YSS ry:n yhdessä Safan yhdyskuntasuunnittelun toimikunnan kanssa järjestämä keskustelutilaisuus ajankohtaisesta ehdotuksesta uudeksi alueidenkäyttölaiksi kiinnosti Tieteiden talolle lokakuun lopulla saapuneita. Vaikka tilaisuudelle oli varattu kolme tuntia, loppui aika kesken. Kysymyksille ja keskustelulle jäi niukalti tilaa.
YSS:n puheenjohtaja Matti Vatilo palautti mieleen rakentamisen sääntelyn historiaa aina lähtien vuoden 1856 asetuksesta kaupunkien järjestämisen ja rakentamisen perusteista. Kaavoituksen lait ja niiden laatiminen ovat itsenäisessä Suomessa olleet aina voimakkaan poliittisesti värittyneitä. Kun vuonna 1959 voimaan tulleen rakennuslain kokonaisuudistusyritykset kokivat kerta toisensa jälkeen haaksirikon milloin mistäkin syystä, siirryttiin 1970-luvulla osauudistusten tielle. Vuoden 2000 MRL syntyi lopulta yllättävän kivuttomasti sekamuotoisen toimikunnan valmistelemana ja ylijohtaja Pekka Kankaan johdolla. Palaset loksahtivat kohdalleen.
MRL:n kokonaisuudistus käynnistyi poliittisesti Juha Sipilän hallituskaudella 2018. Niin sanotussa keskustelupaperissa tehtiin rohkeita avauksia (mm. yhden kuntakaavan malli ja kaupunkiseutusuunnitelma). Yksi toisensa jälkeen ne ammuttiin alas ja palattiin turvallisille vesille. Matti Vatilo muisteli Pekka Kankaan opetusta, jonka mukaan poliittisten ristiriitojen takia osauudistusten läpivieminen on kokonaisuudistusta helpompaa. Talvella 2022 kokonaisuudistuksesta luovuttiin. Hallitus päätti uudistaa rakentamisen säännökset ja digin. Alueidenkäytön ohjaus, maapolitiikka mukaan lukien, siirrettiin seuraavaan vaalikauteen. Rakentamislaki hyväksyttiin 1.3.2023.
Toukokuussa 2025 lausunnolle asetettu hallituksen esitysluonnos alueidenkäyttölaiksi herättää Matti Vatilon ajatuksissa monia vähälle huomiolle jääneitä piirteitä. Niitä ovat: demokratian lisäarvon aliarviointi; ympäristötavoitteiden hämärtyminen; alueidenkäytön ohjauksen kokonaisuuden hämärtyminen; valvontaviranomaisten roolien epämääräistyminen; kuntien erilaisuuden huomiotta jääminen; määrällisten ja laadullisten resurssien niukkuus lain tavoitteiden toteuttamisessa ja rohkeuden puute ajatella toisin.
Ympäristöministeriön rakennusneuvos Anna-Leena Seppälä selosti lakiehdotuksen lähtökohtia, jotka pitkälti perustuvat Petteri Orpon hallitusohjelman kirjauksiin. Niihin kuuluu myös ”tynkäMRL”:n palastelu kolmeen lakiin: uuteen alueidenkäyttölakiin, yhdyskuntakehittämislakiin ja yhdyskuntarakentamislakiin. Kahdesta jälkimmäisestä laista on luvassa alkuvuoden 2026 aikana lausuntokierros.
AKL:n osalta on eräänä ohjenuorana ollut jättää korjaamatta sellaista, mikä ei ole rikki. AKL-ehdotus rakentuu pitkälti vanhan MRL:n perustalle, mitä tulee kaavajärjestelmään yleisesti. Joustoa ja sujuvoittamista haetaan, samoin maanomistajan aseman vahvistamista. Uusiutuva energia on noussut lausuntovaiheessa keskusteluun, samoin MAL-sopimusten kirjaaminen lakiin. Valitusten määrän vähentämiseen pyritään valitusoikeutta rajaamalla. Hallituksen puoliväliriihestä tuli ohjausta, jonka mukaan tuulivoimaan hallitusohjelman mukaisesti esitettävät tarkennukset eivät saa vaarantaa sähköntuotantoa. Touko-heinäkuun lausuntokierros tuotti 450 lausuntoa, joita loppukesän ja alkusyksyn aikana on ympäristöministeriössä luettu tarkkaan.
Kuntaliiton kehittämispäällikkö Anne Jarva kertoi omasta kaavoittajataustansa keskisuurissa kunnissa sekä virkaurastansa ympäristöministeriössä, ennen siirtymistä nykyiseen tehtäväänsä Suomen kuntaliittoon. Teemaksi keskustelutilaisuuteen oli hänelle Tarja Laine antanut pohtia kuntien erilaisia mahdollisuuksia soveltaa yhtä ja samaa lakia. Valtaosalla kunnista ei ole omaa kokopäiväistä kaavoitushenkilöstöä. Ehdotettu maanomistajakaavoitus herättää kysymyksiä, miten se voi vaikuttaa kunnan kaavamonopolin toteutumiseen. Kuntalaisten itsehallinnon legitimiteetti voi joutua koville, jos ehdotetulla tavalla valitusoikeutta kaavasta rajoitetaan. Jarvalle pienenä yllätyksenä on tullut, että myös suurten kaupunkien taholta on herätetty huolta maakunta- ja yleiskaavojen ohjausvaikutuksen heikkenemisestä.
Yleisesti voi todeta, ettei usko kaavajärjestelmän hierarkkisuuteen ole kaavoittajien keskuudessa poistunut. Vanhan MRL:n pilkkoutuminen neljään eri lakiin, jota vielä täydentävät pätevyyden osoittamislaki ja Ryhti-laki, aiheuttaa hämminkiä.
Turun yliopiston kaupunkitutkimusohjelman tutkimusjohtaja Hanna Mattila pohti, mihin ehdotettu uusi AKL vaikuttaa ympäristössämme. Hän muistutti, kuinka 1990-luvun lopulla rakennuslain kokonaisuudistuksen aikana väiteltiin tuomioistuinten vallasta. Nyt tämä kysymys on kääntynyt päälaelleen. Mattila on ollut mukana monitieteisessä TRANAPLAN 2020–2024 tutkimushankkeessa, jossa empiirisenä tutkimuskohteena on ollut MRL:n kokonaisuudistus. Itä-Suomen yliopistosta tutkimushankkeeseen osallistuivat muun muassa Aleksi Heinilä ja Ismo Pölönen. Selvittelyn kohteena oli lain avoimet käsitteet, epämuodollinen suunnittelu, poikkeamispäätökset ja sääntelyjärjestelmän resilienssi. Yhteiskunnallisena ilmiönä polarisaatio on ollut kasvussa. Ilmiöksi on tunnistettu myös avoimen kielteinen suhtautuminen ympäristöön.
Kovien ja pehmeiden sääntelykeinojen yhdistäminen näyttäytyy erityisesti MAL-sopimusten kautta. Eroja on havaittu urban designin ja maankäytön suunnittelun välillä. Rakentamislain osalta hämminkiä on herättänyt hajarakentamisen sääntelyn siirtyminen osaksi rakentamisen sijoittumisharkintaa. On kysytty, onko jatkossa kaava ainoa keino estää suunnittelematonta hajarakentamista.
Toiveena on, että jatkossa sääntely olisi reilua ja ymmärrettävää. Sääntelyn ei pidä olla kasvun este. Kaupunkiseudut toimivat kasvun moottoreina. Kaupunkirakenteen tulisi mahdollistaa toimiva arki.
YSS:n varapuheenjohtaja Lauri Jääskeläinen tarkasteli AKL:n suhdetta perustuslakiin. Hän oli mukana valmistelemassa MRL:n kokonaisuudistusta ympäristöministeriössä. Siinä ominaisuudessa hän muun muassa kertoi kirjoittaneensa kaatuneen kaavoitus- ja rakentamislakiehdotuksen (KRL) säätämisjärjestysosiota, yhdessä ministeriön muiden juristien kanssa. Tekstiä on täydennettynä käytetty AKL-ehdotuksen vastaavassa osiossa.
AKL-ehdotuksen ”kipupisteet” suhteessa perustuslain turvaamiin perusoikeuksiin keskittyvät ympäristöperusoikeuteen, oikeusturvaan, osallistumisoikeuteen ja omaisuuden suojaan. Lakiehdotuksella on merkitystä myös julkisen hallintotehtävän siirtoa koskevan perustuslain säännöksen kannalta. Näitä kaikkia kysymyksiä on tarkasteltu AKL-ehdotuksessa. Valitusoikeuden rajoittamisesta laati professori Martti Häkkänen ympäristöministeriölle perusteellisen selvityksen (3.4.2024). Kaavavalitusoikeuteen esitetyt rajoitukset perustuvat pitkälti Häkkäsen selvitykseen.
Lausunnoissa erityisesti valitusoikeuteen esitetyt rajoitukset ovat herättäneet kritiikkiä. Myös maanomistajalle esitetty oikeus yleis- ja asemakaavaehdotuksen laatimiseen omistamalleen maalle on koettu perustuslain kannalta vähintään kysymyksenalaiseksi. Toisaalta elinkeinoelämälle ehdotukset ovat toiveiden mukaisia.
Kokeneen suunnittelijan näkökulmaa toi esiin arkkitehti Maarit Virkkunen. Kysymykseen, mitä suunnittelutyöpöydällä on vuonna 2025, hän mainitsi muun muassa täydennysrakentamisen, yleiskaavat, matkailualueet, asumisen laajennusalueet, sekä vihreän siirtymän hankkeet.
Mitä sitten on odotettavissa kymmenen ja kahden kymmenen vuoden kuluttua? Millaista selkärantaa silloin tarvitaan? Osviittaa voi hakea esimerkiksi valtioneuvoston tulevaisuusselonteosta 22.11.2024. Voitaisiinko kutistuvia kuntia velvoittaa säännöksillä yhteistyöhön kaavoituksessa?
AKL-ehdotus herättää monia kysymyksiä. Miten voidaan huolehtia elinympäristön laadusta samalla kun osallisten vaikutusmahdollisuuksia kavennetaan? Tason nostoa ja kunnianhimoa kaivataan. Ryhti-järjestelmä tulee helpottamaan prosesseja ja parantamaan aineistojen saavutettavuutta.
Lakiehdotus on tällä hetkellä selkä este tuuli- ja aurinkovoiman kaavoitukselle. Ennustettavuus hankkeille puuttuu. Kysyä voi, miltä Suomi näyttäytyy investointikohteena. Miten hiilipäästöt saadaan kuriin?
Asuntotuotantoon kaivattaisiin velvoittavaa sääntelyä, jotta oikeasti syntyisi esimerkiksi muuntojoustavaa uutta asuntokantaa. Yleis- ja asemakaavan yhteiskäsittelyä ei Virkkunen pitänyt tarpeellisena keinona sujuvoittamaan ja vauhdittamaan prosesseja. Päinvastoin, yhteiskäsittely voi lisätä valitusriskiä.
Alustuksiin meni sen verran aikaa, että laajemmalle keskustelulle sitä ei enää riittänyt. Matti Vatilo totesikin, että selvästi olisi tilausta uudelle AKL-tilaisuudelle viimeistään siinä vaiheessa, jos ja kun uusi laki eduskunnan läpäisee ja tulee voimaan. Muodossa tai toisessa.
Teksti: Lauri Jääskeläinen