Sirkku Wallin
Tulevaisuus mahtuu joskus yhteen kuvaan. Helsingin seudun liikenteen (HSL) koekäyttöbussin seinään on liimattu uusi runkolinjaston reittikartta. Raideverkkoon tukeutuva pääkaupunkisetu ulottuu Vuosaaresta Kirkkonummelle ja Rautatieasemalta Keravalle. Metro, Kehärata ja Raide-Jokeri syöttölinjoineen nivoutuvat toisiinsa. Pääkaupunkiseutu näyttää koekäyttöbussin kiiltelevässä reittikartassa eurooppalaiselta metropolilta.
Pääkaupunkiseudun aluerakenne on muuttunut kuin varkain. Kuvaan merkityt reitit ja aluekeskukset ovat muuttumassa betoniksi ja asfaltiksi, vaikka metrojunat liikennöivät tällä hetkellä yksinomaan Ruoholahdesta itään. Raide-Jokerin ja Länsimetron jatkeen hankkeistukset ovat vielä alkumetreillään, ja uudet kaupunkikeskukset ovat rakennustyömaita vielä ensi vuosikymmenellä. Solmukohtien aluekeskuksiin on kuitenkin ehtinyt kohota kilpaa taivaanraapijoita ja kauppakeskuksia. Suurhankkeista on keskusteltu lehtien palstoilla ja seminaarihuoneissa, mutta kokonaiskuva alkaa hahmottua vasta nyt kun tulokset ovat havaittavissa kuvien ohella myös bussin ikkunasta.
Helsingin yleiskaavaa on pidetty uuden, tiiviin ja urbaanin kaupungin airueena. Siihen kaava tähtää, mutta jo toteutunut kaupunkirakenteen muutos on paljon laajempi ja peruuttamattomampi. Raideliikennelähtöiset infrastruktuurihankkeet vauhdittavat kaupungistumista ja kaupunkimaista elämäntapaa kaikissa pääkaupunkiseudun kunnissa. Jokainen rakentamiseen käytetty euro toimii ankkurina uusille kaupunkikehityksen investoinneille. Pääkaupunkiseudulla rakennetaan enemmän kuin koskaan. Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen (ETLA) suhdannekatsauksen (2016:2) mukaan vienti ja yksityinen kulutus jatkoivat rämpimistä lamassa. Samalla tarkastelujaksolla rakentaminen ja erityisesti asuinrakentaminen kasvoivat 8,5%. Suomalaisille tällainen luku on tullut tutuksi lähinnä Kiinan kansantasavallan taloutta koskevista uutisista.
Lisää betonia kaupunkiin-ajattelu ei ole Helsingin yksinoikeus, vaan koko ruuhkasuomea ravistava yhteiskunnallinen muutos. Kaupunkikuva, toimintojen mittakaava ja kaupunkilaiset itse muuttuvat. Metropolialueen reunamien peltoaukeat täyttyvät, siluetti kasvattaa torahampaitaan ja tihentyneeseen raskaan infrastruktuurin mattoon kietoutuu päivä päivältä suurempi määrä ihmisiä. Muuttovoitto keskittyy suuriin kaupunkeihin, joissa uudet ja vanhat kaupunkilaiset tallaavat elämänpolkujaan eri lähtökohdista. Hyvin toimeentulevien keskittyminen pääkaupunkiseudulle jatkuu, mutta yhä suurempi osa väestöstä on pienituloisia, jotka asuvat yhä kalliimmin ja ahtaammin. Espoon kaupunki ennakoi, että lähivuosina jopa viidennes sen asukkaista on syntynyt muualla kuin Suomessa.
Betonin päälle toivotaan notkeaa ja paikallisuudesta ponnistavaa kaupunkikulttuuria. Ihmisille uusi mittakaava kuitenkin tarjoaa pienenevää asuintilaa ja keskitettyjä, yhä suurempiin yksiköihin kasautuneita palveluita. Kauppakeskukset näyttävät ulkoa scifi-elokuvien emoaluksilta. Sisältä aukeaa mikrokosmoksia, jotka tarjoavat rinnan chai-lattea, bangladeshiläisiä riistotekstiilejä, amerikkalaista lastenkulttuuria ja KELA:n palvelut.
Keskittymisen kääntöpuoli on liikkumisen lisääntyminen ja pidemmät matka-ajat. Mittakaavan muutos näkyy sekä kaupunkikeskuksien sisällä että niiden ulkopuolella. Sijainnista on tullut hyvinvoinnin mittari. Alueelliset erot ovat jo tällä hetkellä tilastollisesti merkittäviä esimerkiksi aivoinfarktin saaneiden kuntoutumisluvuissa sekä matkasynnytysten määrässä. Jatkossa sairaanhoito keskittyy edelleen. Esimerkiksi SOTE-ratkaisussa päivystystoiminta halutaan alueellisesti kohdentaa. Tilastokeskuksen arvion mukaan jopa 60% väestöstä asuisi yli kahden tunnin matkan päästä sairaalapäivystyksestä. Keskittämiseen keskittyneille voi tulla yllätyksenä, ettei ongelmaa ratkaista yksinomaan asuinrakenteen tiivistämisellä. Aikaikkuna voi jäädä naftiksi myös ruuhkasuomessa. Sairaalle, vanhalle tai muuten hitaasti liikkuvalle pääsy oman kaupunginosan ulkopuolelle keskitetylle terveysasemalle voi olla ylivoimaista.
Ymmärrys toimintojen kasautumisen ja mittakaavan muutoksen mukanaan tuomista haasteista avautuu nopeasti yksilötasolla. Yhteisöiden ja yhteiskunnan tasolla herääminen kestää pidempään. Mutta riittävällä aikavälillä rock-lyriikastakin tulee Nobel-palkittua kirjallisuutta. Oma sukupolveni ehtii näkemään, lunastaako uljas raidepohjainen yhdyskuntarakenne sille asetetut odotukset.
Muutos on ajankohtainen teema paitsi tässä numerossa myös laajemmin Yhdyskuntasuunnittelu-lehden toiminnassa. Vuoden kolmannen numeron myötä päätoimittajan tehtävät siirtyivät allekirjoittaneelle ja toimituskunnan rivit ovat uudistuneet.
Anssi Joutsiniemi luotsasi lehteä ansiokkaasti kahden kauden ajan. Sinä aikana lehti on ottanut isoja harppauksia eteenpäin. Anssin ansiosta lehti teki digiloikan. Sekä lehden toimittaminen että julkaisu tapahtuvat nykyisin verkossa. Varsinainen painettu lehti on toki edelleen yksinomaan Yhdyskuntasuunnittelu-seuran jäsenten herkkua, mutta lehden asiantuntijoiden kirjoitukset ovat laajasti kaikkien kiinnostuneiden luettavissa. Jatkossa verkkojulkaisutoimintaa ja YSS:n verkkosivuja kehitetään edelleen.
Kansainvälinen yhteistyö on tiivistynyt. Ensimmäinen englanninkielinen YS-lehti näki päivänvalonsa edellisessä numerossa. Vastaavia teemanumeroja tullaan tuottamaan vuosittain, sillä kotimaisten aiheiden käsittely englannin kielellä palvelee kansainvälistyvää alan tutkimusta. Väitöskirjat ovat kansainvälisiä, joten lehdelle tarjotaan runsaasti englanninkielisiä artikkeleja. Ensi vuodesta alkaen YS-lehti ilmestyy paitsi paperisena myös omana verkkojulkaisunaan Assosiation of European Schools of Planningin (AESOP) julkaisualustalla. InPlanning-julkaisualustan myötä suomalainen yhdyskuntasuunnittelu ja lehteen kirjoittavat saavat lisänäkyvyyttä eurooppalaisen suunnitteluosaamisen aitiopaikalta.
Anssin päätoimittajakausi tullaan muistamaan ennen kaikkea hänen alaa eteenpäin vieneestä julkaisutyöstään. Tieteellisen tutkimustyönsä ohella hän on ollut laaja-alaisesti perillä alan eri asiantuntijoiden työstä ja toiminut yhteiskunnallisen keskustelun herättäjänä. Hänen aikanaan YS-lehden kannanotot nousivat Helsingin Sanomien pääuutisiksi. Tältä osin Anssin saappaita on vaikea täyttää. Tutkijataustastani huolimatta olen nykyisessä päivätyössäni Espoon teknisen ja ympäristötoimen esteettömyysasiantuntijana enemmän käytännön suunnittelun ja rakentamisen moniottelija.
Uuden päätoimittajan innolla uskallan luvata, että YS-lehti tarjoaa jatkossakin keskustelun paikan yhdyskuntasuunnittelun asiantuntijoille sekä monitieteelliselle kaupunkitutkimukselle. Lehden julkaisutilanne näyttää valoisalta, ja jatkossa numerot tulevat ilmestymään ajallaan.
Anssille lämpimät kiitokset koko YS-lehden toimituksen puolesta!
Pääkirjoitus on julkaistu pidemmässä muodossaan painetussa lehdessä.