokulma on tuore ja virkistävä. Sukupuoli ja tasa-arvon tavoittelu tuovat uuden näkökulman yhdyskuntasuunnittelun historiaan ja siihen vaikuttaneisiin radikaaleihin ideologioihin sekä lähiöiden arkeen.

Vaikka tutkimus on pohjimmiltaan historiallinen, on aihe tuotu keskusteluiden avulla tähän päivään. Tutkimus sisältää myös konkretiaa suunnitteluratkaisujen muodossa, joka on omiaan kaupunkisuunnittelun ja -tutkimuksen välisen sillan rakentamisessa. Lähteitä on niin ikään käytetty monipuolisesti ja lähdeanalyysin kautta myös asuntopolitiikan näkökulma on sisällytetty artikkeliin. Vuoden kaupunkikirjoitus muodostaa hyvin arvokkaan lisän kaupunkitutkimuksen ja -suunnittelun alalle, ja on ehdottomasti palkitsemisen arvoinen.

Vuoden kaupunkikirjoitus -palkinto jaetaan vuosittain parhaalle suomenkieliselle kaupunkitutkimuksen alaan kuuluvalle tieteelliselle artikkelille. Palkinnon myöntämisen edellytyksenä on, että artikkeli on aihevalinnaltaan, näkökulmaltaan ja tutkimusotteeltaan itsenäinen, kiinnostava ja korkeatasoinen. Se tuo uutta kaupunkitutkimuksen monitieteiselle kentälle ja on ajankohtainen. Arvioinnissa huomioidaan myös huolellinen ja selkeä ilmaisu, jonka kautta tekstit avautuvat laajalle lukijakunnalle.

Artikkeli on luettavissa: Historiallinen aikakauskirja

Blogiteksti palkitun artikkelin pohjalta: Blogiteksti

Perinteikästä ja arvostettua kaupunkikirjoituspalkintoa on jaettu vuodesta 2005 lähtien. Raati valitsi vuoden 2024 palkinnon kolmestatoista tiedelehtien esivalitsemasta artikkelista. Palkintoraadin jäseninä toimivat tutkijatohtori Pilvi Nummi (Aalto-yliopisto, YSS), yliopistonlehtori Silja Laine (Turun yliopisto, SKTS), informaatiopäällikkö Joona Packalén (Helsingin seudun liikenne, RYTS), erikoisasiantuntija Lauri Jääskeläinen (YM, YSS), dosentti Eerika Koskinen-Koivisto (Jyväskylän yliopisto, SKTS) ja tohtorikoulutettava Lassi Tähtinen (Aalto-yliopisto, RYTS). Raadin puheenjohtajana toimi Jamie Donovan (RYTS).

Yhdyskuntasuunnittelun seura, Suomen kaupunkitutkimuksen seura ja Rakennetun Ympäristön Tutkimuksen Seura palkitsevat vuosittain parhaan kaupunkitutkimusaiheisen kirjoituksen edellisenä vuonna julkaistuista kotimaisista tieteellisistä artikkeleista. Palkinnon tarkoituksena on kannustaa kaupunkitutkijoita työskentelemään kotimaisilla kielillä ja suomalaisia tiedejulkaisijoita julkaisemaan kaupunkiaiheisia kirjoituksia.

Yhdyskuntasuunnittelun seura jakaa vuosittain Ruusut-tunnustuksen esimerkillisestä työstä suomalaisen yhdyskuntasuunnittelun hyväksi. Vuoden 2023 Ruusut saa arkkitehti SAFA ja arkkitehtuurikriitikko AICA Tarja Nurmi joka toinen vuosi järjestettävän ArkRex-arkkitehtuurielokuvafestivaalin perustajana ja kuraattorina. 

Arkkitehti Tarja Nurmen aikaansaamasta ArkRex-elokuvatapahtumasta on muodostunut oloissamme ainutlaatuinen, kahteen tiiviiseen päivään keskittyvä kokonaisuus. Nurmen kansainvälisten kontaktien kautta päästään näkemään uusia ja vanhempiakin, arkkitehtuuriin tiukemmin tai löysemmin kiinnittyviä elokuvia, joita ei kaupalliseen ohjelmistoon koskaan saada. Elokuvien ohella tapahtuma sisältää keskusteluja ja elokuvien ohjaajien haastatteluja. Legendaarinen Helsingin Lasipalatsin Bio Rex kruunaa esityspaikkana tapahtuman. 

Marraskuussa 2023 pidetyn kolmannen festivaalin pääteemana olivat kaupunkisuunnittelu ja kaupungit sekä niiden ihanuus, ongelmat ja haasteet. Toinen teema liittyi museoihin – niiden tärkeyteen, tarkoitukseen ja erilaisiin tapoihin tavoittaa yleisö ja palvella arkkitehtuurin, tutkimuksen, kaupunkisuunnittelun ja rakentamisen asiantuntijoita. 

Kolmannen festivaalin työryhmään kuuluivat Tarja Nurmen johdolla arkkitehti Elizaveta Parkkonen, arkkitehti Helena Teräväinen, Archinfon toiminnanjohtaja Katarina Siltavuori ja Arkkitehtuurimuseon tutkimus- ja tietopalvelupäällikkö Petteri Kummala. Tapahtuman yhteistyökumppanina toimi Rex Events.

Palkintopuheessaan Tarja Nurmi totesi mm:

”Olen ymmärtänyt pitää kaupunkisuunnittelua arkkitehtuurin varsinaisena vaativana kuningaslajina, jollaista se Suomessa ei valitettavasti enää ole. Naruja vetelevät kiinteistösijoitusyhtiöt ja yhden asian ideologiat. Pitkä tähtäin tuntuu puuttuvan. Myöskään journalistien joukossa ei juuri ole valppaita vallan ja kaupunkisuunnittelun asioiden vartijoita ja yleisölle asioista faktat ja tiedot oikeassa järjestyksessä kirjoittavia rautaisia ammattilaisia. Kansalaisten osallistumisesta on tehty lähinnä tietokonekuvien peukutusteatteria”.

”Nyt saatu tunnustus kannustaa tekemään taas enemmän ja entistä paremmin, mikä edellyttää pitkän tähtäimen suunnittelua vanhojen ja uusien yhteistyökumppanien kanssa. Syksyksi 2024 on jo suunnitteilla ns. välilaskutapahtuma ja vuodelle 2025 on vireillä yhä kunnianhimoisempi teema – ja haarukoitavina vielä tuotantovaiheessa olevia upeita arkkitehtimuotokuvia elokuvan keinoin.”

---

Risut-tunnustus voidaan jakaa taholle, jonka toimintaa seura ei näe yhdyskuntasuunnittelun kannalta esimerkillisenä. Vuoden 2023 Risut menevät kiinteistökehitysyhtiö Sponda Oy:lle. Risujen aiheena on yhtiön projekti, joka on johtanut käyttökelpoisen ja sijainniltaan keskeisen liikerakennuksen purkamiseen Helsingin ydinkeskustassa.

Vuonna 1963 valmistunut, arkkitehti Kurt Simbergin eräänä päätyönä pidetty alun perin pankkirakennus Stockmannia vastapäätä korvataan pääosin samankokoisella uudella liike- ja toimistorakennuksella. Spondan ratkaisun taustalla on mainittu olevan vanhan rakennuksen rungon ja matalan kerroskorkeuden asettamat rajoitukset esimerkiksi talotekniikalle.

Parhaillaan menossa olevan purkutyön myötä katoaa Helsingin ydinkeskustan 1960-luvun arkkitehtuurihistoriaa. Rakennus on edustanut materiaaleiltaan korkeatasoista ja tilasuunnittelultaan aikakaudelle tyypillistä arkkitehtuuria. On piittaamatonta jättää käyttämättä ne mahdollisuudet, joilla kunnossa pidetty rakennus olisi voitu purkamisen sijaan korjata ja näin jatkaa sen elinkaarta vuosikymmeniä, ellei vuosisatoja eteenpäin.

Sponda Oy kertoo erääksi painopistealueekseen ympäristövastuullisuuden integroinnin koko kiinteistökantaan. Mannerheimintie 14:n projekti ei sitä edusta. Projekti edustaa lyhytnäköistä, ilmastonmuutoksen kannalta haitallista ja modernia rakennuskulttuuria väheksyvää toimintatapaa.

Sponda Oy:n edustajalla ei ole valitettavasti tilaisuutta osallistua Risut-tunnustuksen vastaanottamiseen ja on siksi pyytänyt liittämään asiasta kertovaan lehdistötiedotteeseen seuraavan kannanottonsa:

”Näkyvällä paikalla Helsingin keskustassa sijaitseva hankkeemme on ymmärrettävästi herättänyt runsaasti mielipiteitä puolesta ja vastaan. Kun lähdimme suunnittelemaan hanketta, lähtökohtamme oli rakennuksen rungon ja julkisivujen säilyttäminen sekä kohteen peruskorjaus. Valitettavasti uuden talotekniikan tuominen rakennuksen hyvin matalaan kerroskorkeuteen olisi kuitenkin tehnyt tiloista toivottoman matalat. Purkupäätös oli vihoviimeinen vaihtoehto, ja se tehtiin erittäin perusteellisen selvitystyön jälkeen. Kun pitkään tyhjänä ollutta kiinteistöä ja sen runkoa ei pystytty hyödyntämään, pyrimme minimoimaan uudiskohteen rakentamisesta aiheutuvat päästöt. Olemme sitoutuneet rakentamaan korkeimpien ympäristöstandardien mukaisesti suunnitellun uudisrakennuksen, joka tulee olemaan käytön aikaisen energiankulutuksen osalta täysin hiilineutraali ja joka kunnioittaa kaupunkikuvaa sekä elävöittää ydinkeskustaa”.

RIL:in tuorein julkaisu – Entäs jos? Professori Pentti Murolen blogipohdintoja 2012–2021 perustuu professori, diplomi-insinööri Pentti Murolen lähes 700 blogikirjoitukseen kymmenen vuoden ajalta. Niissä hän tarkastelee syvällisesti muun muassa kaupunki- ja liikennesuunnittelua pohtien usein: Entäs jos tehtäisiin näin?

Pentti Murolen (1934–2021) suunnittelufilosofia kiteytyi koko uran ajan ennakkoluulottomiin, laajakatseisiin visioihin, kovaan tutkimiseen, yhteiskunnalliseen ajatteluun ja periksiantamattomaan työhön. Hän korosti näkökulmien laajakatseisuutta viimeaikaisessa kaupunkisuunnittelussa. ”Nyt on kaksi selkeää tavoitetta: asuntojen tuottaminen ja kaupunkirakenteen tiivistäminen. Mutta hetkinen – tuntuu tutulta! Ne eivät suinkaan ole uusia tavoitteita. Ne ovat aina olleet olemassa. Jokainen voi allekirjoittaa nuo kaksi tavoitetta. Minä ainakin allekirjoitan ne aina, heti ja sumeilematta. En kuitenkaan allekirjoita niitä ilman ehtoja, en numeroleikkinä.”

Kirja tuo esiin voimakasnäkemyksellisen ajattelijan ja kaupunkisuunnittelijan näkökulmia viimeisen vuosikymmenen ajankohtaisiin asioihin. Tarkastelutasoina ovat niin yhteiskunnallinen kuin ihmisen mittakaava – sekä Suomessa että kansainvälisesti.

Blogikirjoituksiin sisältyy valtava määrä tutkittua tietoa ja huolellisesti tehtyjä graafeja. Ne avaavat sen, kuinka monista näkökulmista yhteiskunnan kehittämistä pitää katsoa ihmisiä unohtamatta. Kirjoitukset ovat arvokasta oppia nykyisille ja tuleville kaupunki-, liikenne- ja yhdyskuntasuunnittelijoille.

Kirjassa käsitellään viimeisimpiä yhteiskunnallisesti merkittäviä ajankohtaisia teemoja, kuten Helsingin kasvustrategiaa, ilmastonmuutoksen torjuntaa, hiilineutraalisuustavoitteita ja kaupungin muutosta auton kaupungista pyöräilyn ja jalankulun kaupungiksi.

Murole teki lähes 70-vuotisen uransa yhdyskunta- ja kaupunkisuunnittelijana, yrittäjänä, visionäärinä ja vaikuttajana sekä kotimaassa että ulkomailla. Eläkkeelle jäätyään hän jatkoi aktiivista vuoropuhelua kirjoittamalla omaa blogiaan kymmenen vuoden ajan. Blogiaineisto edustaa syvällistä, välillä kriittistä pohdintaa ja analyysiä suunnittelufilosofian kehityksestä eri vuosikymmenillä, yhteiskunnallisen päätöksenteon monimutkaisuudesta, hankkeiden historiasta, saavutuksista ja tappioista.

Kirjan jakelu perustuu ilmaisjakeluun ja sen voi noutaa Arkkitehtuuritoimisto B&M Oy (Perämiehenkatu 12 E 00150 Helsinki) arkisin klo 10.00–16.00 välisenä aikana.

Kirja on myös ladattavissa RIL:n kirjakaupasta.

Vuosien tauon jälkeen YSS vietti marraskuun viimeisenä päivänä pikkujouluja Aalto-yliopiston tiloissa Espoon Otaniemessä. Pikkujouluja vietettiin viimeksi ainakin vuonna 2017, silloin tammikuun puolella ja samalla jaettiin seuran Ruusut ja Risut. Vuosi 2019 oli seuran 60-vuotisjuhlavuosi ja sitä juhlittiin lokakuussa 2019. Covid 19 katkaisi perinteen, jota nyt elvytettiin.

Tilaisuus Living + Hub -tilassa keräsi parikymmentä kiinnostunutta. Lokakuussa 2019 Rakentajanaukio 4:ssä toimintansa aloittanut , nykyaikainen vuorovaikutusta edistävä tilakokonaisuus saatiin seuran käyttöön kiitos Aallon Aija Staffansin ja Pilvi Nummen. Alkulämmittelyn jälkeen Aija Staffans esitteli Hubin syntyvaiheita ja ideologiaa. Esikuvaa oli haettu aina rapakon takaa MIT:stä sekä myös lähempää Hampurista. Hub hyödyntää PSS-menetelmää, Planning Support System, joka mahdollistaa virtuaalisen ja monen yhtäaikaisen käyttäjän osallistumisen alueidenkäytön suunnitelmien työstämiseen ja kommentointiin. Pilvi Nummi demonstroi, miten Espoon pohjoisosaan kaavaillun Viiskorven alueen kaavarungon suunnittelun yhteydessä oli PSS-menetelmää hyödynnetty. Viiskorven maankäyttövaihtoehtoja tutkailtiin myös CAVE-työpajassa, jota varten Krista Pihlava oli Aija Staffansin ynnä muiden ohjaamassa diplomityössään työstänyt visuaalisesti havainnollisia vaihtoehtoja kolmella eri tiiviysvaihtoehdolla. Pihlavan työnimenä Viiskorvelle on Mahdollisuuksien kaupunkikylä. Alkuperäisenä asukastavoitteena on ollut 8 000 asukasta, mikä tehdyillä mallinnuksilla tarkoittaisi hyvinkin tiivistä rakennetta. 

Ennen viimeistä, Petri Kangassalon viheralueiden digitaalista kaksosta käsittelevää esitystä käytiin Hubissa monipolvista keskustelua. Kokeneempi suunnittelijapolvi vierasti yliopistomaailmaan ja eritoten Aalto-yliopistoon lähes normiksi muodostunutta englanninkielistä opetusta ja terminologiaa. Viitattiin voimassa olevaan lainsäädäntöön, joka säätää yliopistollisen opetuksen kieliksi suomen ja ruotsin (Huom! Yliopistolain 11§:n mukaan yliopisto voi päättää lisäksi muunkin kielen kuin suomen ja ruotsin käyttämisestä opetus- ja tutkintokielenä ja opintosuorituksena). Aallon edustajat totesivat, kuinka opettajakunnasta huomattava osa on nykyään muita kuin suomalaisia, opiskelijoista puhumattakaan. Jo termi ”hub” herätti kummastusta, ja se ehdotettiin korvattavaksi suomenkielisellä termillä ”napa”. Mitä itse asiasisältöön tulee, niin keskustelua synnytti maankäyttö- ja rakennuslain edellyttämän vuorovaikutteisen suunnittelun todellinen merkitys ja vaikuttavuus. Kantojansa suunnitelmiin esiin tuovat kuntalaiset pikemminkin turhautuvat, kun he huomaavat, ettei heidän näkemyksillään ole ollut juurikaan painoarvoa sitten kun kaavoista luottamushenkilöt kunnissa päättävät. Pahimmillaan epäluottamuksen ketju vain voimistuu. Ihmeteltiin myös, miten 2020-luvulla voi ja kannattaa vuorovaikuttaa alueesta, jonka valmiiksi rakentumisen aikajana ulottuu 2060-luvulle. 

Living+ -auditorion esitysten jälkeen jatkettiin iltaa kevyen tarjoilun ja vapaamuotoisemman yhdessäolon merkeissä. Jaossa oli myös Yhdyskuntasuunnittelu-lehtiä. Paikallaolijoiden mielestä tilaisuus oli sen verran onnistunut, että elvytetyn pikkujoulukäytännön toivottiin saavan tulevina vuosina jatkoa.

LAURI JÄÄSKELÄINEN