YSS ry:n vuosikokouksen 26.3.2026 aluksi valtiotieteen lisensiaatti, pitkän linjan kaupunki- ja valtakunnan tason poliitikko Osmo Soininvaara oli tilaisuudessa alustamassa ja selostamassa vuonna 2025 julkaistun kirjansa Talous ja kaupunki keskeistä sisältöä. Yhdistyksen puheenjohtaja Matti Vatilo esitti tyytyväisyytensä siitä, että Ode pääsi kokoukseen ja keräsi normaalivuosikokousta merkittävästi suuremman osallistujajoukon.
Osmo Soininvaara kertoi lähtökohtansa olevan suunnittelijan ja ekonomistin. Hinta kertoo hyödykkeen haluttavuudesta ja hyödystä. Kiistämätöntä on suunnittelijoiden, yritysten ja ekonomistien välinen ajattelutapojen ero. Faktaa on talouden kasvun keskittyminen kaupunkeihin. Helsingissä, jossa asukasluvun kasvu on Soininvaaran kuusitoista vuotta kestäneen kaupunkisuunnittelulautakuntatyöskentelyn aikana ollut 200 000 uutta asukasta, maksaa kasvu laskennallisesti kaupungille uutta asukasta kohti investointeina 50 000 euroa. Osa investoinneista tulisi tehtäväksi joka tapauksessa, ja hyötyväthän vanhatkin asukkaat esimerkiksi liikenneinvestoinneista. Liikenne ylipäätänsä on pyöräilystä tunnetuksi tullutta Soininvaaraa aina kiinnostanut. Esimerkiksi Vihdintien ratikka nostaa laskelmien mukaan kaupungin maaomaisuuden arvoa sata miljoonaa euroa enemmän kuin ratikkareitti maksaa. Soininvaaran kaudella energiayhtiö Helenin hallituksessa Helen investoi kaksi kertaa sen mitä Länsimetro tuli maksamaan. Ja nämä ovat liiketaloudellisesti kannattavia investointeja, joilla tosin on muitakin hyötyjä. Tiivistetysti Soininvaara totesi, että Helsingin oloissa, joissa kaupunki itse on suuri maanomistaja, ei ratikka vähennä rahaa koulujen korjauksiin, vaan päinvastoin tuo korjauksiin ja uusiin kouluihin lisää rahaa.
Ihanteellinen asuinalue on erilainen eri asukasryhmille ja heidän preferensseilleen. Enemmistö ei suinkaan halua asua ydinkeskustassa, mutta sinne haluavia on enemmän kuin mahtuu. Soininvaaran tiivistys, jonka mukaan sellaista kannattaa rakentaa, mistä maksetaan eniten, on kirjan julkistuksen myötä herättänyt keskustelua. Myös eri aikakausina vallitsee erilaisia mieltymyksiä. Sotien jälkeen huonon ilmanlaadun rasittamia kaupunginosia, kuten Töölöä, Kalliosta puhumattakaan, ei pidetty lapsiperheille sopivina. Heikki von Hertzenin pamfletti Koti vaiko kasarmi lapsillemme (1946) oli tunteisiin vetoava puheenvuoro puutarhakaupunkien puolesta. Tultaessa 1980-luvulle arvioitiin, että Helsinki oli jo valmis, ja rakentaminen pääkaupunkiseudulla pitää keskittää naapurikaupunkeihin. 2010-luvulla tuli ihanteeksi tiivistyvä kaupunki.
Tiivistä alustusta seurasi tiivis keskustelu. Puheenvuorot keskittyivät Helsinkiin. Kysyttiin muun muassa, onko Helsingin kaavoitus menossa oikeaan suuntaan. Soininvaara vastasi, että arkkitehtuuri ja rakennussuunnittelu eivät ole sitä viime vuosina tehneet. Helsingin kaavoituksessa työskennelleet toivat esiin, ettei puistopinta-alaa ollut aiemmin katsottu tarpeelliseksi tilastoida. Asuntorakentamisen katsottiin toteutuvan bisnes edellä, ja viihtyvyys on siinä jäänyt toiseksi. Soininvaara arvioi itse, että suurten asuntosijoittajien osaamisessa on ollut puutteita, kun on rakennettu epäviihtyisää ja huonosti toimivaa asuntokantaa. Kiinteistöveroa pitäisi Soininvaaran mielestä nostaa, ja sitä kautta kunnat saisivat paremmat mahdollisuudet vaikkapa lähiympäristön kohentamiseen. Puhtaan taloudellisesti ajateltuna jokaisen kannattaa rakentaa omalle tontillensa. Keskustelussa unohtuvat usein taloudelliset ulkoisvaikutukset.
Osmo Soininvaaran tuore teos on omanlaisensa puheenvuoro, jonka perussanomana on tuoda taloudellista osaamista ja ajattelua kaupunkisuunnitteluun. Kysymys on kuitenkin viime kädessä yhteisistä rahoista.
Alustus oli sopiva ponnahduslauta siirtyä käsittelemään YSS ry:n vuosikokousasioita, joissa talous myös näyttelee omaa tärkeää osaansa.
Teksti: Lauri Jääskeläinen