Arkkitehti Matti Visannin taannoinen 80-vuotishaastattelu HS:ssa (29.4.2025) antoi aiheen YSS ry:n kesäkuun ensimmäisenä maanantaina toteutuneelle retkelle Länsi-Pasilaan ja Pikku Huopalahteen. Tihkusateisena mutta vähitellen kirkastuneena iltapäivänä mukaan lähti Matti Visannin opastuksella kahdeksan aiheesta kiinnostunutta. Osallistujat saivat kolmisen tuntia kestäneen, kävellen ja raitiovaunulla tapahtuneen retken aikana kuulla Visannin mottoa mukaillen iloista, rehevää ja värikästä tarinaa Pasilan ja Pikku Huopalahden suunnittelusta.
Matin ura Helsingin kaavoitusorganisaatiossa alkoi vuonna 1973 Itä-Pasilan merkeissä. Projektia johti sittemmin Tampereen yliopiston arkkitehtiosaston professuuria hoitanut Reijo Jallinoja. Itä-Pasilan kaksitasokorttelirakenteen idea oli Jallinojan käsialaa ja perustui hänen diplomityöhönsä. Jalankulkijoiden, erityisesti myös lasten, liikennekuolemat olivat yhteiskunnallinen ongelma. Ajoneuvo- ja kevyen liikenteen erottelu nähtiin erääksi ratkaisuksi. Itä-Pasilassa liikenneonnettomuudet saatiinkin pois päiväjärjestyksestä. Sen sijaan kävellen Itä-Pasilaan tulijoilla oli vaikeuksia löytää oikea osoite. Jopa kahden-kolmen kymmenen hengen Itä-Pasilan suunnittelukokoukset osoittautuivat Matille opettavaisiksi ja myöhempää uraa ajatellen hyödyllisiksi.
Vapaudenkatu eli Pasilan suunnitelmissa pitkään. Kun Matti Visanti pääsi, yhdessä takaisin kaupungin leipiin palanneen Jallinojan kanssa suunnittelemaan Länsi-Pasilaa, piti jopa 70 metriä levyiset moottorikatuvaraukset ottaa vielä huomioon. Keskuspuisto oli pyhä eikä sitä saanut nakertaa. Sen sijaan Länsi-Pasilan vanha puutalokanta sai asukkaiden protesteista huolimatta väistyä. Visanti sai kuitenkin muutaman puutalon säilymään, tiilisen paloaseman lisäksi. Länsi-Pasilasta haluttiin tietoisesti tehdä lähes Itä-Pasilan vastakohta. Myös Jallinojan ajatukset olivat kymmenen vuoden aikana muuttuneet.
Retken aikana näkemykset Länsi-Pasilasta väljänä, pienimittakaavaisena ja luonnonläheisenä asuinalueena todentuivat. Alue on mitä vehrein. Yhtenäisyyttä on tuotu punatiiliarkkitehtuurilla, arkadeilla ja Keskuspuistoa reunustavalla matalalla muurilla. Huoli Keskuspuiston kasvillisuuden kuivumisesta reunusmuurin takia ei koskaan realisoitunut. Pikemminkin päinvastoin. Asuntokanta on sekoittunutta niin että joukossa on omistushitasta, sosiaalista vuokra-asumista ja aravaa. Autopaikat sijoittuvat pääosin maanalaiseen autohalliin, jota varten perustettiin parkkiyhtiö. Ensimmäistä kertaa Helsingissä mitoitettiin autohallipaikat niin, että päivisin paikoista osa on varattu alueen työpaikkoja varten, ja työpäivän päätyttyä asukkaille. Vuorottaispysäköinnin järjestely lähti alun epäilyksistä huolimatta toimimaan hyvin.
Matti Visanti tunnetaan erityisesti Pikku Huopalahden kaavoittajana. Moottorikatuvaraus yhdistämään Tarvontie Lahdentiehen kummitteli ja asetti, yhdessä kehnon maaperän kanssa, lähes ylittämättömiä yleiskaavallisia reunaehtoja. Lopulta asemakaavapäällikkö Pirkko Vitikainen päätti, että Matti osallistuu myös alueen yleiskaavakokouksiin. Vuonna 1984 Visanti keksi ajatella toisinpäin: tehdään ensin hyvä suunnitelma ja katsotaan, miten sen voisi toteuttaa annettujen reunaehtojen puitteissa. Idea osoittautui toimivaksi. Toisin kuin Länsi-Pasila, jonka detaljikaavoitus hoitui yhdellä asemakaavalla, laadittiin Pikku Huopalahteen eri osa-alueille yhteensä kuusi erillistä asemakaavaa. Visannin ideana oli nostaa rakennusten kerroslukua etelästä pohjoiseen niin, että etelässä, lahden äärellä, on matalaa rakentamista, joka porrasteisesti nousee mentäessä kohti pohjoista. Tämä varmisti auringonvalon kaikille tonteille. Kustannuksia vahdittiin. Ylipormestari Ilaskivi edellytti, ettei maapohjan esirakentamisesta saa aiheutua asunnoille lisäkustannuksia. Tutkimusten mukaan ideaalein hinta kerrostalorakentamisessa saavutetaan 2500 – 2800 kerrosneliömetrin suuruisilla taloilla. Tästä saatiin sopiva yksikkökoko, jonka pohjalta myös tonttijakoa voitiin hahmottaa. Pikku Huopalahden rakentamisen ajankohtana rakentamismääräykset eivät vielä edellyttäneet hissiä korkeintaan kolmikerroksiseen asuinrakennukseen. Tämä myös edesauttoi kustannuksissa pysymistä.
Matti Visanti oli tutkinut, että kestävin julkisivumateriaali on keraaminen tiili. Niinpä kaavaan tuli määräys klinkkerijulkisivusta. Pahaksi onneksi rakentaminen osui korkeasuhdanteeseen. Tunnettua on, että korkeasuhdanteen aikana rakentamisen laatu saattaa laskea. Media revitteli, kun joissakin Pikku Huopalahden taloissa julkisivuklinkkerit rupesivat irtoilemaan jopa ennen kuin asukkaat pääsivät muuttamaan taloihin.
Istutukset eivät paljoa maksa. Eivät myöskään värit. Kaava määräsi istutuksista ja edellytti taloihin vaihtelevia pastellivärejä. Valkoisiin elementtitaloihin tottuneita arkkitehteja värien käyttö ei aina ilahduttanut. Mutta kaavan kautta alueesta tuli leimallisen värikäs. Vallalla ollut kerrostalojen arkkitehtuuri suosi myös tasakattoisuutta. Visannin kokemusten mukaan harjakatto on Suomen ilmasto-oloissa ylivoimainen. Kaavaan tuli – joidenkin kauhistukseksi – määräys harjakatoista.
Alueen maamerkiksi Visanti kaavoitti terassimaisesti kohoavan korkean asuintalon. Kutsukilpailun kautta suunnittelijaksi tuli Reijo Jallinoja. Keskiosastaan terassitalo on 16 kerroksen korkuinen ja rakennuksen halkaisevan porttikäytävän korkeus on 6 kerrosta. Jallinoja itse kirjoitti artikkelissaan, kuinka hän oli aiemminkin tehnyt ”erikoisia” rakennuksia, mutta koskaan ne eivät olleet saaneet näin myönteistä vastaanottoa kuin terassitalo sai jo ennen valmistumistaan (Rakennusvalvonta 1/1994 s. 24–25).
YSS:n retken aikana kuultiin kiinnostavia tarinoita ja yksityiskohtia Helsingin 1900-luvun viimeisten vuosikymmenten kaavoituksen toimintatavoista. Keskittyminen Länsi-Pasilaan ja Pikku Huopalahteen sekä aikataulu rajoittivat Visannin antia, mistä olisi riittänyt koko päivän mittaiseen esitykseen. Retken päätöskahveilla oli yksimielinen näkemys, että Matti Visannin kaavoittajan elämäntyö pitäisi tallentaa kokonaisuudessaan. Visannin kokemusten dokumentoinnista saisivat kaavoitusta tällä hetkellä opiskelevat, mutta myös kaavoista päättävät poliitikot, kouriintuntuvaa oppia ja inspiraatiota omaan työhönsä ja ratkaisuihinsa.
Teksti: Lauri Jääskeläinen