Suvi Aho

Viimeisen viidentoista vuoden aikana Metropolia Ammattikorkeakoulun kulttuurialalla on hyödynnetty laajasti taide- ja kulttuuriperustaisia menetelmiä asukaslähtöisen kaupunkitutkimuksen ja -kehittämisen välineinä. Esittelen tässä katsauksessa toimintamme lähtökohtia, muutaman hankkeen, sekä huomioita tästä työskentelystä.

Lähtökohtia

Ihmisen kokoinen lohi kuljeskelee Tikkurilassa asemanseudulla ja tiedustelee ihmisten tunnelmia jatkuvassa remontissa olevalla alueella kulkemisesta ja olemisesta. Performatiivinen hahmo piristää ja avaa samalla oikean keskustelun, keräten materiaalia kaupungin päättäjille toimitettavaa esityksellistä tutkielmaa varten.

Kokeilevan ja huomiota herättävän toimintatavan taustalta löytyy joustava organisaatio ammattitaitoisine opettajineen ja innokkaine opiskelijoineen. Ammattikorkeakoulujen lakisääteisenä tehtävänä on ”… harjoittaa ammattikorkeakouluopetusta palvelevaa sekä työelämää ja aluekehitystä tukevaa ja alueen elinkeinorakenteen huomioon ottavaa soveltavaa tutkimus- ja kehitystyötä sekä taiteellista toimintaa.”1 Metropolian kulttuurialalla tämä aluekehitystehtävä ymmärretään hyvin konkreettisesti ruohonjuuritason yhteistyöksi alueen muiden toimijoiden kanssa. Pääkaupunkiseudun kunnat ovat keskeisiä kumppaneita, ja aluekehittämistarpeet kytkeytyvät muun muassa monikulttuurisuuteen, alueiden eriarvoistumiseen, sekä lasten, nuorten ja vanhusten erityistarpeisiin. Tärkeitä yhteistyötahoja ovat myös asukas- ja kaupunginosayhdistykset, yritykset ja taidelaitokset, kuten museot ja teatterit. Yhdessä toimien pyritään luomaan ihmisen näköistä kaupunkia, kehittämään tulevaisuuden palveluita ja liiketoimintaa sekä tuomaan kulttuuri- ja taideosaamisen osaksi hyvinvointi- ja terveyspalveluita (mm. Halonen ym. 2009).

Metropolian kulttuurialalla koulutetaan kulttuurituottajia, musiikkipedagogeja, muusikoita, elokuva-, tv- ja radioalan ammattilaisia, muotoilijoita, vaatetusalan ammattilaisia, konservaattoreita, teatteri-ilmaisun ohjaajia, graafikoita sekä digitaalisen viestinnän ja 3D-animoinnin ammattilaisia. Moniammatillinen opiskelijajoukko antaa hyvät lähtökohdat sisältöjen tuottamiseen, kokeellisessakin hengessä. Opiskelijoita halutaan tukea luovaan ja avarakatseiseen, omaa osaamista venyttävään toimintatapaan, ja opetukseen integroitavat, monialaiset kaupunkikehityshankkeet ovat tässä mainio työväline.

Soveltavan taiteen käyttö

”People are increasingly finding the world not a book to be read but a performance to participate in.”
(Schechner 2006, 26).

Taiteen instrumentaalinen, soveltava käyttö kaupunkikehittämisen välineenä vaatii kulttuurialan osaajalta ammatillisen identiteetin joustavuutta. Voidaan puhua taiteilijaparadigman muutoksesta, kun taiteilijakeskeinen näkemys vaihtuu yhteisölliseen, osallistujakeskeiseen näkemykseen. Taiteilijan luovan persoonan sijaan toiminnan keskiössä ovat osallistujat kokemuksineen. (Sánchez-Camus 2009, 347.)

Metropoliassa taidepohjaisten menetelmien avulla kaupunkikehittämisprosessia pyritään avaamaan vuorovaikutteiseen suuntaan. Monipuolisen ilmaisun kautta voidaan ymmärtää paremmin inhimillistä kokemusta, ja tutkimusprosessista tulee saavutettavampi, kun osallistujille tarjotaan erilaisia keinoja kertoa kokemuksistaan. Lisäksi intuitioon ja herkkyyteen pyrkivällä taidepohjaisella työskentelyllä päästään kiinni tietoon, joka ei ole täysin tietoista tai muuten kommunikoitavissa. Taidepohjaisten menetelmien välittämä kuva todellisuudesta perustuu useisiin tulkintoihin, ja tutkimusprosessin avulla voidaan saada monipuolinen kuva ihmisten kokemuksista (McCarthy & Hughes 2004, 142, Quinlan 2010, 119). Soveltavien menetelmien käyttö voidaan nähdä myös postmodernina muutoksena: suhde totuuteen ja tiedon tuottamiseen on tunnetusti muuttunut perinteisestä subjekti–objekti-asetelmasta subjekti–subjekti-asetelmaan, jossa informantit osallistuvat aktiivisesti tutkimusprosessiin ja tiedon luomiseen (mm. Conrad 2004, 15).

Osallistuva draama

Metropolian kaupunkikehitystyössä on pitkään kehitetty soveltavan teatterin menetelmiä. Kansalaisnavigointia Metropolissa -hankkeessa hyödynnettiin tämän työn tuloksensa syntyneitä toiminnallisia, osallistuvia draamaan ja teatteriin perustuvia menetelmiä, joilla kasvatettiin yhteisöllisyyttä ja kaupungin elinvoimaa. Soveltavaa teatteria tehtiin vuosina 2010–2012 pääkaupunkiseudulla. Välineinä käytettiin osallistavia asukasiltoja, seminaari-interventioita ja esityksellisiä tutkielmia kaupunkialueesta. Näiden menetelmien kehittäminen oli myös yksi hankkeen tavoitteista.

Kansalaisnavigoinnin yhteistyössä kaupunkien kanssa järjestämissä asukasilloissa virkamiehet ja poliitikot ovat asettaneet itsensä alttiiksi ilmaisullisissa harjoitteissa rinta rinnan asukkaiden kanssa. Kaupunkien toimijoiden toiveissa olikin antaa asukkaille lisäkeino tuoda näkemyksiään esille. Virkamiehet kokivat menetelmän auttavan kaupungin toimijoita asettumaan asukkaiden asemaan ja tuovan piilossa olevia asioita näkyväksi. Yhteistyötä tehtiin myös Helsingin Yliopiston geotieteiden ja maantieteen laitoksen kanssa, jossa menetelmän koettiin avartavan tutkimusta laadulliseen suuntaan, ja vahvistavan myös kaupunkikehittämisen eettisiä ulottuvuuksia ja arkipäivän estetiikkaa. Niin ikään yhteistyökumppanina toimineen paikallislehden toimitus koki draamamenetelmien vaikuttavan ihmisten ajatusmalleihin ja sen kautta myös käytökseen, sekä myös piristävän ihmisten arkea ja antavan tietoa ajankohtaisista asioista. (Kallio, 2012)

Kaupunkiympäristöä muotoillen

Vuosina 2011–2013 pääkaupunkiseudulla toteutetussa Liikkuvan Arjen Design -hankkeessa (myöhemmin LAD) opiskelijat jalkautuivat opettajiensa johdolla parantamaan palveluita ja prosesseja ihmiskeskeisellä tavalla, palvelumuotoilun keinoin. Hankkeessa panostettiin etenkin pyöräilyn edistämiseen, pääradan asemien viihtyisyyteen, tiedon levittämiseen, vuoropuheluun ja eri toimijoiden verkottamiseen. Kaupunkilaisten tarpeita kartoittamalla ja etsimällä niille tilaa kaupunkiympäristöstä voidaan löytää uusia käyttötarkoituksia jo olemassa oleville rakenteille ja näin palvelumuotoilulla rakentaa viihtyisämpää ympäristöä. Palvelumuotoilu voidaan nähdä toisaalta strategisena designina, toisaalta palvelun varsinaisten elementtien suunnitteluna (mm. Meroni & Sangiorgi 2011, Moritz 2005, Miettinen 2011).

Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto kiitti erityisesti LADin sähäkkää toimintaa, ideoita ja osaamista pyöräkeskuksen käyntiin polkaisemisessa. Yhteiset asemat -osiossa puolestaan paneuduttiin Malmin asemanseutuun asukkaiden kanssa suunnittelukävelyiden, tulevaisuusverstaiden ja haastattelujen keinoin, minkä pohjalta kehitettiin konsepteja viihtyisyyden lisäämiseksi. Tästä poiki konkreettisesti mm. alueen nuorten suunnittelemia tauluja linja-autoasemalle. Kivistön alueen suunnittelussa Vantaalla LAD sai kiitosta innostuksesta ja ideoista, sekä niin kokonaisuuksien hahmottamisesta kuin detaljien huomioinnista. (Ks. Keränen 2013.)

Muotoilun avulla voidaan mallintaa kaupunkisuunnittelun usein pitkällä aikavälillä toteutuvia suunnitelmia nopeasti näkyviksi ja kokeiltaviksi kaupunkilaisille. Protomallinnuksen ja testauksen avulla saadaan arvokasta tietoa käyttäjäkokemuksista varsinaista toteutusta varten ja toisaalta viestitään suunnitelmista. Prototyypit ovat rajaobjekteja (boundary object), joilla on kyky yhdistää erilaisia sosiaalisia maailmoja: konkreettisten esimerkkien pohjalta on helpompi käydä kansalaiskeskustelua, koota ajatuksia yhteen. (Doll 2009; Rhinow, Köppen & Meinel 2012.)

Edellä mainittuja menetelmiä yhdistämällä on myös saatu aikaan mielenkiintoisia tuloksia. LADin Koulupolku-osaprojektissa muotoilun opiskelijat suunnittelivat Vantaan Kivistössä koulupolkukonseptia ja hankkivat alakouluissa tietoa lasten ajatuksista ja kokemuksista teatteri-ilmaisun ohjaajien vetämien draamatyöpajojen avulla. Kaupunginosaa suunnittelevien virkamiesten tarpeita ja tutkimuskysymyksiä tiedusteltiin pajoja suunniteltaessa. Pajojen tulokset raportoitiin virkamiehille ja palautettiin oppilaille niin kutsutun esityksellisen tutkielman, eli pienen teatteriesityksen avulla. Draamatyöpajat tarjosivat muotoilijoille ja esityksellisen tutkielman kautta välillisesti myös virkamiehille viivähdyksen lasten omassa ajatusmaailmassa.

Haasteet ja unelmat

Kulttuuristen menetelmien vastaanotto virkamiehistössä on ollut positiivista, joskin menetelmien laajempi vaikuttavuus ja tuloksellisuuden todentaminen vaatii jatkuvaa työtä. Kulttuuristen menetelmien voimaannuttava ja sosiaalistava vaikutus on tärkeää tuoda esiin yhä uudelleen. Yhteisen kielen löytäminen eri hallintokuntien kanssa on myös avainasia. Samalla taiteilijaparadigman laventuminen haastaa tekijät alan sisäisesti: kulttuurialalla työn itseisarvodiskurssi on vahva, ja toisinaan taiteen soveltavan käytön nähdään heikentävän ”korkean” taiteen asemaa.

Virkamiehiltä ja muilta tiedon potentiaalisilta hyödyntäjiltä taidelähtöiset menetelmät vaativat ennakkoluulottomuutta, sekä tiettyä riskinottoa ja heittäytymistä, joka on luovan tekemisen lähtökohta. Ravistelulla/kyseenalaistamisella/leikillä on sijansa ajatusten kirvoittamisessa ja asenteiden näkyväksi tekemisessä. Kulttuurisia menetelmiä voidaan käyttää suunnittelutoiminnan oikeuttamiseen antamalla politiikkatoimille kansalaislähtöinen sävy erilaisten asukastyöpajojen avulla. Parhaimmillaan luoville menetelmille annetaan myös mahdollisuus aidosti haastaa olemassa olevia valtarakenteita ja ajattelutapoja.

Unelmamme on, että Cultural Planning merkitsisi syvällisesti kaupunkikehittämistä, jossa asukkaat kytketään moninaisin, elämyksellisin tavoin elinympäristönsä kehittämiseen. Että kulttuuripohjaiset osallistumiskeinot eivät olisi ekstraa ja irrallista hankerahoitustoimintaa, vaan vakiintuneita toimintatapoja eri hallintokuntien rakenteissa. Demokratian ja osallisuuden kriisiä puretaan virkistävä työpaja kerrallaan.

Kiitokset Kansalaisnavigoinnin Pilvi Kalliolle ja LADin Päivi Keräselle.

KIRJALLISUUS

Conrad, D. (2004). Exploring Risky Youth Experiences: Popular Theatre as a Participatory, Performative Research Method. International Journal of Qualitative Methods, (2004) Vol 3:1. University of Alberta.
Halonen, K. & Ranta-Meyer, Tuire & Vilkuna, A. (2009). Luovuuden ytimessä – Kulttuuri ja taideosaamisen mahdollisuudet ammattikorkeakoulun T&K –toiminnassa. Teoksessa Jaroma, A. (toim.). VIRTAA VERKOSTOSTA II, AMKtutka, kehitysimpulsseja ammattikorkeakoulujen T&K&I – toimintaan. Mikkelin ammattikorkeakoulu A: Tutkimuksia ja raportteja – Research Reports. Mikkelin Ammattikorkeakoulu, Mikkeli.
Kallio, P. (2012). Alue-esittelyt ja avainhenkilöt. Teoksessa Kallio, P. & Louhija-Tyhtilä, M. & Seppälä, M. & Vilkuna, A. (toim.). Kansalaisnavigointi Soveltava teatteri matkalla metropoliin. Metropolia Ammattikorkeakoulu, Kulttuuri ja luova ala, Helsinki.
Keränen, P. (toim.) (2013). Liikkuvan arjen designia Kohti pyöräilevää pääkaupunkiseutua. Metropolia Ammattikorkeakoulu, Kulttuuri ja luova ala, Helsinki.
McCarthy, J. & Hughes, J. (2004). Arts-based research and evaluation. Teoksessa MacCarthy, J. (toim.) Enacting Participatory Development Theatre-based Techniques. Earthscan. Lontoo.
Meroni, A. & Sangiorgi, D. (2011). Design for Services. Gower, Farnham.
Moritz, S. (2005). Service Design: Practical Access to an Evolving Field. Köln International School of Design.
Miettinen, S. (2011). Palvelumuotoilu – yhteissuunnittelua, empatiaa ja osallistumista. Teoksessa Miettinen, S. (toim.) Palvelumuotoilu – uusia menetelmiä käyttäjätiedon hankintaan ja hyödyntämiseen.
Teknologiateollisuus ry, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Savonia-ammattikorkeakoulu, Kuopion Muotoiluakatemia.
Quinlan, E. (2010). New action research techniques: Using Participatory Theatre with health care workers. Action Research 8:2, 117–133.
Rhinow, H. & Köppen, E. & Meinel, C. (2012). Prototypes a Boundary Objects in Innovation Processes. Conference Paper in the Proceedings of the 2012 International Conference on Design Research Society
DRE 2012. Saatavissa: < http://www.hpi.uni-potsdam.de/fileadmin/hpi/FG_ITS/papers/Design_Thinking/2012_Rhinow_DRS.pdf > (Luettu 04/2013)
Sanchez-Camus, R. (2009). The Problem of Application: Aesthetics in Creativity and Health. Health Care Analysis, 17:4, 345–355.
Schechner, R. (2006). Performance Studies – An Introduction. Routledge, Lontoo ja New York.