Kevättalven Tapiola-aiheinen elokuvailta ja keskustelu järjestetään perjantaina 14.03. 2025 Ollan Muuntamolla ja yhteistyössä HESA-SAFA:n ja Yhdyskuntasuunnittelun seuran kanssa.
Ilta alkaa kello 17.00 Helsingin ja Uudenmaan arkkitehtien vuosikokouksella ja jatkuu noin kello 17.30 yhteisellä ohjelmalla.
Teemana on Espoon Tapiola, ja johdannon jälkeen siirrymme Tapiolasta kertovaan dokumenttifilmisarjaan. Sen jälkeen vuorossa on keskustelua.
Tilaisuudessa on HESA-SAFA:n ja YSS:n yhdessä järjestämää tarjoilua ja se päättyy hyväntuulisen seurustelun merkeissä.
Järjestelyistä vastaa YYS:n puolesta Lauri Jääskeläinen ja HESA-SAFA:n puolesta Tarja Nurmi ja johtokunta.
Ilmoittautuminen alkaa Kalevalan päivänä 28.02. 2025 kello 09.00 ja sen voi tehdä alta ilmenevään sähköpostiosoitteeseen Otsikkoon ”Tapiola Ollan muuntamolla”. Paikalle mahtuu mukavasti noin 50 henkeä.
Tiedustelut HESA-SAFA: Tarja Nurmi, arkkivahti@gmail.com, puhelin 0456765636
Ilmoittautuminen YYS:n jäsenille Lauri Jääskeläiselle, sähköposti jaaskla@gmail.com
Ollan Muuntamo (Arkkitehtitoimisto Olla Oy) löytyy Helsingin Energialle aiemmin kuuluneista tiloista Helsingin Ruoholahdesta, osoitteessa Porkkalankatu 11, 00180 Helsinki. Ruoholahden metroasema on melko lähellä. Lähelle pääsee myös raitiovaunulla ja busseilla.
Helsingin Hakaniemen ”Luova kulma” kokosi lauhana tammikuisena iltana (16.1.2025) 25 innostunutta osallistumaan ja seuraamaan YSS ry:n vuoden ensimmäistä keskustelutilaisuutta. Teemana oli ei enempää eikä vähempää kuin ”Aktivismi ja yhdyskuntasuunnittelu”.
Tilaisuuden moderaattori ja organisoija, YSS ry:n johtokunnan jäsen, arkkitehti Anni Hapuoja aktivoi kuulijakuntaa käsiäänestyksellä, kuinka moni paikalla olleista piti itseänsä aktivistina. Käsiä nousi. Illan kuluessa ilmeni aika monen taustasta ja historiasta huomattavaa ja aktivismiksi luonnehdittavissa olevaa toimintaa. Kuten vaikkapa osallistumista pääsiäisenä 1979 Forssan Tammelan Koijärvellä erään laskuojan tukkimiseen.
Neljästä mukaan haastetusta panelistista kahdella on selkeä tutkijatausta. Tiina Seppälä on väitellyt vuonna 2010 rauhanliikkeestä ja globaalin vastarinnan teorioista. Hän on Kehitystutkimuksen seuran varapuheenjohtaja ja toimii lehtorina Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa. Georg Boldt on yhteiskuntatieteiden tohtori, jonka tutkimustyö keskittyy poliittiseen osallisuuteen. Kaksi panelistia on kiinnittynyt enemmän käytännön aktiviteetteihin. Anton Keskinen on suunnitellut ja organisoinut toimintaa Elokapina-liikkeessä ja toimii tällä hetkellä perustamansa ilmastostrategiatoimisto Operaatio Arktiksen toiminnanjohtajana. Valtiotieteen maisteri Varpu Kurkilahti luonnehti itseänsä ”otolliseksi uhriksi” integroitumaan erilaisiin kenttätason projekteihin, kuten Case Suvilahteen ja Lapinlahden entisen sairaalan omaehtoiseen kehittämiseen.
Kuva: Aktivismi ja yhdyskuntasuunnittelu -keskustelutilaisuuden vetäjä Anni Hapuoja (vasemmalla) ja panelistit (vasemmalta oikealle) Anton Keskinen, Georg Boldt, Varpu Kurkilahti ja Tiina Seppälä.
Mikä luonnehtii ”uutta” aktivismia
Georg Boldt totesi Suomen vahvan yhdistysten perinteen ja käytännön vaikuttaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin organisoidusti ja byrokraattisesti esimerkiksi neuvottelemalla viranomaisten kanssa. Kuluvalla vuosituhannella on yhdistysten vetovoima hiipunut ja erilaiset spontaanit liikkeet ovat houkutelleet erityisesti nuorempia sukupolvia. Helsingin poliisin tilastojen mukaan myös mielenosoitusten määrä on koronavuosien jälkeen tuplaantunut verrattuna ajankohtaan ennen vuotta 2020.
Anton Keskinen hurahti Elokapinan toimintatapaan viisi vuotta sitten sen verran perusteellisesti, että opinnot jäivät kesken ja hänestä tuli täysipäivätyötä tekevä ilmastoaktivisti. Antonin mielestä polarisaatio ja provosointi voi tietyissä tilanteissa olla eduksi, jotta sanomaa saadaan välitettyä suurelle yleisölle.
Tiina Seppälä painotti väkivallattomuuden merkitystä, mutta ei vähätellyt luovien uusien toimintatapojen roolia ja koepallojen heittämistä. Myös feministinen lähestymistapa on hänelle tärkeä.
Varpu Kurkilahdelle aktivismi kumpuaa arvoista, joita voi edistää vaikkapa kaavoittajan roolissa. Hänelle aktivismi on ennen kaikkea paikkakeskeistä ja kaupunkitilaan liittyvää omaehtoista toimintaa.
Uutta aktivismia luonnehtii kaikkien panelistien mielestä uudet ja toisinaan oudotkin keinot, joilla herätellään suurta yleisöä. Viime vuosina painopiste on ollut ilmastokysymyksissä mutta myös äärioikeiston vastustamisessa. On otettu käyttöön termi ”ilmastohätätila”. Elokapinan piirissä on viime aikoina kiinnitetty entistä enemmän huomiota omaan sisäiseen demokratiaan ja sen kehittämiseen. Myös spontaaneissa liikkeissä on tärkeää huolehtia moniäänisyydestä ja huolehtia siitä, että annetaan tilaa erilaisille mielipiteille.
Miten aktivismin rooli päätöksentekoon nähdään?
Teema herätti panelisteja tarkastelemaan kysymystä myös historian kautta. Muun muassa vammaisjärjestöjen rooli nähtiin ratkaisevana, jotta ensin USA:ssa ja sitten muualla läntisessä maailmassa saatiin aikaan konkreettisia edistysaskeleita esteettömyydessä. Esimerkiksi Englannissa vammaisjärjestöt toimivat pitkään ”kiltisti” pyrkien vaikuttamaan päätöksentekoon totutuin keinoin. Kun juuri mitään ei tapahtunut, ryhdyttiin räväkämpiin otteisiin. Ei kestänyt kauan, kun vaikkapa juniin ja julkisiin liikennevälineisiin saatiin teknisiä ratkaisuja mahdollistamaan pyörätuolilla liikkuvien niihin pääsy, kertoi Anton.
Akateemisessa tasolla asiaa tutkinut Georg totesi nykyaikaisen osallistavan demokratian juurten löytyvän 1960-luvun lopun USA:n Vietnamin sotaa vastustaneista liikkeistä. Niiden piirissä lähdettiin kehittämään fasilitointimetodeja, jotta toiminnasta saatiin enemmän irti ja painostus vallassa oleviin tehokkaammaksi. Suomessa esimerkiksi maa- ja metsätalousministeriö kutsui taannoin Elokapinan edustajia keskustelemaan ruoantuotannosta. Anton toi esiin USA:n kansalaisoikeusliikkeen keskeisen roolin ja esimerkin ympäri maailmaa.
Tiina korosti aktivismin luovien keinojen merkitystä rajojen testaamisessa. Varpu oli samoilla linjoilla ja näki aktivismin demokratian kirittäjänä. Parhaimmillaan aktivismi ei päästä kaupunkisuunnitteluakaan helpolla.
Hyvien saavutusten vastapainona nähtiin nykytilanteessa huolestuttavia uhkia, meillä ja muualla. Englannissa on ryhdytty antamaan kovia, jopa vankilatuomioita esimerkiksi mielenosoitusten organisoinnista. Georg toi esiin, että aktivismin puitteissa pitää ryhtyä puhumaan myös oikeusjärjestelmästä ja sen roolista. Vähän samaan tapaan kuin 1960- ja 70-luvuilla jo tehtiin. Pahimmillaan vaikkapa kaupunkisuunnittelun osalta ei anneta tilaisuutta keskustella olennaisista ja enemmän rakenteellisista kysymyksistä, vaan lähinnä tarjotaan erilaisia näennäisiä ja toisarvoisia vaihtoehtoja ”mielialoja tyynnyttämään”.
Varpu totesikin, että kokemukset siitä, ettei kaupunkisuunnittelussa lakisääteinen vuorovaikutus ja osallistuminen käytännössä vaikuta vaan ratkaisut on lyöty enemmän tai vähemmän kiinni jo aikaisemmassa vaiheessa, synnyttävät katkeruutta. Pessimismi puuttuvista vaikutusmahdollisuuksista leviää. Sillä on vuorostaan omat seurannaisvaikutuksensa siihen, millaisiin toisenlaisiin keinoihin aktivistit kokevat tarpeelliseksi ryhtyä.
Aktivismin rooli ilmastonmuutoksen torjunnassa
Keskustelussa painottui ilmastomuutoksen torjunta. Olennaisina kysymyksinä nähtiin tutkimuksiin perustuva tieto ja miten sitä käytetään – tai ollaan käyttämättä – päätöksenteossa. Esimerkkinä faktojen sivuuttamisesta tuotiin esiin meren pinnan nousu. Vaikka mannerjäätiköiden sulamisvauhtia on vaikea eksaktisti mallintaa, ovat tutkijat suhteellisen yksimielisiä siitä, että myös Fennoskandiassa meren pinnan nousu voi yltää lähivuosikymmeninä reilusti yli puolen metrin, totesi Anton. Siitä huolimatta on pääkaupunkiseudun pitkän aikavälin suunnittelussa varauduttu paljon pienempään nousuvaraan. Samaa ilmiötä ihmeteltiin myös yleisöpuheenvuoroissa.
Varpu viittasi tässä yhteydessä suunnittelun sokeisiin pisteisiin. Ne olisi mahdollista havaita, jos tutkimustuloksia käytettäisiin enemmän. Aktivismin tärkeänä roolina on havahduttaa sekä suurta yleisöä että päättäjiä varautumisen tarpeeseen. Kiinnostava kysymys on, milloin ja millä perusteella osa aktivismista muuttuu ”salonkikelpoiseksi”. Esimerkiksi Ravintolapäivien kaltaiset tapahtumat, joissa niissäkin saatetaan sulkea ja rajoittaa vapaata liikkumista yleisillä kulkuväylillä, koetaankin yhtäkkiä suorastaan matkailulliseksi vetonaulaksi.
Tiina toi keskusteluun globaalin etelän velkaongelman. Kehittyneet valtiot ja Kansainvälinen valuuttarahasto IMF voisivat aivan hyvin mitätöidä kehittyvien maiden velat, jolloin myös ne pääsisivät ratkomaan ilmastomuutoksen haasteita paremmilla voimavaroilla. Globaalin etelän tulevaisuus ja elämisen olosuhteet ovat myös maapallon pohjoisen pallonpuoliskon eräänlainen kohtalonkysymys.
Georg viittasi Green Peacen jo 1960-luvulla kehittämiin aktivismin muotoihin, joissa tietoisesti herätetään hiukan sensaatiohakuisesti tunteita. Elokapina on ottanut tunnetason erääksi toimintastrategiakseen. Mannerheimintien sulkemisen kaltaiset tempaukset ovat kuitenkin vain osa Elokapinan aktivismin kirjoa. Tarvitaan samanaikaisesti sekä räväkkää ja huomiota herättävää toimintaa mutta myös perinteisempää ja pitkäjänteisempää kabinettitason vaikuttamista.
Suhde virkakuntaan
Elokapinan kaltaiset toimijat esiintyvät julkisuudessa usein konfliktin lietsojina ja yhteentörmäyksissä viranomaisten ja poliisin kanssa. Georg korosti, että suurin osa aktivisteista haluaa välttää avointa konfliktia. On kuitenkin toimijoita, jotka näkevät tietynasteisen ristiriitojen provosoinnin tehokkaana keinona herättää keskustelua. Aktivistit joutuvat joka tapauksessa tarkkaan analysoimaan, milloin rajoja ei kannata ylittää, jotta suuri yleisö ei koe tempauksia pelkästään häiriön aiheuttamisena ja kiusantekona.
Harmillisena pidetään sitä, että kontaktit viranomaisen kanssa tuppaavat keskittymään poliisiviranomaisiin. Elokapina itse näkee toimivansa vain ”pelinappulana” edistämässä maapallon ja ihmiskunnan selviytymistä. Liikkeen piirissä ymmärretään, että poliisilla on oma tehtävänsä turvata järjestystä ja turvallisuutta. Ylilyönteihin ei pitäisi sortua sen enempää aktivistien kuin virkavallankaan puolelta. Koijärvellä pääsiäisenä 1979 mukana ollut ja keskustelua seuraamaan tullut aktivistiveteraani kertoi koijärveläisten tietoisesti tahtoneen välttää vastakkainasettelua poliisin kanssa. Hän pohti, onko nyt 2020-luvulla omaksuttu toisenlaista linjaa.
Kun pohdittiin aktivismiliikkeiden ja perinteisten yhdistysten toiminnan eroja, niin valtiovallan taholta toivottiin enemmän osallistumisen mahdollisuuksia vähemmän muodollisin ja vapaammin keinoin. Vireillä olevassa yhdistyslainsäädännön uudistuksessa onkin pohdinnassa eräänlainen kevytyhdistyksen malli.
Myös aktivistit tarvitsevat toimintaansa rahoitusta. Vaikka tiettyyn rajaan asti voidaankin toimia vapaaehtoisen ja mukana olevien itsensä keräämien pienten avustusten varassa, ei pitemmän päälle toiminta voi jatkua eikä ainakaan kasvaa ilman jonkintasoista pysyvämpää rahoituspohjaa. Liikkeissä, jotka eivät ole organisoituneet yhdistysmuotoisiksi, aiheuttaa jo pelkän pankkitilin saaminen ylitsepääsemättömiä ongelmia.
Aktivismi ja kaupunkitila
Moderaattori ja paneelin vetäjä Anni Hapuoja tiedusteli lopuksi panelisteilta tiiviitä luonnehdintoja, miten aktivismin tulisi muokata kaupunkitilaa.
Kaupunkien keskustoista toivotaan vahvempia ja eri ryhmiä keskustelemaan kokoavia. Epäkaupallisia ja helposti saavutettavissa olevia tiloja pitäisi olla enemmän. Niissä olisi mahdollista luoda uutta ja rakenteellisesti konstruktiivista, moniäänistä toimintaa. Samalla vahvistuisivat kuntalaisten ja kaupungin väliset suhteet ja demokratia.
Tällä kertaa ajoitettiin myös vuotuisen Yhdyskuntasuunnittelun Ruusut -tunnustuksen julkistus pikkujoulujen yhteyteen. Seuran puheenjohtaja Matti Vatilo luovutti symbolisen tunnustuksen Keravan kaupungille Uuden ajan rakentamisen festivaalin URF järjestämisestä kesällä 2024. Ruusut otti vastaan vs. kaupunkisuunnittelujohtaja Tuomas Turpeinen. URF-festivaali paikkasi peruuntuneita perinteisiä Asuntomessuja, jotka oli alun perin määrä järjestää samalla Keravan Kivisillan alueella. Festivaalin painopiste oli manifestoida kestävää rakentamista, ekologisia ratkaisuja ja yleisemmin kestävää elämäntapaa. Muutaman esillä olleen rakennuskohteen lisäksi ohjelman merkittävä anti oli monipuolisessa ammattilaisohjelmassa, joka kokosi eturivin asiantuntijoita pohtimaan ja etsimään toimivia ratkaisuja yhdyskuntasuunnittelun ja rakentamisen uutta luoville vaihtoehdoille.
Keravan kaupungin vs. kaupunkisuunnittelujohtaja Tuomas Turpeinen vastaanotti Yhdyskuntasuunnittelun Ruusut -tunnustuksen. Kuvassa vasemmalla seuran johtokunnan edustaja Tuomas Santasalo ja keskellä pj Matti Vatilo. Kuva: Pilvi Nummi
Pikkujoulujen yhteyteen saatiin monipuolinen kattaus ajankohtaisia kuulumisia sekä Aallon että seuran taholta. Johtava tutkija Aija Staffans johdatteli paikalle saapuneita noin viittätoista seuran aktiivia monialaisen Smartland-hankkeen Case Vuosaari -tutkimusraporttiin. Smartland-maankäyttöpolitiikan tutkimushanketta rahoittaa Suomen Akatemian strategisen tutkimuksen neuvosto. Tutkimushanke (smartland.fi) on käynnistynyt professori Seppo Junnilan johdolla vuonna 2019 ja päättyy vuonna 2025.
Johtava tutkija Aija Staffans esitteli Smartland-hankkeen tuloksia pikkujouluissa 2024. Kuva: Pilvi Nummi
Aija Staffans totesi, että vaikka puhutaan maankäytöstä ja politiikasta, niin termi ”maankäyttöpolitiikka” on vähän käytetty. Case Vuosaari -raportti osoittaa kouriintuntuvasti, kuinka poliittisen ylätason ratkaisuilla on keskeinen rooli, kun alueiden käytön osalta lähdetään tekemään konkreettisia rakentamista ohjaavia kaavoja. Raportissa vertaillaan Helsingin eri kaava-alueen päästöjä ja muita paikallisia vaikutuksia kaupunginosatasolla. Vuosaaresta tarkastellaan Meri-Rastilaa ja Aurinkolahtea, joiden verrokkeina ovat Kannelmäen-Malminkartanon alue, Kontula ja Mellunmäki. Hiilijalanjälkilaskelmien lisäksi vertailtiin segregaatiota, asuntojen hintakehitystä ja lämpösaarekeilmiötä.
Maankäyttöpolitiikan ristiriidat näkyvät kouriintuntuvasti kaavoittajan työssä. Meri-Rastila rakentui 1990-luvulla ARA-vuokratalovaltaiseksi kerrostaloalueeksi. Nyt sitä odottaa voimakas täydennysrakentaminen. Suuri osa rakennuskantaa puretaan ja korvataan tehokkaammalla rakennuskannalla. Aurinkolahti oli 2000-luvun interventio, jossa kaupunki tonttien vuokraamisen sijaan möi niitä suoraan rakennuttajille ja poikkesi sosiaalisen sekoittamisen periaatteesta. Aurinkolahti on monella mittarilla osoittautunut menestykseksi. Lähimetsät on noussut poliittisesti kuumaksi kaavoituskysymykseksi. Asukaspaineen alla poliittiset päättäjät suuntaavat täydennysrakentamista alueille, joilla rakennusten perustamis- ja pohjarakentamisvaikutukset ovat hiilijalanjäljen kannalta huonompi vaihtoehto. Raportissa suositellaan, että hiilijalanjälkikeskustelusta pitäisi siirtyä kokonaiskestävyyteen. Asuntojen hallintamuotojen käyttö maapoliittisena keinona on markkinavoimien puserruksessa menettänyt merkitystään. Vuokratalovaltaisilla alueilla on asukkaiden viihtyisyys joutunut koetukselle ja segregaation ehkäisy koetaan vaikeaksi.
Väitöskirjatutkija Eveliina Harsia pohti alustuksessaan moniäänisyyttä kaupunkisuunnittelun käytännöissä. Jotta moniäänisyys voisi toteutua, vaaditaan ambivalenssin ja erilaisten osallisten näkökulmien sekä tieteellisen tiedon lisäksi dialogisuutta suunnitteluprosessiin. Aihepiiriä Harsia on tarkastellut muun muassa Sipoon Nikkilän alueella [1] ja Kontulan ostarilla Helsingissä.
Seuran pj Matti Vatilo kertoi, miten seuran strategiaa on yhteiskehitetty vuoden 2024 aikana. Syksyllä toteutettu jäsenkysely on osa strategiaprosessia. Kuva: Lauri Jääskeläinen.
YSS:n johtokunnasta Matti Vatilo kertoi käynnissä olevasta strategiatyöstä ja Pilvi Nummi selosti seuran syksyn aikana toteutetun jäsenkyselyn tuloksia. Kyselyyn saatiin yhteensä 59 vastausta, mitä voi pitää hyvänä. Suurin osa vastaajista lukee Yhdyskuntasuunnittelua-lehteä ja yli puolet kertoi osallistuneensa joihinkin seuran tilaisuuksiin. Kysely on osa seuran uutta strategiaa, joka on määrä saada hyväksytyksi kevään vuosikokouksessa.
Uutena avauksena esiteltiin AUKIO-verkkolehti, joka on uusi kuuden tieteellisen seuran [2] yhteinen monialainen rakennetun ympäristön foorumi (www.aukiolla.fi). Sen aikaansaamista on edistänyt YSS ja erityisesti johtokunnasta Mervi Ilmonen. Ensimmäinen AUKIOlla numero ilmestyi pari päivää pikkujoulujen jälkeen 13.12.2024.
Kokonaan uusi aluevaltaus on suunnitteilla oleva YSS:n opinnäytepalkinto, joka kohdistuisi maisteritason opinnäytetöihin. Myös siitä kuultaneen lisää maaliskuun vuosikokouksessa. Sitä ennen on alkuvuodesta luvassa monipuolinen kattaus seuran muita aktiviteetteja, joista tiedotetaan YSS:n sivuilla.
Aika: Tiistai 25.2.2025, klo 17 – 19.30 Paikka: Tieteiden talo (sali 505), Kirkkokatu 6, Helsinki Järjestäjät: Liikennesuunnittelun Seura, Yhdyskuntasuunnittelun seura, Tulevaisuuden tutkimuksen seura Ilmoittaudu tilaisuuteen 10.2.2025 mennessä
Tilaisuuden tavoitteena on pohtia mitkä ovat hyvän kaupungin tuntomerkit? Miten yhdyskunta- ja liikenneratkaisut voivat tukea hyvän kaupungin kehittymistä? Millaista yhteistyötä tämä edellyttää liikenne- ja kaupunkisuunnittelijoilta ja muilta toimijoilta?
Tilaisuus on avoin ja maksuton. Ilmoittaudu tilaisuuteen, koska tilaa on rajoitetusti. Muista perua ilmoittautumisesi, jos et pääsekään mukaan.
Ohjelma (alustava)
17.00 Tervetulotoivotus ja alkusanat Yrjö Myllylä, Liikennesuunnittelun Seuran puheenjohtaja, YTT, aluekehityksen ja alueellisen ennakoinnin dosentti
17.10 -19.20 Esitelmät ja kommentointi:
Hyvän kaupungin tuntomerkit TkT (Arkkit. SAFA) Helka-Liisa Hentilä, yhdyskuntasuunnittelun professori, Arkkitehtuuri, Oulun yliopisto
Liikkuminen ja liikenne hyvässä kaupungissa TkT, KTT, Pekka Leviäkangas, professori, tutkimusryhmän vetäjä, Rakennus- ja yhdyskuntatekniikka, Oulun yliopisto
Hyvä kaupunki lopun aikana Yliopistotutkija, dosentti Pasi Mäenpää, Helsingin yliopisto, valtiotieteellinen tiedekunta
19.20 – 19:30 Suositukset ja jatkotoimenpiteet Tilaisuuden juontajina ja keskustelun moderaattoreina toimivat Yhdyskuntasuunnittelun seuran puheenjohtaja Matti Vatilo, Tulevaisuuden tutkimuksen seuran hallituksen jäsen Erkki Aalto sekä Liikennesuunnittelun Seuran varapuheenjohtaja Kalle Toiskallio.
Aika: Torstaina 16.01.2025 klo 17-18.30 Paikka: Hakaniemen Luova Kulma, Hakaniemenkatu 5, Helsinki Ilmoittaudu tilaisuuteen
Tammikuussa 2025 järjestettävä paneelikeskustelu pureutuu aktivismin rooliin yhdyskuntasuunnittelussa. Tapahtuma tarjoaa ainutlaatuisen tilaisuuden kuulla alan asiantuntijoiden näkemyksiä ja osallistua keskusteluun siitä, miten kansalaisaktiivisuus vaikuttaa kaupunkiemme kehitykseen.
Paneelissa äänessä:
Anton Keskinen on vuosina 2019-2021 suunnitellut ja organisoinut toimintaa Elokapinassa ja toimii nykyisin perustamansa ilmastostrategiatoimisto Operaatio Arktiksen toiminnanjohtajana
Tiina Seppälän suhde aktivismiin on akateeminen: hän tutkinut aktivismia erilaisissa konteksteissa Suomessa ja Aasiassa vuodesta 2006 lähtien.
Varpu Kurkilahti on kaupunkitiloja luovaa ja suojelevaa aktivismia tutkinut valtiotieteiden maisteri.
Georg Boldt on yhteiskuntatieteiden tohtori, jonka tutkimustyö keskittyy poliittiseen osallisuuteen, parhaillaan korkean riskin aktivismiin Suomessa.
Paneelikeskustelussa käsiteltäviä aiheita ovat muun muassa:
Uusi ja “outo” aktivismi
Aktivismin demokratisoiva potentiaali
Aktivismin rooli ilmastonmuutokseen varautumisessa
Aktivismi kaupunkitilan muokkaajana ja merkityksen antajana
Tapahtuma on osa Yhdyskuntasuunnittelu-lehden tulevaa teemanumeroa ”Aktivismi ja yhdyskuntasuunnittelu”. Se tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden verkostoitua alan ammattilaisten ja tutkijoiden kanssa sekä saada uusia ideoita omaan työhön tai tutkimukseen.
Tule kuulemaan asiantuntijoiden ajatuksia ja osallistumaan keskusteluun yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta! Tapahtuma tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden syventyä aktivismin monimuotoiseen maailmaan ja pohtia sen tulevaisuuden suuntaviivoja.
Rakennetun ympäristön verkkolehti Aukio on julkaistu. Lehden tavoitteena on olla yleistajuinen, ajankohtainen keskustelufooruumi, joka on tarkoitettu kaikille rakennetusta ympäristöstä kiinnostuneille. Lehti on perustettu Yhdyskuntasuunnittelun seuran aloitteesta ja sen julkaisemiseen osallistuu viisi muuta tiedeseuraa.
Katso osoitteesta aukiolla.fi tarkemmin mistä on kysymys!
Yhdyskuntasuunnittelun seura jakaa vuosittain Ruusut-tunnustuksen esimerkillisestä työstä suomalaisen yhdyskuntasuunnittelun hyväksi. Vuoden 2024 Ruusut saa Keravan kaupunki Uuden ajan rakentamisen festivaalin (URF) järjestämisestä. Tunnustus julkistettiin Seuran tilaisuudessa Aalto yliopistolla tiistaina 10.12.
Keravan Kivisillan alueella piti alun perin järjestää perinteikkäät Osuuskunta Asuntomessujen asuntomessut kesällä 2024. Vaikean suhdannetilanteen vuoksi Keravan kaupunki joutui vetäytymään messuista. Sen sijaan Keravan kaupunki päätti järjestää samalla Kivisillan alueella pienimuotoisemman tapahtuman, jossa muutaman esiteltävän rakennuskohteen ohella painopiste oli kestävässä rakentamisessa, ekologisissa ratkaisuissa ja yleisesti kestävässä elämäntavassa. Tärkeä osa tapahtumaa muodostui monipuolisesta ammattilaisohjelmasta, jossa maan eturivin asiantuntijat esittivät ja keskustelivat kestävän rakentamisen ja kestävän elämänmuodon ratkaisuista ja vaihtoehdoista. Festivaalikävijöillä oli mahdollisuus osallistua erilaisiin työpajoihin, joissa tutustuttiin moniin vaihtoehtoisiin ja konkreettisiin tapoihin edistää luonnonmukaisempaa ja ekologisempaa arkea.
Vaikka tapahtuma oli lyhyt ja ajoittui samanaikaisiin Pariisin Olympialaisiin, keräsi festivaali runsaasti kävijöitä. Yli 55 prosenttia kävijäkyselyyn vastanneista kertoi saaneensa tapahtumasta ideoita ja inspiraatiota kestävän elämän valintoihin. Rakentamisen keskeinen rooli ilmastonmuutoksen hillinnässä kaipaa myös jatkossa URF-festivaalin kaltaisia tapahtumia.
Tunnustusta vastaanottaessaan Keravan kaupungin vs. kaupunkisuunnittelujohtaja Tuomas Turpeinen painotti tapahtumaa kestävämpien elintapojen ja valintojen edistäjänä.
”Tämä tunnustus on hieno osoitus siitä, miten yhdyskuntasuunnittelulla ja rakentamisella on olennainen rooli ilmastonmuutoksen hillinnässä ja kestävämmän elämäntavan edistämisessä. Uuden ajan rakentamisen festivaaleilla esiteltyjen kestävästi toteutettujen rakennuskohteiden sekä monipuolisten niin ammattilaisille kuin suurelle yleisöllekin suunnattujen puheenvuorojen ja työpajojen kautta saatoimme eri alojen ammattilaisia yhteen, sekä tutustutimme ja innostimme ihmisiä kestävämpiin elintapoihin ja valintoihin.”
Lisätietoja: Matti Vatilo, YSS:n puheenjohtaja puh. 040-506 1168 (mattivatilo@gmail.com)
Tuomas Turpeinen, vs. kaupunkisuunnittelujohtaja puh. 040-3182480 (tuomas.turpeinen@kerava.fi)
Yhdyskuntasuunnittelun seuran kyselyssä selvitettiin jäsenten käsityksiä seuran tulevan toiminnan ja tekeillä olevan strategian tueksi. Kyselyyn osallistui 59 henkilöä – tänä monien gallupien ja tiedonkeruun aikakautena lukumäärä ilahdutti. Kyselyyn vastanneet olivat myös perehtyneet siihen hyvin, sillä avovastauksia on paljon, yli 150. Suurin osa vastaajista on yhdyskuntasuunnittelun ammattilaisia, joista arkkitehteja reilu kolmannes. Vastaajat ovat enimmäkseen työelämässä (54%), reilu kolmannes on eläkeläisiä, mutta opiskelijoiden joukko on lähes olematon. Seurallamme on tällä hetkellä reilut 300 jäsentä.
YSS:n johtokunnassa etsimme vastauksista haasteita, kritiikkiä ja puuttuvia asioita, joiden avulla voimme parantaa toimintaamme ja lisätä sen vaikuttavuutta. Toiminnan kehittämiseksi seuran johtokunta kävi vastauksia tuoreeltaan läpi ja pyrki tunnistamaan sekä nykyisiä vahvuuksia että muutostarpeita.
Enemmistö vastaajista pitää Yhdyskuntasuunnittelu-lehteä, Kaupunkitutkimuksen päiviä sekä seminaareja ja keskustelutilaisuuksia seuran toiminnan ytimenä.
Kyselyn kokonaistulos oli yllättävänkin positiivinen. Seura sai myönteistä palautetta useimmilta vastaajilta. Suurin osa piti seuran toimintaa hyvänä ja oikein suuntautuneena. Kritiikkiä oli muutamissa avovastauksissa, muissa vastauksissa alle 10 %. Jäsenet ovat myös aktiivisia seuran toiminnassa: 98% lukee lehteä, seminaareihin osallistuu 59 % ja nettisivuilla vierailee 61% vastaajista. Merkittävä kiinnostuksen kohde oli Kaupunkitutkimuksen päivät, joita seura järjestää yhdessä kahden muun tiedeseuran kanssa. Niitä kuvattiin vuoden tärkeimmäksi tietojen päivityksen ja verkostoitumisen tilaisuudeksi. Lukijat seuraavat myös muita lehtiä ja keskustelufoorumeita ahkerasti – tämä lisää palautteen kiinnostavuutta.
Yhdyskuntasuunnittelu-lehti on alan ainoa tiedelehti ja sitä luetaan tarkkaan. Suosituin on pääkirjoitus ja tieteelliset artikkelit, muut jutut ainakin selataan läpi. Lehden nykyisiä painotuksia pidetään oikeansuuntaisina, mutta useissa avovastauksissa kaivattiin rohkeaa kriittisyyttä, polemiikkia ja keskustelua. Lehteä pidetään vähintäänkin melko kiinnostava (melko kiinnostavasta kiinnostavaan päätyi yli 90 % vastaajista), vaikka sanallisissa vastauksissa toivottiin ajankohtaisuutta ja keskusteluita lisää.
Kyselyn tuloksista päättelimme näin aluksi, että toiminnan perusrakenne on jotakuinkin oikean suuntainen. Lehti, seminaarit/keskustelutilaisuudet ja verkkolehti ovat tärkeimmät. Niiden ajankohtaisuus, tieteellisyys ja samalla myös poleemisuus ovat tärkeitä laatumittareita ja samalla sekä säilytettäviä että kehitettäviä asioita. Palkintoja ja lyhyitä ekskursioita pidetään myös tärkeinä. Jonkinlainen pölyjen pyyhkiminen ja päivitys tähän hetkeen olisi suotavaa.
Saimme paljon kannustusta avoimuuteen ja vuorovaikutukseen, niin johtokunnan ja jäsenistön kuin seuran ja muun yhteiskunnan välillä. Myös tietoa seuran jäsenistä kaivataan – keitä me oikeastaan edustamme? Seuran brändiä voisi kiillottaa ja tunnettuutta vahvistaa. Nettiosallistuminen seminaareihin ja keskusteluihin koetaan todella tärkeäksi useissa avovastauksissa.
Eniten huolta herättää nuorten osuus jäsenistä. Vain yksi vastaajista oli alle 30-vuotias. Miten opiskelijat saisi kiinnostumaan toiminnasta? Varmaan sekään ei haittaisi, että jäsenissä olisi myös vasta alaansa etsiviä koululaisia. Tämä kysymys nousee tulevina vuosina entistä tärkeämmäksi ja meidän on todella paneuduttava siihen. Miten tuotamme lisäarvoa niille, jotka ovat vasta löytämässä uraansa?
Toiminnan ei pitäisi keskittyä vain pääkaupunkiseudulle. Pohjois-Suomen alueosasto on merkittävä, mutta voisiko sellaisia olla muuallakin? Myös osallistumisen muotoja voisi lisätä.
Lehden laatu on vähintäänkin säilytettävä ja sen aikataulutusta on parannettava. Käytännön suunnittelukysymyksiä halutaan käsitellä nykyistä enemmän. Seminaarien ja keskusteluiden ajankohtaisuutta on lisättävä ja ehkä niitä voisi linkittää paremmin lehden aiheisiin.
Kyselyn tuloksia luemme vielä moneen kertaan ja toteutamme niitä alkuvuonna 2025 valmistuvassa strategiassa ja toimintasuunnitelmassa. Halutessasi voit tutustua vastauksiin tarkemmin.
Kyselyyn vastanneiden kesken arvottiin kolme 50 euron Tiedekirjan lahjakorttia. Arvonnassa voittaneille ilmoitetaan henkilökohtaisesti.
Olemme iloisia myös lisäpohdinnoista ja ajatuksista, joita voit lähettää osoitteeseen yss(a)yss.fi.
Kokemäenjoen suulle vuonna 1558 Juhana-herttuan perustama Pori kehittyi suursataman myötä Suomen keskeiseksi teollisuuskaupungiksi. Kukoistusta jatkui vielä pitkälle toisen maailmansodan jälkeen, vaikka maan kohoaminen siirsi satamatoiminnot Reposaaresta Tahkoluotoon ja Mäntyluotoon.
Yhdyskuntasuunnittelun seura teki kesäkuun ensimmäisenä perjantaina 2024 päivän mittaisen retken ottamaan selvää Porin vihreän siirtymän hankkeista. Ohjelmarungon oli valmistellut seuran entinen pitkäaikainen puheenjohtaja (1995–1999) Mariitta Vuorenpää, joka toimii tällä hetkellä Porissa yleiskaavoittajana.
Merituulivoimaa ja vihreää vetyä
Kevättalvella julkistettiin aiesopimus vihreän vedyn tuotantolaitoksista Poriin ja Kemiin. Green North Energy on hankkeiden takana. Yhtiöllä on määrä käynnistää vastaavantyyppisten laitosten rakentaminen Naantaliin jo vuoden sisällä. Naantalissa sijoituspaikkana olisi toimintansa lopettaneen Nesteen öljynjalostamon tontti.
Porin hankkeen toteutuminen on pitemmällä tulevaisuudessa. Ensin kaupungin pitäisi saattaa Tahkoluodon yleiskaavoitus ajan tasalle. Pulmana on myös tarvittavan maapinta-alan riittävyys. Muita, ei välttämättä vähäisempiä ratkottavia kysymyksiä ovat alueen loma-asutus ja sen tulevaisuus sekä arvokas luonto ja uhanalaiset kasvi- ja eläinlajit.
Tahkoluoto on ollut pioneeri tuulivoimaloiden rakentamisessa. Ensimmäiset tuulivoimalat otettiin käyttöön vuonna 1999, ja ensimmäinen merituulivoimala pystytettiin vuonna 2010. Tahkoluodon merituulipuisto on ollut maailman ensimmäinen jääolosuhteisiin suunniteltu merituulipuisto. Ilman merituulivoimaa ei vihreän vedyn ja siihen kiinteästi kytkeytyvän vihreän ammoniakin laajamittainen tuotanto onnistu. Kysymyksessä on kolmiodraama. Sen yhdessä kulmassa on tuulivoiman avulla tuotettava vähäpäästöinen sähkö. Toisessa kulmassa on vihreän energian avulla tuotettava vihreä vety. Kolmannen kärjen muodostaa vihreä ammoniakki, joka syntyy vedystä ja typestä. Typpi otetaan ilmasta.
Mihin sitten vihreää ammoniakkia käytettäisiin? Ainakin rahtilaivojen polttoaineena sekä typpilannoitteiden valmistukseen.
Sähkönsiirtoakin tarvitaan
Porin edustan merialueelle on vireillä useita ja erilaajuisia tuulivoimahankkeita. Suurimmat niistä sijoittuvat kymmenien kilometrien päähän rannikosta Suomen talousvesialueelle. Lähimpänä rannikkoa olevan Tahkoluodon merituulipuiston laajennuksen osayleiskaava on jo lainvoimainen. Suomen Hyötytuuli Oy:n hanke on tarkoitus toteuttaa kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa toteutetaan eräänlainen demonstraatio neljän tuulivoimalan turvin. Demonstraatiohankkeen olisi määrä valmistua vuonna 2026. Toinen vaihe käsittäisi peräti 36 yli 15 megawatin voimalaa. Yhteistehoksi tulisi 800 megawattia. Voimalat yltäisivät 310 metrin korkeuteen. Demonstraatiohankkeen vesi- ja rakennusluvat ovat lainvoimaisia. YVA-prosessit hoidettiin vuosina 2020–2021. Aluevesirajan ulkopuolelle suunnitellut merituulipuistot eivät edellytä yleiskaavaa.
Merikaapelointi muodostaa kiintoisan juridisen yksityiskohdan. Avomerelle sijoittuvat kaapelit ja niiden luvitus eivät edellytä kaavoitusta. Ne suunnitellaan YVA-prosessissa. Kaavoituksen kanssa voi syntyä ristiriitaa, jos merikaapeli, maakaapeli tai ilmajohto halutaan alueelle, jolle tavoitellaan muuta maankäyttöä tai alueella on merkittäviä luontoarvoja.
Merituulivoimalat edellyttävät ympäristövaikutusten arvioinnin läpikäynnin. Samoin kaapelointi. Kaapeleille pitää löytää myös rantautumispaikka, josta ne sitten saadaan kytkettyä energiaverkkoon. Jos kaikki Porin edustan merituulihankkeet toteutuisivat, tarvittaisiin Tahkoluodossa mantereen puolelta jopa 20 hehtaarin suuruinen sähköasemavaraus. Sieltä sähkö siirretään 400 kV:n voimalinjalla kantaverkkoon Ulvilan sähköasemalle. Voimalinjan johtoalue on noin 65 metriä leveä ja iso kysymys on, kuinka monta uutta 400 kV:n voimalinjaa Porista Ulvilaan tarvitaan tulevaisuudessa.
Reposaaren ja Tahkoluodon ensimmäiset tuulivoimalat koettiin niiden pystyttämisen aikaan kookkaina. Suunnitteilla oleviin merituulivoimaloihin verrattuna ovat nostalgista kääpiökokoa. Kuva: Lauri Jääskeläinen
Mökkeilyä ja Naturaa
Maankohoaminen luo erityisleiman Selkämerelle. Juhana-herttua antoi Porin perustamisen yhteydessä Porin porvareille Reposaaren nautintamaaksi. Purjelaivojen kaudella Reposaaresta kehittyi johtava vientisatama. Myös kalastus kukoisti. Porin pormestari edusti itsellensä vuotuiset verot kalana, voina ja lampaanlihana.
Tahkoluodon ja Reposaaren välinen salmi mataloitui vuosien myötä. Vähitellen Tahkoluoto maatui kiinni Reposaareen. Kun Tampereen ja Porin yhdistävä rautatie valmistui vuonna 1895, jäi Reposaari ilman ratayhteyttä. Rata linjattiin Mäntyluotoon, josta muodostui Porin pääsatama. Tahkoluoto sai sen sijaan öljysataman toisen maailmansodan jälkeen.
Reposaaresta Tahkoluodon kautta mantereelle ulottuvan pengertien valmistuminen vuonna 1956 vilkastutti lomamökkien rakentamista. Mökkejä on pystytetty melko mielikuvituksellisiinkin paikkoihin pikku luodoille ja karikoille. Alueen helikopterikuvat havainnollistavat suomalaisittain melko harvinaista, pikku kareille syntynyttä kesämökkiyhdyskuntaa. Mistä vain on löytynyt kiinteää maapohjaa, on se hyödynnetty lomarakennuksen rakennuspaikkana. Monet mökit sijoittuvat käytännössä tulvavaara-alueelle. Maankohoaminen on toisaalta tilannetta helpottanut. Mökit ovat enimmäkseen porilaisten itsensä käytössä. 140 mökin yhdyskunnan sijainti lähellä Tahkoluodon kehittyvää vihreän siirtymän satamaa on iso haaste – miten mökkikulttuuri voi jatkua ilman, että se ei rajoita sataman kehitystä?
Natura ja monet uhanalaiset lajit ovat oma lukunsa. Merituulipuistojen vaikutuksia arvioitaessa on kiinnitetty huomiota Selkämeren kansallispuistoon sekä läheiseen Gummandooran saariston Natura-alueeseen. Reposaaren merialuetta leimaa riuttaluonto. Reposaari-nimikin juontaa juurensa ruotsin kielen sanasta reffzöö, joka viittaa riuttaan eikä kettuun. Reposaari on ollut aikoinaan vedenalainen riutta. Satama-alueiden laajennus ulottuisi osin suojelluille riutta-alueille, joiden suotuisaa suojelutasoa ei Suomi saisi kuitenkaan vaarantaa. Maankohoamisrannikon vaihettumisvyöhykkeelle tyypilliset tervaleppälehdot ovat luonnonsuojelulailla suojeltuja luontotyyppejä. Alue on myös linnustoltaan arvokas.
Fortumin varavoimala-alue Tahkoluodossa vapautuu vuonna 2029. Kivihiilivoimala muodostaa tällä hetkellä komean teollisen päätteen viivasuoralle Reposaaren Kirkkokadulle ja sillä on omalla tavallaan maisemallista merkitystä.
Viivasuoran Kirkkokadun päätteenä siintää Tahkoluodossa oleva Fortumin varavoimala, jonka aluetta havitellaan vihreän siirtymän hankkeisiin. Kuva: Lauri Jääskeläinen
Yyteri
Yyteri ja sen matkailu ovat porilaista kulttuurihistoriaa. Vuonna 1974 valmistuneella, arkkitehtuuriltaan merkittävällä Yyterin rantahotellilla (Söderlund – Valovirta) on laajentumissuunnitelmia. Yyterin hotellin valttina on sen sijainti rannan siinä kohdassa, jossa meri syvenee nopeammin. Muualla kilometrien mittaisella hiekkarannalla joutuu yleensä kahlaamaan merta pitkät matkat, eikä uintia suositella merivirtausten takia.
Yyteriin, vähän matkan päähän nykyisestä kylpylähotellista on suunnitteilla jopa 50 000 kerrosneliömetrin edestä uutta hotelli- ja majoitustilaa.
Yyterin dyynit olivat vuosikymmenten ajan jatkuneen ja liialliseksi paisuneen huvikäytön myötä vaarantuneet. Muun muassa rantajalkapallokisat olivat hiekkadyynejä kuluttaneet. Dyyneillä kulkemista ryhdyttiin rajoittamaan 2010-luvulla määrätietoisilla suojelutoimilla ja rajoituksilla. Rannalla kävijät ohjataan nykyään yleisille kulkureiteille, puisille lankonkeille. Dyynien ympärille on pystytetty tuuliaitoja. Rantavehnää istuttamalla on hiekan kulkeutumista pystytty estämään. Reiteillä pysymätön maastopyöräily on erityisen tuhoisaa. Rajoitustoimet ovat tehonneet. Vilkkaimpien uimarantojen ulkopuolelle on saatu syntymään jopa uusia dyynivalleja. Helteisimpinä päivinä Yyterin hiekkarannoille kerääntyy enimmillään jopa kymmenen tuhatta nauttimaan kesästä ja merestä.
Vihreä siirtymä on monimutkainen palapeli
Jo muutaman tunnin vierailu Porin uusien jättihankkeiden äärellä asiantuntevin opastuksin höystettynä avaa sitä palapeliä ja niitä haasteita, joita merituulivoiman, vihreän vedyn ja ammoniakin yhtälöön sisältyy. Vaikka Porin kaupunki on asukasluvultaan maan kymmenenneksi suurin, on asukasluku aleneva. Väestöennusteen mukaan Porin asukasluku putoaisi nykyisestä 83 000:sta 75 000:een vuonna 2040. Trendin mukaan aktiiviväestön, ikäluokat viidestätoista kuuteenkymmenen neljään, osuus putoaisi eniten. Perinteinen raskaan teollisuuden Pori on hakenut – ja löytänyt – uutta ilmettä tapahtumista, kulttuurista, korkeamman asteen opetuksesta, matkailusta ja muista kaupallisista palveluista. Mutta myös uuden aikakauden elinkeinoja tarvitaan. Vihreä siirtymä on Porille suuri strateginen tulevaisuuden kysymys, joka todennäköisesti muuttaa muuttoliikkeen ja väestönkasvun positiiviseksi lähivuosina.
Porilaiset suhtautuvan myönteisesti uuteen teknologiaan, onhan Pori aina elänyt vahvasti teollisuudesta.
Vireille saatetut miljardiluokan hankkeet ovat kuitenkin tuoneet uusia vivahteita. Siitä esimerkkeinä ovat Tahkoluodon vuokramökkialueen tulevaisuus, joka mökkiläisiä huolettaa. Myös Ahlaisten pienessä, valtakunnallisesti merkittävässä ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaassa kylässä on herännyt huolta tuulivoiman maisemallisista ja muista vaikutuksista.
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen rooli on Porissa merkittävä. Kaupunki neuvottelee ELY:n kanssa työpalavareissa etupainotteisesti. Näin saadaan kaavahankkeiden alkuvaiheissa selvyyttä ELY:n ja mahdollisesti muidenkin viranomaisten näkökannoista ennen kuin suunnittelu etenee liian pitkälle. Tavoitteena on ottaa tarvittavat asiat huomioon ja löytää yhteinen tilannekuva ennen virallisia lausuntokierroksia.
Kaupunkivihreää
Pori on kokenut lukuisia tuhoisia kaupunkipaloja. Viimeisimmän, vuoden 1852 tulipalon jälkeen lääninarkkitehti Georg Theodor Chiewitz laati kokonaan uuden ja uusille periaatteille perustuvan asemakaavan. Sen tärkeimpiä tehtäviä oli edistää paloturvallisuutta. Kadut kaavoitettiin leveämmiksi, korttelit suuremmiksi ja lisättiin puistojen määrää ja palokujia. Esplanadeilla kaava-alue jaettiin neljään yhtä suureen osaan. Näin syntyi Porille tyypillinen puistoakselien verkosto.
Kirjurinluoto kesäisine jazz-juhlineen on Suomen tunnetuimpia kesätapahtumia. Kirjurinluoto kuuluu itseoikeutetusti osaksi Porin kansallista kaupunkipuistoa, joka perustettiin ympäristöministeriön päätöksellä toukokuussa 2002. Maankäyttö- ja rakennuslakiin on kuulunut alusta asti oma, kansallisia kaupunkipuistoja koskeva 9 luku. Vuonna 2008 lakia muutettiin siten, että esityksen puiston perustamisesta voi tehdä vain kunta, mutta varsinaisen perustamispäätöksen tekee ympäristöministeriö.
Porin kaupungin kaavoituksessa vastaavana asiantuntijana työskentelevä Vuokko Kemppi-Vienola vastaa kansallisen kaupunkipuiston kehittämisestä Porissa. Hän selosti kansallisten kaupunkipuistojen ideologiaa ja historiaa. Pori sai omansa järjestyksessä toisena yhdessä Heinolan kanssa. Ensimmäinen perustettiin Hämeenlinnaan vuonna 2001. Yhteensä kansallisia kaupunkipuistoja on perustettu kymmenen.
Porin kansallista kaupunkipuistoa leimaa viher- ja virkistysalueiden tiivis kytkös rakennettuun kulttuuriympäristöön. Puistoalue yhdistää Kokemäenjoen varren molemmin puolin jokisuiston delta-luontoa joen pohjoisrannan historiallisiin jykeviin tehdasrakennuksiin ja Kivi-Porin renessanssipalatseihin. Lintuharrastajille Porin kansallisen kaupunkipuiston alue on ehtymätön aarreaitta. Vuonna 2006 puistoa laajennettiin lisäämällä siihen Käppäräpuisto ja siellä oleva Porin ortodoksisen kirkon alue.
Pori edelläkävijänä
Yhdyskuntasuunnittelun seuran yhteensä kymmenen osallistujaa, yhdellä koululaisella täydennettynä, sai Porin kaupungin asiantuntijoiden avulla tiiviin ja osuvan kuvan Porin kehityksen suuntaviivoista 2020-luvulla ja siitä eteenpäin. Jälleen kerran näyttää siltä, että Pori tulee toimimaan tienraivaajana ja esikuvana kokonaan uudentyyppiselle elinkeinorakenteelle. Suunnittelulle muutos näyttäytyy tällä hetkellä aika dramaattiselta, mutta kun asiaa tarkastelee historian näkökulmasta, on Pori tottunut aiemminkin suuriin rakennemuutoksiin. Suomen länsirannikko elää juuri tällä hetkellä erilaisessa toimintaympäristössä kuin epävakaan rajan kanssa kamppaileva itäinen Suomi.
Vuoden kaupunkikirjoitukseksi 2024 on valittu Arja Turusen kirjoitus Lähiösuunnittelu sukupuolten tasa-arvon esteenä? – Yhdistys 9 ja vaatimukset asumisen uudistamisesta 1960-luvulla. Kirjoitus on ilmestynyt Historiallisen Aikakausikirjan numerossa 121:4 (2023).
Arja Turunen piti luennon Kaupunkitutkimuksen päivillä 24.5.2024.
Vuoden kaupunkikirjoitus tarkastelee sukupuolten tasa-arvoa ajavan Yhdistys 9:n historiallista toimintaa lähiösuunnittelun näkökulmasta. Vuoden kaupunkikirjoitus on helppolukuinen ja lähestyttävä, ja saa lukijan oivaltamaan, kuinka osallistavaa kaupunkisuunnittelu on ollut myös aiemmin; asukkaiden ja kansalaisten näkemykset ja mielipiteet on kuultu tai jätetty kuulematta myös vuosikymmeniä sitten.
Kaupunkitutkimuksen näkökulmasta tasa-arvotulokulma on tuore ja virkistävä. Sukupuoli ja tasa-arvon tavoittelu tuovat uuden näkökulman yhdyskuntasuunnittelun historiaan ja siihen vaikuttaneisiin radikaaleihin ideologioihin sekä lähiöiden arkeen.
Vaikka tutkimus on pohjimmiltaan historiallinen, on aihe tuotu keskusteluiden avulla tähän päivään. Tutkimus sisältää myös konkretiaa suunnitteluratkaisujen muodossa, joka on omiaan kaupunkisuunnittelun ja -tutkimuksen välisen sillan rakentamisessa. Lähteitä on niin ikään käytetty monipuolisesti ja lähdeanalyysin kautta myös asuntopolitiikan näkökulma on sisällytetty artikkeliin. Vuoden kaupunkikirjoitus muodostaa hyvin arvokkaan lisän kaupunkitutkimuksen ja -suunnittelun alalle, ja on ehdottomasti palkitsemisen arvoinen.
Vuoden kaupunkikirjoitus -palkinto jaetaan vuosittain parhaalle suomenkieliselle kaupunkitutkimuksen alaan kuuluvalle tieteelliselle artikkelille. Palkinnon myöntämisen edellytyksenä on, että artikkeli on aihevalinnaltaan, näkökulmaltaan ja tutkimusotteeltaan itsenäinen, kiinnostava ja korkeatasoinen. Se tuo uutta kaupunkitutkimuksen monitieteiselle kentälle ja on ajankohtainen. Arvioinnissa huomioidaan myös huolellinen ja selkeä ilmaisu, jonka kautta tekstit avautuvat laajalle lukijakunnalle.
Perinteikästä ja arvostettua kaupunkikirjoituspalkintoa on jaettu vuodesta 2005 lähtien. Raati valitsi vuoden 2024 palkinnon kolmestatoista tiedelehtien esivalitsemasta artikkelista. Palkintoraadin jäseninä toimivat tutkijatohtori Pilvi Nummi (Aalto-yliopisto, YSS), yliopistonlehtori Silja Laine (Turun yliopisto, SKTS), informaatiopäällikkö Joona Packalén (Helsingin seudun liikenne, RYTS), erikoisasiantuntija Lauri Jääskeläinen (YM, YSS), dosentti Eerika Koskinen-Koivisto (Jyväskylän yliopisto, SKTS) ja tohtorikoulutettava Lassi Tähtinen (Aalto-yliopisto, RYTS). Raadin puheenjohtajana toimi Jamie Donovan (RYTS).
Yhdyskuntasuunnittelun seura, Suomen kaupunkitutkimuksen seura ja Rakennetun Ympäristön Tutkimuksen Seura palkitsevat vuosittain parhaan kaupunkitutkimusaiheisen kirjoituksen edellisenä vuonna julkaistuista kotimaisista tieteellisistä artikkeleista. Palkinnon tarkoituksena on kannustaa kaupunkitutkijoita työskentelemään kotimaisilla kielillä ja suomalaisia tiedejulkaisijoita julkaisemaan kaupunkiaiheisia kirjoituksia.
