Simmel, Georg. (2005 [1903]). Suurkaupunki (alkup. Die Grossstädte und das Geistesleben). Teoksessa Simmel: Suurkaupunki ja moderni elämä. Gaudeamus, Helsinki.ISBN: 9516629083. 217s.

Pasi Mäenpää

Hermot meni, vapaus tuli

Sosiologi ja elämänfilosofi Georg Simmel (1858–1918) kirjoitti mielellään esseitä, joista vaikutusvaltaisin on Metropolis-esseenä (1903) tunnettu kirjoitus (engl.The Metropolis and Mental Life). Sen ansiosta Simmeliin vielä yli sadan vuoden päästä palaavat sosiologien lisäksi kaupunkitutkijat. Metropolis-essee elää jälkiteollistuneessakin kaupungissa, koska se ei lähde tuotannon tavoista ja niiden määräämistä suhteista vaan kaupunkilaisten välisestä vuorovaikutuksesta.

Tyyliniekka tapasi aloittaa aina komeasti: ”Modernin elämän suurimmat ongelmat kumpuavat yksilön oikeutetusta tarpeesta varjella omaa itsenäisyyttään ja ainutlaatuisuuttaan yhteiskunnan, historiallisen perinteen, ulkoisen kulttuurin ja tekniikan ylivaltaa vastaan.” Simmelille suurkaupunki oli inhimillisten suhteiden tilanne, joka ei niinkään osoittanut ihmiselle paikkaansa maailmassa vaan pikemmin tämän mahdollisuudet olla sekä oma itsensä että osa ympäröivää maailmaa. Hän otti käsiteltäväkseen kaupungistuneiden yksilöiden sisäisen maailman, subjektiivisen alueen, ja sen muotoutumisen urbaanissa vuorovaikutuksessa, objektiivisella alueella.

Suurkaupungissa oli liikaa väkeä ja ärsykkeitä. ”Suurkaupungissa ihmisten ja asioiden ahtautuminen on viety huippuunsa. Yksilö ärsytetään äärimmäiseen psyykkiseen suoritukseen; samojen olojen yksinomaan kvantitatiivisesti voimistuessa ärsyke muuttuu vastakohdakseen ja johtaa tähän omituiseen kyllääntymiseen, sopeutumisilmiöön, jolloin psyyken viimeinen mahdollisuus sopeutua suurkaupunkielämän sisältöihin ja muotoihin ilmenee siinä, että ne torjutaan.” Armotta päälle painavaan suurkaupunkimenoon vastataan varautuneisuudella, etäisyydenpidolla, järkiperäisyydellä, kyllästymisellä ja välinpitämättömyydellä – jopa antipatialla.

Suurkaupunkien taloudessa Simmelin ajatuksissa ei ollut, esimerkiksi Marxin ja Engelsin tavoin, vaurauden epätasainen jakautuminen ja riisto, vaan ihmisten vuorovaikutusta läpikotaisin välittävän rahan tasoittava, asioiden erot ja laadut poistava vaikutus. Siksi suurkaupunki on paitsi työnjaoltaan kehittynyt, ja sikäli monimuotoinen, myös läpeensä massayhteiskunta. Silti tai siksi – ja tässä Simmel vaikuttaa ristiriitaiselta – suurkaupungin moninaisuudessa ihminen vapautuu toteuttamaan omaa erityisyyttään ja ainutlaatuisuuttaan.

Simmelin suurkaupunkilainen onkin paradoksi: uniikki massakuluttaja. Paradoksilta kuulostaa myös se, että Simmelin mukaan juuri objektiivisen kulttuurin ylivalta subjektiiviseen nähden muokkaa modernin ihmisen yksilölliseksi. Systeemi vapauttaa yksilön. Die Stadtluft macht Frei, luki jo keskiaikaisessa saksalaisessa kaupunginportissa.

Teollistumisen seurauksena syntynyt suurkaupunki oli aikalaisilleen ihmeellinen juttu. Kauheinta ei ollut liikenne ja saasteet vaan se, mitä se teki ihmisille: atomisoi, vieraannutti ja teki sieluista laumasieluja. Simmelille kaupungistuminen merkitsi lopulta suurta aatteellista taistelua 1700-lukulaisen vapautuvan yleisen ihmisen ja 1800-lukulaisen yksilön ainutkertaisuutta korostavan ihmisyyden välillä. Näin Simmel liittyy niihin urbanisteihin, joiden mukaan syvintä (modernissa) kaupungissa on kiista.

Eniten Simmel ja hänen Berliininsä on vaikuttanut kaupunkitutkimukseen Amerikan Chicagon kautta – ja vasta Amerikan kautta toden teolla Eurooppaan. Chicagon koulun oppi-isä Robert Park oli kuunnellut Simmelin luentoja Berliinissä. Chicagon koulukunnalle teollistuva kaupunki näyttäytyi luonnonilmiöihin verrattavana yhteiskuntaoliona, jossa versoi uudenlaisia kulttuurisia ja yhteisöllisiä ilmiöitä. Kaupunkien kehittyminen miellettiin biologistisesti ja ajateltiin, että kaupunkeja ja niiden yksilöitä järjestää tiedostamaton evoluutio (Saunders 2001, 38–42). Vaikka chicagolaisten ohjelma oli lähtökohdiltaan luonnontieteenomainen, se samaan aikaan korosti kaupunkielämän inhimillisiä ja psyykkisiä ulottuvuuksia, Simmel oppaanaan.

Chicagolaisten The City -klassikon alkusanoissa kaikuu selvä Simmel: ”Kaupunki on pikemminkin mielentila, joukko tapoja ja perinteitä sekä tapojen pohjalta järjestyneitä asenteita ja mielialoja, joita perinne välittää” (Park 1970/1925,1). Chicagolaiset jatkoivat Simmelin pyrkimystä rakentaa siltaa luonnontieteen ja elämänfilosofiasta ammentavien psyykkisten ilmiöiden välille. Kaupunki, Park kirjoitti, ”on luonnon tuote, ja erityisesti ihmisluonnon” (Park 1970, 1; alkup. 1925).

Saman ”kahden kulttuurin” välisen kudelman oli hieman aiemmin Wienissä kutonut Sigmund Freud. Simmelin puhe ”hermoärsytyksestä” oli ajan hermolla. Darwin oli ankkuroinut ihmisen biologiseen olemukseensa. Moderni elämä oli jotakin, joka syntyi ”eläinihmisen” ja tämän luoman, ulos ”ihmisen mittakaavasta” kasvaneen artefaktin eli suurkaupungin törmäyksessä. Enää kaupunkiin ei ehkä suhtauduta luonnonvoimana, vaikka esimerkiksi Helsingin yleiskaavaa tehdään sillä oletuksella, että kaupunkiolio kasvaa, koska sen luontoon kuuluu kasvaa.

Nykyään voidaan kiistellä siitä, onko suurkaupunki kiistana jo ratkennut, kun ainutkertaisiksi itsensä julistaneet massaelämyskuluttajat tyydyttävät itseään kauppakeskuksessa ja Facebookissa. Vaurastuminen ja kulutuskulttuuri ovat irrottaneet ihmisen biologisista tarpeistaan. Hermot eivät mene kaupungilla vaan töissä ja kotona. Suurkaupungista on tullut mukavuuslaitos.

KIRJALLISUUS

Lehtonen, Turo-Kimmo (1999): Rahan vallassa. Tutkijaliitto, Helsinki.
Mäenpää, Pasi (2005): Narkissos kaupungissa. Tutkimus kuluttaja-kaupunkilaisesta ja julkisesta tilasta. Tammi, Helsinki.
Noro, Arto (1986): Simmel, muoti ja modernismi. Johdatus ”moderniin”. Teokses sa Simmel, Georg: Muodin filosofia. Odessa, Rauma.
Park, Robert (1970/1925): The City: Suggestions for the Investigation of Human Behavior in the Urban
Environment. Teoksessa Park, Robert & Ernest Burgess & Roderick McKenzie: The City. The University of Chicago Press, Chicago.
Saunders, Peter (2001): Urban Ecology. Teoksessa Paddison, Ronan (ed.): Handbook of Urban Studies. Sage, London.
Savage, Mike & Alan Warde (1993): Urban Sociology: Capitalism and Modernity. MacMillan, London.