Author: Yhdyskuntasuunnittelun seura YSS ry

Yhdyskuntasuunnittelun seura ry:n MAL-keskustelu 9.11.2023 keräsi nelisenkymmentä aiheesta kiinnostunutta keskustelemaan maankäytön, asumisen ja liikenteen MAL-sopimusten kokemuksista ja tulevaisuudesta.

Tilaisuuden avannut YSS:n puheenjohtaja Matti Vatilo, MAL-konkari parhaasta päästä, muisteli vastaavaa tilaisuutta vuodelta 2000. Ensi alkuun valtion ja Helsingin seudun kuntien välistä MAL-aiesopimusta ei silloin vielä ollut saatu valmiiksi. Mutta pian sitten saatiin ja käytäntö levisi saman tien myös Turun, Tampereen ja Oulun seuduille. Viime vaalikaudella MAL-sopimukset solmittiin lisäksi Jyväskylän, Kuopion ja Lahden alueille. Sopimusten kattavilla alueilla asuu 55 prosenttia Suomen asukkaista. Sopimuskautta on pidennetty 12 vuoteen, mutta käytännön toimenpiteet koskevat ensimmäistä neljää vuotta, minkä jälkeen sopimuksia päivitetään. Petteri Orpon hallitusohjelma ”Vahva ja välittävä Suomi” (20.6.2023) sisältää kirjauksia, jotka toteutuessaan vaikuttavat sopimusten tulevaisuuteen. Vatilon yhdessä YSS:n tilaisuuden pääalustajan Hanna Mattilan ja Petri Jalaston kanssa laatima MAL-sopimusmenettelyn arviointi- ja kehittämisselvitys vuodelta 2022 tarkastelee osaa niistä kysymyksistä, jotka ovat nousseet myös uuteen hallitusohjelmaan (Edunvalvonnasta yhteisen hyvän tavoitteluun? MAL-sopimusmenettelyn arviointi- ja kehittämisselvitys 2022. Valtioneuvoston julkaisuja 2022:Nro 47).

TkT Hanna Mattila toimii vierailevana professorina Aalto-yliopistossa, missä hän johtaa Suomen Akatemian TRANAPLAN-tutkimushanketta (Transforming anatomies of democratic planning). Varsinainen työpaikka on Aalborgin yliopiston Arkkitehtuurin laitoksella. Mattila oli vuosina 2018 – 2020 vierailevana professorina Minnesotan yliopistossa. Atlantin takaisia kokemuksia hän raportoi artikkelissaan Yhdyskuntasuunnittelu-lehden numerossa 2021:2-3 (s. 34-57). 

Erot USA:n ja suomalaisen suunnittelujärjestelmän välillä näyttäytyvät erityisesti suhtautumisessa strategioihin, totesi Hanna Mattila. Tyypillistä amerikkalaisille käytännöille on eriyttää strategiset tavoitteet ja niiden toteuttaminen. Taloudellisena tavoitteena on ennen kaikkea edistää kasvua. Eri osavaltioiden välillä on kuitenkin huomattavia eroja. Eroja löytyy myös Pohjoismaiden välillä. Ruotsissa sopimuspohjaisia suunnittelukäytäntöjä tunnetaan erityisesti Tukholman seudulla. Koko valtakunnan tasolla hallitus käynnisti vuonna 2014 ”Sverigeförhandlingen” -nimisen menettelyn, jossa tavoitteena on luoda kahden tunnin ratayhteys Tukholmasta Göteborgiin sekä kahden ja puolen tunnin yhteys Malmöhön. Tavoitetta edistetään valtion ja kuntien välisin neuvotteluin. Norjassa on Mattilan mukaan pyritty tasavertaiseen dialogiin valtion ja seudullisten sekä paikallisten toimijoiden välillä. Tanskassa, jonka käytännöt ovat tulleet Hanna Mattilalle tutuiksi, ei vastaavan kaltaisia sopimuskäytäntöjä tällä hetkellä ole. Valtiolla on lakiin perustuva laajahko puuttumisoikeus kuntien alueidenkäytön suunnitelmiin. Tanskassa toteutetut kuntareformit ovat helpottaneet suunnittelua. Kuntia on tätä nykyä 87. Valtion toiminta on toisinaan näyttäytynyt epäjohdonmukaiselta. Esimerkiksi Aalborg ei saanut valtiolta rahaa pikaraitiotiehen, vaikka Aarhus ja Odense saivat.

Hanna Mattila pohjusti katsaustansa habermasilaisittain strategisen rationaalisuuden ja kommunikatiivisen rationaalisuuden erottelulla. Tuloksellisinta olisi yhdistää nämä molemmat, jolloin saavutetaan samanaikaisesti riittävää tehokkuutta ja sitoutumista asetettuihin tavoitteisiin. Jos luotetaan yksinomaan ”deal making” -tyyliseen toimintatapaan, on uhkana toimijoiden kiinnittyminen pelkästään omien intressien ajamiseen. Painotuserot tulivat myös näkyviin em. MAL-selvityksessä vuodelta 2022, jonka yhteydessä haastateltiin MAL-neuvotteluissa mukana olleita. 

Monet selvitystä varten haastatelluista korostivat MAL-prosessiin kuuluvaa jatkuvaa dialogia, joka tuo siihen sopivaa joustavuutta. Menettelyn kirjaamisella lainsäädäntöön voisi joidenkin vastanneiden mielestä olla etuja, samoin sopimuskirjausten sanktioinnilla. Toisaalta kuntien itsehallintoa ja kaavoitusmonopolia pitää kunnioittaa. MAL-menettelyä on kritisoitu sen demokratiavajeesta ja avoimuuden puutteesta, mikä keskustelutti myös YSS:n tilaisuudessa. MAL-sopimukset eivät kuitenkaan vie kuntien toimivaltaa yleis- ja asemakaavoituksesta, eikä maakuntien toimivaltaa maakuntakaavojen osalta. Kaavojen sisältö on kuntien päätösten varassa. MAL tuo seuduille rahoitusta liikenneratkaisuihin, mutta MAL ei voi yksinään vaikuttaa sopimuksiin kirjattujen asumisratkaisujen toteutumiseen.

Tommi Laanti ympäristöministeriöstä on Matti Vatilon tavoin MAL-prosesseissa valtion puolelta kokemusta hankkinut. Tällä hetkellä hänen vastuullensa kuuluu Helsingin seudun MAL-asiat ja hän toimii ympäristöministeriössä yksikön johtajana. Vatilon ym. selvityksessä joidenkin esiin tuomaan kritiikkiin valtion eri toimijoiden fragmentoitumisesta Laanti totesi, kuinka eri ministeriöillä on omat vastuutoimialansa. Valtion talousarvion rajallisuus johtaa ministeriöiden väliseen kilpailuun. MAL-sopimusmenettelyn alkuperäisenä kannustimena on ollut yhteinen haaste kaupungistumisesta ja yhdyskuntarakenteen hajautumisesta. MAL on itsessään luonut – ja luo – kommunikatiivista rationaalisuutta, vaikkei dialogi sen enempää valtion sisällä kuin valtion ja eri kuntien välillä ole suinkaan aina helppoa.  Orpon hallitusohjelma listaa nykyisten seitsemän MAL-seudun lisäksi kaksi muuta, joita vielä haetaan. Hallitusohjelman suhtautuminen asumisen rooliin huolestuttaa. Tähän saakka valtio on rahoittanut paitsi liikennehankkeita niin myös asumista, lähinnä ARA:n kautta. Nyt Valtion asuntorahaston talous liitetään kehyksen piiriin siltä osin kuin talousarvion perusteluissa otetaan kantaa rahaston menoihin. ARA-rahoituksen siirtyminen talousarviokehyksiin on iso muutos. Hallitusohjelman mukaan MAL-sopimusten asuntotuotantotavoitteisiin ei kirjata ARA-tuotannon osuutta. 

Johanna Järvinen Helsingin seudun liikenne HSL:stä piti puheenvuorossaan tärkeänä MAL-sopimusten ulottumista yli vaali- ja hallituskausien. Liikenneinvestoinnit ovat jopa vuosikymmeniä kestäviä projekteja. Ilman MAL-sopimuksia kunnat voivat päätyä osaoptimointiin, jolloin sopimusten tärkeä tavoite päästötavoitteiden vähentämisestä on vaarassa romuttua. Vuorovaikutuksen lisääminen sopimusten valmisteluun voisi tuoda lisäarvoa. Toisaalta viime keväänä, kun Helsingin seudun MAL-luonnos oli kommentoitavana, siihen saatiin lausunnot vain kymmeneltä taholta (yhtenä lausunnon antajana oli YSS ry; kirjoittajan huomio). Johanna Järvinen esitti kysymyksen, kuinka hyvin valtio sitoutuu sopimuksiin. Esimerkiksi joukkoliikenteen varikkojen sijoittaminen on tuottanut kädenvääntöä kuntien välillä, ja kunnat vetoavat kaavamonopoliinsa. Helsingin seudun sopimuksesta vuosille 2024-27 hän totesi, että pelkästään liikenneinfran rahoitukseen tarvittaisiin kaudella neljä miljardia, josta valtion osuus olisi yksi miljardi. Yksi miljardi euroa veisi käytännössä valtion koko maan liikenneinvestointien potin.

Kuntaliiton Johanna Vilkunaa hallitusohjelman kirjaus, jonka mukaan MAL-sopimuskäytäntö kirjataan lakiin yhteistyövelvoitteena maankäytön ja rakentamisen sääntelyn uudistamisen yhteydessä, on hämmentänyt. Myöskään liikenteen rahoituksesta ei ole tällä hetkellä selvyyttä. Liikennepolitiikan pitäisi Kuntaliiton mielestä olla pitkäjänteisempää. 

Keskustelu oli tilaisuudessa kaiken kaikkiaan vilkasta. Valtion asuntopolitiikan suunnanmuutos aiheutti lukuisia kommentteja, ja lopulta jo päädyttiin peräänkuuluttamaan valtion ideaa. Pienten asuntojen määrän suhteellisen kasvun viime vuosien asuntotuotannossa näkivät jotkut olevan seurausta joihinkin MAL-sopimuksiin kirjatuista asuntojen määrää koskevista tavoitteista. Tämä kritiikki kuitenkin torjuttiin ympäristöministeriön edustajien toimesta tuomalla esiin, että sopimuksissa on myös kerrosalamäärätavoitteita sekä erilaisia laadullisia kriteerejä. Valtio ei voi puuttua siihen, miten kunnat kaavoittavat. Esiin nousi myös teemoja lähiluonnon turvaamisesta, väistämättä edessä olevan ilmastonmuutoksen hyödyistä haittojen ohella, olemassa olevan rakennuskannan kehittämisestä ja rakentamisen lamasta. Kaikkiin kysymyksiin ei vastausta löytynyt. YSS ry jää seuraamaan, löytyykö uuden hallituksen kaavailemista uudistuksista ja miten hallitus etenee alueidenkäytön lain ja muun lainsäädännön muutoksissa. Uusille keskustelutilaisuuksille tulee aiheita riittämään.

LAURI JÄÄSKELÄINEN

Yhdyskuntasuunnittelun seuran retki syyskuun ensimmäisenä päivänä 2023 ajoittui varsinaisen lomakauden ulkopuolelle. Monet Hangon ravintolat ja muut matkailupalvelut olivat jo kiinni. Kesävieraiden puuttuminen helpotti kaupunkiin tutustumista kävellen. Ennen kolmen tunnin opastettua kävelyrupeamaa tiivisti Hangon kaupunginjohtaja Denis Strandell yhteen tuntiin kaupungin historian olennaiset käännekohdat ja tulevat näkymät.

Hanko on muutakin kuin lomailua

Hangon alku kaupunkina juontaa juurensa 150 vuotta sitten avattuun satamaan ja rautatiehen. Itse kaupungin perustaminen tapahtui siitä vuosi eteenpäin, vuonna 1874. Hyvinkää – Hanko -rautatie rakennettiin alun perin yksityisin voimin, mutta jo parin vuoden kuluttua sen valmistumisesta sekä satama että rautatie otettiin valtion haltuun. Ruotsin vallan aikuiset saarilinnoitukset räjäytettiin Venäjän toimesta Krimin sodan aikana vuonna 1854.

Autonomisen suuriruhtinaskunnan eteläisimmäksi satamaksi Hangon sijainti oli lämpimien ja usein vähäjäisten talvien ansiosta erinomainen. Mutta, kuten kaupunginjohtaja Denis Strandell toi esiin, kaupungin sijainti pitkälle Suomenlahtea ulottuvan niemen kärjessä on samalla kirous. Etäisyys Helsinkiin on tänäkin päivänä hiukan liian pitkä. Hangon radan sähköistyksen valmistuminen lähikuukausina on suuri parannus. 

Koverharin terästehtaan konkurssi kymmenen vuotta sitten tarkoitti paitsi 600 työpaikan menetystä myös sitä, että tehtaan yksityinen satama tuli markkinoille. Hangon kaupunki osti sataman. Niinpä Hangon kaupungin omistama yhtiö hallinnoi nykyään kolmea satamaa. Länsisatama vanhoine makasiineineen on perinteinen tavara- ja matkustajasatama. Koverharin satamaan pääsee syväväylän ansiosta suurilla konttilaivoilla ja satamaan on Lappohjan rautatieasemalta pistorata. Tulliniemen ulkosatama täydentää kokonaisuutta. Yksityisen tahon manageroima Itäsatama sitä myötäilevine pitkine hiekkarantoineen painottuu huviveneilyyn. Itäsatama on Suomen suurin vierasvenesatama ja yöpymisiä on noin 13 000 vuodessa.  Hangon satama on volyymiltään maan kolmanneksi suurin Kotka-Haminan ja Helsingin jälkeen. Satama tulouttaa Hangon kaupungin budjettiin vuositasolla viidestä kahdeksaan miljoonaa euroa. Kun asukasluku on tällä hetkellä kahdeksan tuhatta, tarkoittaa se parhaimmillaan tuhatta euroa jokaista hankolaista kohti.

Vaikka taannoinen sotien jälkeinen Hangon vapaasatamastatus on jo historiaa, tuodaan Hangon kautta edelleen vuosittain noin parikymmentä prosenttia uusista autoista Suomeen. Satamalogistiikka tuottaa verotuloja ja on samalla Hangon suurin yksittäinen työllistäjä. Hangon työpaikkaomavaraisuus on yli yhden. Töihin tullaan laajalta maantieteelliseltä säteeltä pitkin läntistä Uuttamaata. Monille yllätyksenä on Hangon vahva teollinen perinne ja nykyisyys. Vapaa-ajan ja matkailun Hanko on samalla teollisuuden keskittymä. Teollisuuden, muun muassa Hyvon Oy:n hakeutuminen Hankoon toisen maailmansodan jälkeen muutti myös kielisuhteita. Äidinkieleltään suomenkielisistä tuli enemmistö. Suomenkielisten osuus on noin 53 prosenttia. Ero esimerkiksi reilun kolmenkymmenen kilometrin etäisyydellä olevaan Tammisaareen, joka nykyään on osa Raaseporia, on selvä. Tammisaaressa ruotsin kieli näkyy ja kuuluu leimallisemmin. 

Hangon sijainti Suomenlahden läntisenä porttina on mitä strategisin. Itämeren reunavallat ovat tämän aina ymmärtäneet. Joka hallitsee Hankoniemeä, hallitsee samalla pohjoista Itämerta. Ei ollut yllätys, että Stalin havitteli 1930-luvun loppuvuosina nimenomaan Hankoa. Hankoniemen pohjoispuolella vuonna 1714 käydyssä Riilahden meritaistelussa Venäjän laivasto löi ensimmäistä kertaa Ruotsin laivaston. Riilahden taistelun voittoa vietetään edelleen Venäjän laivaston vuotuisena juhlapäivänä heinäkuun viimeisenä sunnuntaina. Suomen puolustusvoimat oli 2010-luvulla jo luopumassa myös Russaröstä, mutta viime tingassa vuonna 2014 kelkka kääntyi ja Russarön tukikohta päätettiin säilyttää sotilasalueena. Tällä hetkellä Russaröön järjestetään matkailijoille tiukoin turvatoimin kesäisin hiukan toistakymmentä veneretkeä. Suomen NATO-jäsenyys on muuttanut tilanteen täysin. Päättyneenä kesänä ovat britit harjoitelleet Hangon tuntumassa muun muassa Täktomin lentokentällä, jonka Neuvostoliitto rakensi talvisodan jälkeen. Kaupunginjohtaja ei lähde arvuuttelemaan mahdollista NATO-tukikohtaa Hankoon.

Hanko on kompakti

August Bomanin laatima Hangon alkuperäinen ruutuasemakaava toteutui vaikeaan kallioiseen maastoon. Ruutukaavakaupunki rakentui suurimmilta osiltaan täyteen alle kymmenessä vuodessa 1886 -1893. Kaupungin valtaväyläksi muodostui vuosikymmenten aikana lehmuksilla vehreytynyt Bulevardi. 

Hankoon vuonna 1886 perustettu Oy Granit Ab toimitti rakennuskiveä Hangon lisäksi muun muassa Helsinkiin ja Pietariin. Valtaosin rakennukset tehtiin yhtenäisen matalina puisina ja hirrestä, mutta graniittia käytettiin sokkeli- ja kellarikerroksissa sekä satamassa. Tiilisillä palomuureilla edistettiin paloturvallisuutta. Vain harvoja korkeampia ja edustavia kivirakennuksia syntyi ruutukaava-alueelle vuosisadan vaihteen molemmin puolin. Yhtenä esimerkkinä Torikadulle vuonna 1898 valmistunut Lars Sonckin suunnittelema jugendhotelli, joka nykyään toimii nimellä Hotelli Regatta.    

Hangon eläköityneen kansliapäällikön Jukka-Pekka Halmeen johdolla tutustuttiin kävellen Hangon keskeisiin osa-alueisiin. Jukka-Pekka Halme osoittautui todelliseksi Hangon käveleväksi tietosanakirjaksi. Halmeen kirjoittama, oman taloyhtiönsä historiikki yhdestä, eri vaiheissa laajentuneesta yli 100-vuotiaasta porvaristalosta kattaa laajemmin Hangon historiaa, hallinnon ja talouden muutoksia sekä arkkitehtuuria (Jukka-Pekka Halme: Kirkkokatu 3 – porvaristalosta asunto-osakeyhtiöksi, 2021). Helsingin entinen apulaiskaupunginjohtaja Pekka Korpinen hankki puolisoineen kymmenen vuotta sitten kakkos- tai kolmosasunnon Raatihuoneentorin läheltä ja esitti osa-aikahankolaisena havaintojansa Hangon viimeaikaisista rakentamishankkeista. 

Hangon kaupunki omistaa edelleen suuren osan kaupungin maapinta-alasta. Suomalaisia puukaupunkeja kartoittavan selvityssarjan Hankoa koskevassa ympäristöministeriön raportissa (Elisa El Harouny, Olli-Pekka Riipinen, Kaija Santaholma, Timo Tuomi; 1995) Olli-Pekka Riipinen arvioi Hangon kaavoitustilanteen sen verran huolestuttavaksi, että pikainen tarkistus olisi ollut paikallaan. Vuonna 1977 vahvistettu Hangon historiallista keskustaa koskeva asemakaava oli kuitenkin jo päätavoitteiltaan vanhaa ympäristöä suojeleva. Uusia tuotantoon ja asumiseen tarkoitettuja alueita ei kaava osoittanut. Vuoden 1977 kaavan jälkeen on laadittu lukuisia postimerkkikaavoja. Kaija Santaholma peräänkuulutti julkaisussa suuremman huomion kiinnittämistä rakennusten korjaamista koskeviin ohjaaviin määräyksiin ja Hangon identiteettiä tukevien rakennustapaohjeiden aikaansaamiseen.

Hangossa parhaillaan käynnissä olevista rakentamishankkeista suurinta huomiota on herättänyt Itäsatamaa vastapäätä siintävä Kuningatarvuori. Sama vuori, josta Oy Granit Ab louhi vuosisata sitten rakennuskiveä. Alueelle on kaavoitettu lähes 15 000 kerrosneliömetriä asunto- ja lomarakentamista. Aluetta kehittää Regatta Resorts Oy. Kuningatarvuori oli alun perin osa Harry Harkimon ”diili”-asuntoprojektia, jonka Harkimo möi. Ostajana ollut Quattrogroup-konserni ajautui konkurssiin. Vuonna 2021 Kuningatarvuoren ”Diili”-alueella rakennustyöt aloitti Sikla-konserni, joka on vuorostaan hakeutunut konkurssiin. Vaikka Kuningatarvuorella juuri nyt eletään hiljaiseloa, on siitä rakentunut jo noin kolmasosa. Epäsuotuisien suhdanteiden lisäksi Regatta Resorts Oy:n Hangon rakennushankkeista vastannut johtaja Conrad Planting menehtyi elokuussa.

Huvila- ja kylpyläkulttuuria

Hanko oli 1800- ja 1900 -lukujen vaihteessa tunnettu ja suosittu kylpyläkaupunki. Vuonna 1889 kaupunki luovutti Hangon kylpylän rakennukset yksityisen osakeyhtiön haltuun. Merikylpylä poiki kylpylän länsi- ja itäpuolelle huvila- ja täysihoitolapalstoja. Kylpyläpuiston pohjoisosa sai asemakaavan vuonna 1900. Asemakaavan ulkopuolelle sijoittuvia palstoja ei reguloitu. Varakkaat rakennuttajat, joita tuli myös Pietarista, mahdollistivat suurten kolmikerroksisten puuhuviloiden toteuttamisen. Suunnittelijoiden joukossa oli aikansa tunnetuimpia arkkitehtejä, kuten Theodor Höijer ja Waldemar Aspelin. Huviloiden tyyli vaihteli sveitsiläis-, nikkari- ja pohjoismaisesta tyylistä jugendiin.

Ensimmäisen maailmansodan päätyttyä uudelleen avattu kylpylä kukoisti itsenäisessä Suomessa aina talvisodan syttymiseen saakka. Pommituksissa vaurioitunut kylpylärakennus purettiin vuonna 1945. Kylpylävieraita palveleva Casino säilyi ja avattiin täysin korjattuna vuonna 2018.

Kylpyläpuiston suuret huvilat säästyivät myös yllättävän hyvin pommituksilta. Matkailu elpyi 1950-luvulla ja huviloita käytettiin kesävieraiden majoittamiseen. Osa huviloista toimii edelleen nykyaikaisina pensionaatteina ja ovat jo nimiänsä, kuten Villa Tellina, Villa Thalatta ja Villa Doris, myötä elimellisesti Hangon identiteettiä.

Hangon Kylpyläpuisto on osa Hangon kansallista kaupunkipuistoa. Parhaillaan kaupunki on selvittämässä alueen asemakaavan päivittämistä. Keskustelu on käynyt kiivaana. Ilmoille heitetty hotellihanke Casinon ja tenniskenttien lähettyville on erityisesti herättänyt eriäviä näkemyksiä. Jakamatonta innostusta ei ole myöskään herättänyt ajatus, että kaupunki vuokraamisen sijaan voisi myydä hotellia varten tontin.

Kakkoshankolaiset tuovat elinvoimaa

Niin kutsutut osavuosihankolaiset ovat hankkineet kiinteistöjä ja asuntoja Hangosta kiihtyvään tahtiin. Tosin tällä hetkellä suhdanne on se mikä se on eikä kysyntää esimerkiksi Kuningatarvuoren uudiskohteille ole. Hintataso uudiskohteissa lähentelee eteläistä Helsinkiä ja huitelee kymmenessä tuhannessa eurossa neliöltä. Hankolaiset eivät tällä hintatasolla kohteita osta. Tyypillinen ilmiö on, että alkuasukkaat lähtevät kesäksi saaristoon ja vuokraavat asuntonsa kesävieraille.

Kaupunginjohtaja Denis Strandell painotti, että osavuosihankolaisilla on kaupungin elinvoiman kannalta suorastaan järkyttävä merkitys. Vaikka välittömiä verotuloja heiltä ei saada, vastaa heidän ostovoimansa jopa viittä tuhatta vakituista asukasta. Ravintoloiden liikevaihdosta voi osavuosihankolaisten osuus tarkoittaa enimmillään 90 prosenttia. Tilanne muistuttaa tavallaan menneiden vuosikymmenten kylpyläaikoja.

Varjopuolena on, että kesäsesonki on lyhyt. Syksyn pimetessä, talvesta puhumattakaan, on suuri osa kaupungin keskeisillä paikoilla sijaitsevista rakennuksista vailla asukkaita. Valot eivät loista ikkunoista. Hankolaiset ovat Strandellin mukaan kuitenkin tottuneet vuosirytmiin eikä se heitä pahemmin häiritse. Talvisin käydään 40-luvun hengen säilyttäneessä Kino Olympiassa, kansalaisopistossa ja harrastetaan liikuntaa. Sekä valmistaudutaan seuraavaan kesäsesonkiin.

Osavuosihankolaista Pekka Korpista miellyttää Hangon rosoisuus. Tammisaari oli toisena vaihtoehtona, kun Korpiset lähtivät etsimään itsellensä mieluista kesäajan asuntoa perinteisen mökkeilyn vaihtoehdoksi. Kymmenen vuotta hankolaista elämänmenoa ja myös politiikkaa seuraamalla on Hanko herättänyt samalla pohdittavaksi erinäisiä perustavaakin laatua olevia kysymyksiä. Pitkä ura pääkaupungin kaupunkisuunnittelun ja kiinteistötoimen johtotehtävissä ei ole voinut olla jättämättä jälkiä Pekka Korpiseen. Pekka on todennut saman, mihin jo suuriruhtinaskunnan senaatti aikoinaan kiinnitti huomiota: Hangon satamalla on väärä sijainti. Rautatien eteläpää on ruutuasemakaavan aluetta, kun taas radan pohjoispuoli eroaa siitä täysin. Lopputulos ei ole kovin urbaani. Radan ylitys on ongelmallinen ja johtanut jyrkästi kohoavaan ja alueita erottavaan siltaan. Uusi radan alittava kevyen liikenteen tunneli tilannetta hiukan parantaa. Kaupungin hajanaisuutta se ei yksinään kuitenkaan ratkaise.

Vuonna 2017 Tehtaanniemeen valmistunut kylpylähotelli Regatta Spa meren rannalla on herätellyt Hangon kylpyläperinnettä uudelleen henkiin. Kylpylä liittyy näköetäisyydellä olevaan Regatta-hotelliin. Lars Sonckin jugendlinnaa oli vuosikymmenten saatossa tärvelty ammattitaidottomilla muutoksilla ja rumalla 1960-luvun lisärakennuksella. Kaupunki sopi Spa-hotellin kehittäjien kanssa lisärakennuksen korvaamisesta hulppeita merinäköaloja tarjoavalla asuinrakennuksella sitä vastaan, että Sonckin linna entisöidään. Sopimus piti. Merikylpylän moderni, arkkitehti Pekka Helinin muotokieli on keskusteluttanut hankolaisia. Pekka Korpinen on ollut tyytymätön kylpylän kaupungin puoleiseen, takapihan oloiseen näkymään, jota hallitsevat pikemminkin jäteastiat kuin miellyttävä ja kävijöitä kutsuva sisääntulo. Kylpylän sisäosista avautuu seinän kokoisista ikkunoista merinäköala. Talvisaikaan kylpylä on kenen tahansa maksavan asiakkaan käytettävissä, kun taas kesäisin kylpylä on varattu hotellin asiakkaille ja kylpylästä osakkuuden hankkineille. 

Historiaa ja tulevaisuutta

Hangon strateginen sijainti on vaikuttanut kaupungin elämään koko itsenäisyyden ajan. Talvisodan jälkeen Hankoniemi luovutettiin Neuvostoliiton vuokra-alueeksi, jonne asettautui 30 000 sotilasta suurine rautateitse liikuteltavine tykkeineen. Tykkien kantama ulottui 50 kilometriin saakka. Jatkosodan sytyttyä kesäkuussa 1941 piiritetyt puna-armeijan joukot onnistuivat evakuoimaan meritse valtaosan joukoistansa joulukuussa samana vuonna. Hankolaiset palasivat koteihinsa. Toisen maailmansodan päätyttyä Neuvostoliitto vaihtoi Hangon vuokra-alueen Porkkalaan, joka sijaitsi lähempänä Helsinkiä ja toimi Hankoa tehokkaampana uhkana. Viron ajautuminen Neuvostoliiton etupiiriin merkitsi, ettei Porkkalallakaan ollut enää 1950-luvulla samaa strategista merkitystä itänaapurille Suomenlahden valvomiseksi ja Porkkala palautettiin etuajassa vuonna 1956.

Hankoniemellä ja saaristossa käytiin jatkosodan alussa lukuisia taisteluita. Vuodesta 2017 on ollut käynnissä sota-arkeologisia tutkimuksia ja kaivauksia vuoden 1941 taisteluista. Yhdyskuntasuunnittelun seuran retkeläisille tarjoutui odottamaton tilaisuus vaihtaa kuulumisia Hangon kaivauksissa mukana olevan maantieteilijän Aleksi Rikkisen kanssa. Rikkinen ja hänen työtoverinsa Emil Kastehelmi ovat saaneet tunnettuutta saksalaisten vuonna 1944 Käsivarren Lappiin rakentaman massiivisen Sturmbock-puolustuslinjan perusteellisesta kartoitustyöstä. Rikkinen kertoi retkeläisille parhaillaan työn alla olevan, Hangon tukikohdan komentajana 1940-41 toimineen kenraaliluutnantti Kabanovin korsun kaivaus- ja rekonstruktiosta. Komentajan korsu rakennettiin pommituksilta suojautumiseksi keskelle puustoista Kylpyläpuistoa. Maakerroksille peitetyn korsun hahmo on jo hyvin esillä. Samainen Kabanov jatkoi sotilasuraansa Porkkalan tukikohdan viimeisenä komentajana vuosina 1951-56.

Sotahistoria on kiintoisa osa Hankoa. Kaupunki ei aio kuitenkaan tietoisesti rakentaa tulevaisuuttansa pelkän sotilaallisen puolustautumisen varaan. Satama, matkailu ja teollisuus ovat jatkossakin keskeisiä strategisia painopisteitä. Perinteisen teollisuuden rinnalle on parina viime vuonna noussut energiahankkeet. Hangossa riittää sekä aurinkoa että tuulta. Jo jonkin aikaa on ollut suunnitteilla yhteistyössä tanskalaisen energiayhtiön kanssa toteuttaa tyhjilleen jääneelle teollisuustontille Suomen suurin aurinkovoimala. Talvella 2023 alueen vuokraaminen ajautui Hangon luottamuselimissä kummalliseen pattitilanteeseen. Tätäkin projektia suurempi, 120 hehtaaria käsittävä aurinkovoimalahanke on suunnitteilla Fortumin toimesta valtatie 25 ja Hangon radan väliselle alueelle.

Hangolla on kaikesta päätellen loistavat mahdollisuudet kehittyä uusiutuvan energian mahtitekijäksi. Vihreän siirtymän hankkeet solahtavat vaikeuksitta ensi vuonna 150 vuotisjuhliansa viettävän kaupungin imagoon. Hanko edustaa eräällä tavalla pienoiskoossa uutta tulemista hakevien, historiallisten kaupunkien suunnanmuutosta. Pärjääminen ei välttämättä edellytä jatkuvaa asukasluvun kasvua. Hangon luontaisena etuna taitaa sittenkin olla kaupungin sijainti.

LAURI JÄÄSKELÄINEN

Seuran retkelle Hankoon 1.9.2023 osallistui lopulta viisi aktiivista seuran jäsentä.

Kuninkaantammen kaupunginosalle ojennettavat Ruusut on tunnustus ekologisen ja  ilmastoviisaan alueen suunnittelulle. Läntisessä Helsingissä rakentuva Kuninkaantammen  kaupunginosa on Eko-Viikin jälkeen pääkaupunkimme ensimmäinen laajempi projektialue,  jonka ykköstavoitteeksi on asetettu hiilipäästöjen minimoiminen.  

Honkasuon kaupunkikylään rajautuva Kuninkaantammi tulee valmistuttuaan olemaan 6000 asukkaan kaupunginosa. Kuninkaantammen ja Honkasuon tulokset osoittavat jo nyt, että  suunnittelulle asetetut tavoitteet tulevat täyttymään: Hiilijalanjälki on keskivertoalueita  pienempi.  

Kuninkaantammen kaavoituksessa on kiinnitetty erityistä huomiota hulevesien hallintaan ja  alueella on pilotoitu viherympäristön laatua ohjaavaa viherkerrointa. Materiaalien kierrätystä  on edistetty käyttämällä rakentamisessa syntynyt louhe alueen esirakentamiseen ja muun  muassa kivimuureihin, joiden avulla on luotu elämyksellistä ja vaihtelevaa urbaania  ympäristöä.  

Honkasuon alueella puolestaan on edistetty puurakentamista määräämällä asemakaavassa  rakennusten runkomateriaaliksi puu. Kaavaratkaisu rohkaisee muitakin kuntia hiilipäästöjä  vähentävien kaavamääräysten käyttämiseen. 

Yhdyskuntasuunnittelun Ruusut – tunnustus jaetaan tiistaina 25.4.2023 kello 17  Tieteiden talolla. 

Ruusut ottavat vastaan Kuninkaantammen kaavoituksen tiimipäällikkönä ja pääsuunnittelijana toiminut arkkitehti Suvi Tyynilä Helsingin kaupunkiympäristön  toimialalla. Suvi Tyynilän rooli kaavamääräysten ilmastoviisauden kehittämisessä on ollut  keskeinen. Samassa tiimissä arkkitehti Ulla Jaakonaho ja suunnitteluavustaja Jaana Forsman ovat myös olleet mukana laatimassa alueen kaikkia asemakaavoja.