Tiina Uusitalo
Yhdyskuntasuunnittelu-lehden sivuilla tarkasteltiin menneenä vuonna laajasti osallistamisen uusia tuulia ja sen muuttuvia käytäntöjä. Vuosi 2016 avattiin osallistamiseen keskittyvällä teemanumerolla, josta nousseita keskusteluja jatkettiin innostuneesti läpi vuoden eri kirjoittajien toimesta. Artikkeleissa ja puheenvuoroissa käytiin läpi niin osallistamisen todennettuja hyötyjä, hyväksi havaittuja uusia menetelmiä kuin aihepiiriä koskevia kimurantteja kysymyksiä. Sosiaalisen median eli ”somen” rooli osallistamisessa vilkkui rivien välissä enemmän ja vähemmän saamatta kuitenkaan täysin sen (kenties) ansaitsemaa huomiota.
Sosiaalisesta mediasta on tullut osa ihmisten niin yksityistä kuin ammatillistakin elämää. Kaupunki- ja yhdyskuntasuunnittelun kontekstissa sosiaalinen media tarjoaa jo nykyisellään valtavan määrän erilaisia osallistamisen ja vuorovaikuttamisen keinoja, joiden kautta tietoa kerätään ja jaetaan vaivattomasti. Somen kautta tavoitetaan paitsi helposti entistä suurempia osallistujajoukkoja aiempaa nopeammin mutta myös sellaisia osallistamisen kohderyhmiä, kuten nuoria, jotka muuten jäävät usein perinteisten osallistamismenetelmien tavoittamattomiin. Samalla se on avannut uudenlaisia mahdollisuuksia asukkaiden kokemusperäisen eli kokemuksellisen tiedon tarkasteluun, keräämiseen ja analysointiin. Sosiaalista mediaa on tutkimuksen näkökulmasta hyödynnetty kaupunki- ja yhdyskuntasuunnittelun kentällä kuitenkin vasta suhteellisen vähän sen sisältämän datan määrään ja potentiaalin nähden. Tämä saattaa johtua some-ilmiön räjähdysmäisestä kasvusta, sen kompleksisuuden ja datan rajoitusten myötä sitä koskevan teorian puuttumisesta sekä sitä hyödyntävien analyysimenetelmien vakiintumattomuudesta.
Vaikka erilaisten kokemuksellista tietoa kartoittavien osallistamismenetelmien lukumäärä on viime vuosien aikana moninkertaistunut, voidaan tutkimusten valossa todeta ettei yksikään osallistamisen keino sellaisenaan pysty tarjoamaan läpileikkaavaa otosta kaikkien asukkaiden mielipiteistä ja toiveista. Tavoiteltaessa mahdollisimman kattavaa otantaa, tulee erilaisia menetelmiä hyödyntää monipuolisesti. Osallistamisprosessia tuleekin myös jatkossa kehittää innovatiivisesti edelleen vastaamaan entistä paremmin yhtä sen perimmäistä tarkoitusta, kokemuksellisen tiedon siirtämistä asukkailta suunnittelijoille. Tämä lähtökohta ja tavoite ajoi sosiaalisen median valtaannousun rinnalla kasvaneen maisema-arkkitehtiopiskelijan pohtimaan diplomityössään miten sosiaalista mediaa ja erityisesti sen sisältämiä data-varantoja voitaisiin hyödyntää suoran osallistamisen rinnalla kokemuksellisen tiedon välittäjänä. Sosiaaliseen mediaan tuotetussa aineistossa paikkatiedon yhdistyessä some-käyttäjien itse tuottamaan visuaaliseen dataan eli valokuviin ja niihin liitettyihin teksteihin kuten aihetunnisteisiin (puhekielessä ”hashtag”), voidaan kokonaisuuden avulla pyrkiä ymmärtämään käyttäjien mieltymyksiä esimerkiksi kaupunkitilan käytön tai arvostettujen maisemien suhteen entistä paremmin. Tällöin voidaan ottaa jälleen yksi askel lähemmäksi laadukkaiden ja laadukkaaksi koettujen elinympäristöjen syntymistä.
Diplomityön KOKEMUKSELLINEN YYTERINNIEMI – Tapaustutkimus sosiaalisen median hyödyntämisestä (Uusitalo, 2017) tavoitteena oli kokonaisuudessaan paitsi selvittää miksi sosiaalisen median käyttöä osana kaavoitusprosessin osallistamismenettelyä tulisi ensinnäkin lisätä ja tutkia enemmän, myös samalla kartoittaa esimerkkien valossa some-datan mahdollisuuksia maisema-, ympäristö- ja kaupunkisuunnittelua tukevissa analyyseissä. Työssä esitetyllä Porissa vireillä olevan Yyterinniemen osayleiskaavan alueelle tehdyllä tapaustutkimuksella pyrittiin testaamaan aiemmissa tutkimuksissa esitettyjä mahdollisuuksia hyödyntää ja soveltaa sosiaalisen median dataa kaavoitusta tukevana aineistona. Tutkimuksessa tarkasteltiin spesifisti kuvapalvelu Instagramista haettua dataa, jota oli kerätty kaava-alueelta kahden ja puolen vuoden ajalta. Datan katsottiin tutkimuksessa esittävän some-käyttäjien kokemuksellista tietoa, jota tarkasteltiin passiivisen osallistamisen keinoin. Tapaustutkimuksessa asetettiin lisäksi suunnittelualuekohtaisia tarkentavia tutkimuskysymyksiä alueen virkistyskäyttöön ja -ympäristöihin liittyen. Tutkimuksen tulokset osoittivat selkeästi sosiaalisen median käytön näkökulmasta muun muassa Yyterinniemen alueen aktiivisimmat paikat, suosituimmat virkistykselliset toiminnat sekä alueen kuvatuimmat luontoympäristöt.
Tapaustutkimuksessa esitetyn analyysimenetelmän ja siitä saatujen tulosten merkityksellisyys osana kaupunki- ja yhdyskuntasuunnittelua voidaan nähdä kulminoituvan yleisesti maankäytön suunnittelussa tällä hetkellä pinnalla olevaan kysymykseen kokemuksellisen tiedon roolista kaavoitusprosessissa. Sipilän et al. (2009) mukaan kokemuksellisen tiedon huomioimisen suurin haaste liittyy tulkintoihin pätevän suunnittelutiedon kriteereistä ja kaavoituksen suunnitteluprosessin kykyyn käsitellä erilaisia tiedon lajeja rinnakkain. Yyterinniemellä yksittäisistä subjektiivisista kokemuksista analyysin myötä koostunut määrällinen tieto muodosti kuitenkin sellaisia selkeitä alueen asukkaiden ja käyttäjien ympäristönsä arvotuksen suuntaviivoja, jotka tulisi voida nähdä itseisarvollisina tekijöinä ilman niiden vertaamista muuhun mitalliseen tai asiantuntijatietoon.
Jotta sosiaalista mediaa ja sen tarjoamaa passiivisen osallistamisen mahdollisuutta osana kokonaisvaltaista kokemuksellisen tiedon otantaa voitaisiin jatkossakin hyödyntää entistä laajemmin kaupunki- ja yhdyskuntasuunnittelun tukena, tulee sen menetelmien kehittämiseen suunnata lisää tutkimusta. Tämä lisäksi vaaditaan rohkeaa ja ennakkoluulotonta asennetta, jonka avulla osallistamalla kerätty kokemuksellinen tieto voitaisiin jatkossakin tunnistaa ja tunnustaa itsessään arvokkaaksi tiedoksi muun asiantuntijatiedon rinnalla.
Kirjallisuus
Sipilä, M., Bäcklund, P., Tyrväinen, L. 2009. Vaikuttamisen rajoilla. Alue ja ympäristö 38:1
Uusitalo, T. 2017. KOKEMUKSELLINEN YYTERINNIEMI –Tapaustutkimus sosiaalisen median hyödyntämisestä. Diplomityö. Maisema-arkkitehtuurin koulutusohjelma, Arkkitehtuurin laitos. Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu, Aalto-yliopisto.