Uusien sähköisten osallistumismenetelmien jalkauttamiseen tarvitaan tahtoa, tarjontaa ja tietoa

Pilvi Nummi-Sund
Kahila, Broberg ja Kyttä nostavat kirjoituksessaan esiin sähköisten osallistumisvälineiden kehittämisen ja uusien toimintatapojen jalkauttamisen haasteet kuntakentällä. Uudistumisen hidasteena kirjoittajat mainitsevat asenteet, niukat resurssit sekä teknologiakeskeisyyden, joka näkyy tekniikan kehittäjien ja työkalujen loppukäyttäjien välisenä kuiluna.

He kirjoittavat verkko-osallistumisen juurruttamisen haasteista tutkijoina ja asiantuntijoina. Omasta kuntakaavoittajan näkökulmastani näyttää siltä, että uusien menetelmien jalkautuminen kuntiin edellyttää tahtotilan ja resurssien lisäksi käyttövalmiita tuotteita, kokemuksia niiden käytöstä ja tiedon jakamista. Tarvitsemme siis kohtuuhintaisia ja helposti käyttöön otettavia verkko-osallistumistyökaluja, kokemusta niiden käytöstä ja sitä kautta syntyvää erityisasiantuntemusta. Lisäksi tarvitsemme avointa tiedon jakamista sekä onnistumisista että epäonnistumisista.

Tarjonta paranee vähitellen – hyvät tuotteet edistävät jalkautumista

Karttapohjainen PehmoGIS-kysely on tehnyt vaikutuksen kuntakentän toimijoihin. Karttapohjaisen kyselytyökalun kysyntä on pitkään ylittänyt tarjonnan, koska työkalut ovat olleet lähinnä tutkimushankkeiden kautta saatavilla. Kolmisen vuotta sitten sain silloisessa työpaikassani tehtäväkseni etsiä kaavoituksen käyttöön vuorovaikutteisen karttasovelluksen, jolla voisi kerätä paikkaan liittyviä kommentteja ja julkaista suunnitelmia kommentoitavaksi. Laatuvaatimuksiakin työkalulle oli. Lopputulos oli, ettei markkinoilta löytynyt tarpeisiimme soveltuvaa valmista tuotetta. Muutamia vaihtoehtoja löytyi, mutta ne eivät joko sopineet käyttötarpeisiimme tai hintalappu oli liian suuri.

Lopulta päätimme lähteä mukaan Aalto-yliopiston tutkimushankkeeseen kehittämään uutta työkalua, omaa versiotamme PehmoGIS-työkalusta. Nyt aivan viime aikoina on tapahtunut suuri muutos asiassa: viime vuoden lopulla valmistui YTK:n PehmoGIS-tiimin perustaman Mapita Oy:n Paikka!-palvelu, ja tänä keväänä ensimmäiset pilotit ovat päässeet kokeilemaan SADe-hankkeessa kehitettyä Harava-työkalua. Verkko-osallistumisen kehittymisen kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että työkaluja on saatavilla ja ne ovat kohtuuhintaisia. Asiakkaana olen tyytyväinen siihen, että markkinoille on jo ilmestynyt keskenään kilpailevia tuotteita.

KUVA 1 Mapita Oy:n Paikka-palvelu on uusi karttakyselytyökalu ja Harava-kyselyn kilpailija.

Karttapohjaisuus nähdään etuna

Karttapohjaisella kyselyllä kerätty tieto on paikannettua ja sen jatkokäsittely onnistuu kunnan omassa paikkatietojärjestelmässä. Kartta on usein etu, mutta se voi olla myös kynnys osallistujalle. Kaikki eivät osaa orientoitua maantieteellisesti kartan avulla, eikä kartta ole aina paras innostaja. On aivan ilmeistä, että tarvitsemme erilaisia työkaluja eri suunnittelutilanteisiin. Ideointivaiheessa esimerkiksi valokuvat saattavat herättää uusia ajatuksia. Yllä olevassa Tikkurilan keskustan kaavarungon ideavaiheen kyselyssä on käytetty mielikuvamenetelmää ajatusten herättelijänä.

Aika näyttää, miten karttakyselyt tulevat vaikuttamaan toimintatapoihin. Tällä hetkellä on meneillään jonkinlainen alkuinnostus: karttakyselyjä tehdään aiheesta jos toisestakin. Vaikuttavuuden näkökulmasta olisi kuitenkin hyvä pitää pää kylmänä ja pohtia tarkkaan, mitä tietoa kannattaa kerätä ja miten tietoa hyödynnetään mahdollisimman tehokkaasti. Kyselyyn käytetty aika ei ole ainoastaan kaavoittajan aikaa, vaan myös osallistujat uhraavat asialle omaa arvokasta vapaa-aikaansa.

KUVA 2 Tikkurilan kaavarunkotyön kysely innostaa vastaamaan. Kuva Minkälainen on sinun Tikkurilasi -kyselystä, lähde Vantaan kaupunki

Teknologiavetoisuudesta sisältö- ja käyttäjälähtöisyyteen

Kuten kirjoittajat toteavat, teknologiavetoisuuden sijaan tarvitsemme käyttäjälähtöistä asennetta työkalujen ja menetelmien kehittämiseen. Internet-teknologioiden osalta tämä on mielestäni jo toteutunut. Esimerkiksi sosiaalisen median sovellusten tekninen kehitys on pitkään ollut sellaisella tasolla, ettei kyse ole enää varsinaisen teknologian kehittämisestä vaan sen soveltamisesta. Kehittäminen on siirtynyt ohjelmistoista sisältöihin. Esimerkiksi blogisivuston perustaminen on teknisesti helppoa ja nopeaa. Niiden käyttö suunnitteluhankkeissa näyttääkin lisääntyneen. Esimerkiksi Helsingin seudun liikenne (HSL) on ottanut blogit aktiiviseen käyttöön ja lisännyt niiden avulla vuorovaikutusta linjastosuunnittelussa.

KUVA 3 Blogisivustojen käyttö suunnitteluhankkeissa on lisääntynyt. Kuvassa HSL:n Länsi-Vantaan linjastosuunnitelman blogista (http://lansi-vantaan-linjas-tosuunnitelma.blogspot.fi/).

KUVAT 4 ja 5 Sähköisen osallistumisen käytännöt ovat jalkautuneet Sipoossa Sibbesborgin kestävän yhdyskunnan kilpailun kokemusten ansiosta. Kuvissa kilpailuehdotuksen arviointisivu sibbesborg.net sivustolta ja Sipoon Jokilaakson kilpailusivustolta (www.sipoonjokilaakso.fi).

Omat kokemukset vaikuttavat eniten

Omat tai lähipiirin kokemukset vaikuttavat verkko-osallistumisen jalkautumiseen merkittävästi. Onnistuneiden kokeilujen jälkeen suunnittelija tai virkamies uskaltaa ehdottaa uusien työkalujen käyttöä uudelleen, epäonnistumiset puolestaan voivat hidastaa kehitystä pitkäksi aikaa. Esimerkiksi verkkokeskustelu voi konfliktitilanteessa herkästi tulehtua ja riistäytyä käsistä niin, ettei suunnittelija siihen mielellään osallistu. Virheistä kuitenkin voi oppia, ja epäonnistuneistakin kokeiluista kannattaisi jakaa kokemuksia.

Jos kunnassa on osaamista ja intoa, madaltuu myös kynnys työkalujen käyttöönotolle. Omassa työyhteisössäni Sipoon kunnassa hyvät kokemukset Sibbesborgin suunnittelukilpailusta vaikuttivat sähköisen osallistumisen käyttöönottoon. Sibbesborgin kokemusten jälkeen käytimme samaa kilpailuehdotusten arviointityökalua uudelleen hieman kehiteltynä Sipoon Jokilaakson ideakilpailussa. Ilman aikaisempaa kokemusta ja sitä kautta kertynyttä osaamista olisi Jokilaakson kilpailu todennäköisesti viety läpi paljon perinteisemmällä mallilla.

Täydentävää, siksi ylimääräistä?

Verkko-osallistuminen on nyt ja ainakin lähitulevaisuudessa nykyisiä käytäntöjä täydentävä osallistumistapa. Kuten kirjoittajat tuovat esiin, sähköisiä menetelmiä kuitenkin tarvitaan, jotta voidaan kuulla nykyistä laajempaa osaa asukkaita. Täydentävä tarkoittaa kuitenkin käytännössä myös ylimääräistä työtä. Monessa kunnassa, kuten Sipoossakin, on kuitenkin katsottu tarpeelliseksi ja hyödylliseksi panostaa verkko-osallistumiseen. Niukkojen resurssien puitteissa lienee kuitenkin ymmärrettävää, että jokainen verkko-osallistumismenettely on erikseen harkittava ja perusteltava.

Asiantuntemusta tarvitaan

Verkko-osallistumisen sisältöjen suunnittelussa ulkopuolinen asiantuntija on tarpeen, mikäli kunnassa ei ole omaa osaamista. Ihanteellisella asiantuntijalla on monipuolista ymmärrystä sekä teknologiasta, osallistumisesta että käyttäjälähtöisestä suunnittelusta, käytettävyydestäkin. Kaupunkisuunnittelun ymmärrystäkin tulee olla riittävästi, jotta voi ymmärtää käsillä olevan suunnittelutilanteen piirteet ja osallistumisen haasteet ja suunnittelijan tietotarpeet.

Vaikeinta sähköisen osallistumisen käyttöönotossa tuntuu olevan tavoitteiden asettaminen. Tavoitteet ovat kuitenkin sähköisen osallistumisprosessin tärkein lähtökohta. Ulkopuolinen asiantuntija ei voi kunnan puolesta päättää tai määritellä, minkälaista vuorovaikutusta asukkaiden kanssa halutaan ja voidaan järjestää, mutta hän voi auttaa tavoitteiden asettamisessa. Sähköisen osallistumisen asiantuntijoita tarvitaan sekä työkalujen että toimintatapojen kehittämiseen, mutta kuten Kahila, Broberg ja Kyttä. kirjoituksessaan toteavat, tälle asiantuntemukselle ei useinkaan ole paikkaa eikä tilaajaa.

Kokemukset jakoon

Toimintatapojen jalkautuminen kuntakentälle edellyttää tutkijoiden, asiantuntijoiden ja virkamiesten välistä vuoropuhelua ja tiedon jakamista. Kuten kirjoittajat toteavat, osallistumisen järjestäminen on usein yksittäisen virkamiehen tai suunnittelijan vastuulla. Lisäksi on usein niin, ettei suunnittelijalla ole välttämättä omakohtaista kokemusta uusista sähköisistä työkaluista. Ei kuitenkaan pidä unohtaa, että myös kuntapuolella on osaamista. Vaikka kunnassa ei olisi kokemusta sähköisten osallistumisvälineiden käytöstä, siellä on syvällinen tietämys suunnittelutilanteesta, alueen toimijoista ja osallistumisen tavoitteista.

Oikeiden työkalujen ja menetelmien valitseminen auttaa onnistumaan

sähköisessä osallistamisessa. Tarvitsemme kuitenkin lisää tietoa ja käytännön kokemuksia, jotta osaamme valita oikeat työkalut erilaisiin tilanteisiin. Olen itse pyrkinyt edistämään kokemusten ja tiedon jakamista oman blogini kautta. Kirjoitan Julkisesti nähtävillä –otsikolla ¹ kokemuksistani maankäytön suunnitteluun liittyvästä verkko-osallistumisesta. Toivon, että voin olla mukana rakentamassa osallistumisverkostoa, jossa tieto ja kokemukset leviävät. Tervetuloa vierailemaan osoitteessa verkko-osallistuminen.fi.