Ympäristöministeriö pyysi 25.4.2025 mennessä lausuntoa luonnoksesta hallituksen esitykseksi rakentamislain muuttamisesta (ks. lausuntopyyntö).
Yhdyskuntasuunnittelun seuran johtokunta kommentoi lausunnossaan seuraavaa:
Lausuntopalaute lyhytvuokrausta koskeviin säännöksiin
Asuinrakennuksen käyttötarkoitus muuttuisi epämääräiseksi yhdistelmäksi asumista ja jotain muuta, joka muistuttaisi enemmän kaupallista liikekäyttöä (kaupallista majoitustoimintaa). Mikä olisi jatkossa ”oikeasti” asumista? Lainsäädännön tehtävänä pitäisi pikemminkin olla selventää kuin entisestään hämärtää käsitteiden sisältöä. Asuinrakentamista koskevat eri rakentamismääräykset kuin liikerakentamista. Tämä erottelu lähtee jo kaavoituksesta ja kaavamääräyksistä. Esitys tarkoittaisi, että ennen lainmuutosta lainvoimaistuneiden kaavojen alueella asuinrakennuksia ja asuntoja voisi ottaa muuhun käyttöön kuin kaavoja laadittaessa on tarkoitettu, ilman lupamenettelyä ja sen tarkistamista, täyttäisikö tila esim. riittäviä palo- ja terveellisyysvaatimuksia. Joka tapauksessa esitetyt vuorokausirajat ovat liian pitkiä. Hiearkisesti asemakaavaa alempitasoisella rakennusjärjestyksen määräyksellä voitaisiin ohittaa lainvoimaisen kaavan keskeistä eli rakennuspaikkojen käyttötarkoituksesta kaavassa määrättyä sisältöä.
Tulisiko lyhytvuokrauksessa vapaa-ajanasuntoihin (mökkeihin) soveltua eri säännökset kuin vakituisessa asuinkäytössä oleviin asuinrakennuksiin ja asuntoihin?
Vapaa-ajan asuntoihin ei asetuksen (631/2024) mukaan sovelleta asuin- ja majoitustiloja koskevia ko. asetuksen rakentamismääräyksiä. Todellisuudessa ”mökkejä” lyhytvuokrataan perinteisesti ja toistuvasti ilman että mikään viranomainen olisi asiaan puuttunut. Vapaa-ajan asunto on kuitenkin juridisesti asunto. Lakiesitys tuo uuden käsitteen, ”jatkuvan asumisen”. Onko ”jatkuva asuminen” tarkoitettu eri asiaksi kuin vapaa-ajan asunto, jota ei ole suunniteltu ympärivuotiseen käyttöön? Käsitteet näyttävän menevän sekaisin ja olevan osin ristiriitaisia. Jos ”mökkeihin” sovellettaisiin lyhytvuokrauksen osalta eri säännöksiä kuin vakituisessa (ympärivuotisessa) asuinkäytössä oleviin asuinrakennuksiin ja asuntoihin, niin mitä se tarkoittaisi? Lyhyempiä vai pitempiä sallittavia toistuvia lyhytvuokrauksia?
Lausuntopalaute rakennusten energiatehokkuutta koskeviin säännöksiin
Rakentamislain 42 §:n 3 momentin 2 kohdan säännös kytkee rakennuksen vaippaan tai teknisiin järjestelmiin liittyvän korjaus- ja muutostyön luvanvaraisuuden siihen, voidaanko sillä vaikuttaa merkittävästi rakennuksen energiatehokkuuteen taikka energia- ja ympäristövaikutuksiin rakennuksen elinkaaren aikana. Luvanvaraisuuden kynnys asettuu korkeammalle kuin nyt direktiivin kautta säädettäväksi tulevasta velvoitteesta aiheutuu. Käytännössä tämä voi aiheuttaa sekaannuksia ja epätietoisuutta, milloin energiatehokkuutta pitää parantaa ja milloin ei. Silloin kun viranomaisen arvion mukaan lupakynnys ei ylity, jää energiatehokkuuden parantaminen hankkeeseen ryhtyvän ja tämän palkkaamien suunnittelijoiden ja vastaavien asiaksi.
Rakentamislain 37 §:n mukaan energiatehokkuutta on parannettava rakennuksen rakentamisluvanvaraisen korjaus- ja muutostyön tai rakennuksen käyttötarkoituksen muutoksen yhteydessä, jos se on teknisesti, toiminnallisesti ja taloudellisesti toteutettavissa. Onko säännöksen soveltaminen syytä sitoa rakennushankkeen luvanvaraisuuteen?
Jos yhteiskunta haluaa oikeasti varmistua energiatehokkuuden parantumisesta, tulisi säännös sitoa hankkeen luvanvaraisuuteen (ks. myös edellisen kysymyksen kommentti).
Lausuntopalaute suunnittelutehtävän kelpoisuuksia koskevaan siirtymäsäännökseen
Siirtymäsäännökseen esitettävä muutos on perusteltu ja tarpeellinen.
Muu lausuntopalaute
Kysymys lyhytvuokrauksesta ja sen tuottamista epäselvyyksistä ei ratkea esityksen kautta. Pikemminkin päinvastoin. Lyhytvuokraus tulisi ratkaista kokonaisuutena, jossa mukana tarkastelussa on kaikki se lainsäädäntö, verolakeja myöten, joka lyhytvuokraukseen liittyy. Rakentamislain muutos tulee käsitellä samanaikaisesti asiakokonaisuuteen koskevan muun tarvittavan lainsäädännön, kuten asunto-osakeyhtiölain ja huoneenvuokralainsäädännön kanssa. Kysymys liittyy myös yhdenvertaiseen kohteluun suhteessa hotellien ja vastaavien, varsinaisesti majoitustoimintaan tarkoitettujen rakennusten rakentamisen säännöksiin ja määräyksiin. Lyhytvuokrauksen sääntely linkittyy myös alueidenkäyttölakiin ja sen vireillä olevaan valmisteluun. Rakennusvalvonnalle koituisi esityksestä tulkinnanvaraisia ja hankalasti selvitettävissä olevia tilanteita, mikä vaarantaisi kansalaisten yhdenvertaista kohtelua. Alueidenkäytön suunnitteluun voisi olla hyödyllistä kehittää kaavamääräys, joka mahdollistaisi toteuttaa yhdessä ja samassa kohteessa sekä ”jatkuvaa asumista” että toistuvaa lyhytvuokrausta. Silloin ainakin naapurusto pystyisi paremmin arvioimaan kaavasta koituvia vaikutuksia kaavan valmisteluvaiheessa.