Lauri Lehtoruusu
Aalto-yliopistossa yhdyskuntasuunnittelun koulutus on mullistusten keskellä. Vuoden 2012 alusta arkkitehtuurin laitos siirtyi insinööritieteiden korkeakoulusta uuteen taiteiden ja suunnittelun korkeakouluun yhteen taideteollisten alojen kanssa. Samalla Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutusryhmä (YTK) siirtyi arkkitehtuurin laitokselta insinööritieteiden korkeakoulun maankäyttötieteiden laitokselle. Tätä on ennakoinut insinööritieteiden korkeakoulun Managing Spatial Change -maisteriohjelma, joka kouluttaa yhdyskuntasuunnitteluun ja maankäyttöön erikoistuneita diplomi-insinöörejä. Samalla kun yhdyskuntasuunnittelun osaaminen hajaantuu eri yksiköihin, sekä insinööritieteiden että taiteiden ja suunnittelun korkeakouluissa on meneillään tutkinnonuudistus, jossa suunnitellaan uudet rakenteet kandidaatin- ja maisterintutkintoihin.
Yliopiston rakenteellisten uudistusten vuoksi yhdyskuntasuunnittelun avainalojen tutkintouudistukset suunnitellaan toisistaan riippumatta ja toteutetaan eri aikatauluilla. Muutenkin yhteistyö korkeakoulurajojen yli on kaukana ruusuilla tanssimisesta: korkeakoulut ovat hyvin itsenäisiä Aalto-yliopiston sisällä ja toiminnan kehittämisessä korkeakoulujen omat strategiat ovat etusijalla. Korkeakoulujen väliseen yhteistyöhön kannustetaan juhlapuheissa, mutta todellisuudessa niukat rahat jaetaan mieluummin oman talon sisällä. Tutkinnonuudistuksessa arkkitehtien ja maisema-arkkitehtien koulutukseen tulee lisää kuvataidetta taideopiskelijoiden kanssa, mutta resurssit eivät välttämättä riitä kuin muutaman diplomi-insinööriopiskelijan ja suunnittelumaantieteilijän kiintiöihin yhdyskuntasuunnittelun peruskursseilla.
Tutkinnonuudistuksessa siirrytään kohti laajaalaisempia kandintutkintoja. Kantavana ajatuksena on rakentaa laajat kandintutkinnot, ja omaan alaan erikoistutaan maisterivaiheessa. Ensi syksynä insinööritieteiden korkeakoulun uudet opiskelijat aloittavat entisen kuuden koulutusohjelman sijaan kolmessa eri pääaineessa. Arkkitehtuurin laitoksella kandi- ja maisterivaiheessa opiskellaan vuodesta 2014 lähtien arkkitehtuurin tai maisema-arkkitehtuurin pääainetta, jota täydennetään yhdellä sivuaineella kummassakin vaiheessa. Arkkitehdeilläkin uudistus tekee tutkinnosta laaja-alaisemman ja kaventaa erikoistumisen mahdollisuutta. Kaikilla on pääaineena arkkitehtuuri tai maisema-arkkitehtuuri, jolloin molemmissa vaiheissa opiskelussa on mukana kaikki fyysisen ympäristön mittakaavat. Tutkintouudistus siirtää painopistettä askeleen generalistisempaan suuntaan, mutta edelleenkään ei kouluteta yhdyskuntasuunnittelun generalisteja – yhdyskuntasuunnittelu putoaa usean pääaineen ja korkeakoulun väliin.
Korkeakoulu- ja laitosrajojen ylittäminen jää sivuaineiden harteille. Tietyn alan opiskelijoille rajatut sivuaineet on kielletty: minkään pääaineen kurssit eivät saa olla sivuaineen lähtötietovaatimuksena, joten sivuaineisiin voi tulla erilaisilla taustoilla. Kaikesta poikkitieteellisyydestä huolimatta sivuaineet suunnitellaan ja toteutetaan laitoksilla ja hyväksytään korkeakouluissa – korkeakoulujen välistä koordinaatiota saati yhteisrahoitusta ei liiemmin ole. Rahoitusmalliei myöskään kannusta poikkitieteellisyyteen. Muiden laitosten ja korkeakoulujen opiskelijoille tarjotut sivuaineet ovat laitoksille rahareikä, joka tukitaan ensimmäisenä, kun kirstun pohja häämöttää. Aalto-yliopiston opetuksesta vastaava vararehtori Martti Raevaara on luvannut sivuaineiden rahoittamiseen mallin, jossa korkeakoulun ulkopuolisten suorittamat sivuaineet rinnastetaan tutkintoihin opintopistemäärien suhteessa. On tosin kyseenalaista, paljonko tämä kannustaa sivuaineiden avaamiseen; suoritetuista tutkinnoista jaettu raha on osa tulosrahaa, joka itsessään on vain pieni osa kokonaisrahoituksesta.
Arkkitehtuurin laitokselle on erityisen houkuttelevaa laatia sivuainekokonaisuudet vain oman laitoksen opiskelijoille: arkkitehdin koulutusta sääntelevän direktiivin takia arkkitehtuurin opiskelijat eivät voi vastavuoroisesti ottaa muiden laitosten tarjoamia sivuaineita. Arkkitehtuurin laitos järjestää nykyisin yhdyskuntasuunnittelun sivuainekokonaisuuden, joka on suosittu yhdyskunta- ja ympäristötekniikan, kiinteistötalouden ja suunnittelumaantieteen opiskelijoiden parissa. Vuonna 2014 alkavia sivuaineita ei ole vielä lyöty lukkoon, mutta on selvää, että ilman lisäresursseja arkkitehtuurin laitos ei voi järjestää entisen tapaisia suuria monialaisia suunnittelukursseja. Pahimmassa tapauksessa yhdyskuntasuunnittelun sivuaine on vain nimellisesti avoinna muille kuin arkkitehtuurin laitoksen opiskelijoille tai sitä ei järjestetä lainkaan; tällöin yhdyskuntasuunnittelun eri erityisalojen opiskelijoille ei olisi tarjolla lainkaan yhteisiä perusopintoja.
Suomessa arkkitehdin rooli on poikkeuksellisen laaja ja koulutukseen sisältyy paljon yhdyskunta- ja kaupunkisuunnittelua. Monissa maissa arkkitehtien rooli yhdyskuntasuunnittelussa on pienempi ja yhdyskuntasuunnittelun alalle kouluttaudutaan erikseen. Managing Spatial Change -maisteriohjelma on avaus tähän suuntaan, mutta samalla uudistus lyö kiilaa arkkitehtuurin ja yhdyskuntasuunnittelun väliin. Arkkitehtien, maisema-arkkitehtien ja yhdyskuntasuunnittelun diplomi-insinöörien yhteinen maaperä on luotava yhteisillä sivuaineopinnoilla, mutta niiden toteutuminen on epävarmaa. Jos opinnoissa ei kyetä tarjoamaan riittävästi yhteistyötä rakennetun ympäristön eri alojen välillä, Aalto-yliopiston on jätettävä yhdyskuntasuunnittelun koulutus Tampereen ja Oulun harteille.