Parker, Barry & Unwin, Raymond: Letchworthin puutarhakaupungin yleissuunnitelma, 1904.

Jorma Mänty

Leslie B. Ginsburg kirjoitti vuonna 1978: “Letchworthin suunnittelu ja rakentaminen on ollut kenties merkityksellisin tapahtuma nykymaailman kaupunkirakentamisen historiassa. Barry Parker ja Raymond Unwin ovat todennäköisesti vaikuttaneet asuinaluerakentamiseen enemmän kuin kukaan tai mikään muu.“¹

Ginsburg hiukan liioitteli. Letchworthia on mielellään pidetty esillä otsikolla “Ensimmäinen puutarhakaupunki”, vaikka sen esikuvia ovatkin olleet muutamat aikaisemmat teollisuusyhdyskunnat, joiden olemukseen vaikuttivat vahvasti niiden patruunat. Patruunoita olivat muun muassa Titus Salt (“tekstiilikaupunki” Saltaire 1851), William Lever (“saippuakaupunki” Port Sunlight 1887) ja George Cadbury (“suklaakaupunki” Bournville 1893).

Ebenezer Howardin “vain kaaviona” esittämän kaupunkimallin ja idean pohjalta ja hänen myötävaikutuksellaan saatiin sitten Port Sunlightissa pidetyn kokoontumisen jälkeen kootuksi ryhmä, joka ryhtyi pienen alkupääoman turvin valmistelemaan “oikean” puutarhakaupungin aikaansaamista. Perustettiin yhtiö, johon etsittiin osakkaita. Etsittiin myös paikkaa, johon kaupunki rakennettaisiin. Osakkaaksi ryhtymisen perusteena tuotiin esiin, että projekti ei ollut “…vain esteettinen idea puutarhojen aikaansaamiseksi eikä ihmisten opettaminen paremmille tavoille. Se on yritys varmistaa oikeudenmukainen kohtelu asukkaille jakamalla maahan liittyvä lisäarvo kaikille, jotka luovat tätä arvoa. Se auttaa heitä kouluttamaan itseään. Se on ensimmäisen kokoluokan sosiaalinen kokeilu.“²

Osakkaita etsittiin eri tavoin, muun muassa käyttämällä hyväksi Lordi Nothcliffen tarjoamaa ilmaista mainostilaa The Daily Mailissa. Lisäksi lordi itse sijoitti hankkeeseen sievoisen osuuden. Kertyneellä pääomalla saatiin ensin hankituksi noin 4 neliökilometrin laajuinen alue Lontoon pohjoispuolelta Letchworthin kylän ympäristöstä. Aluetta saatiin pian laajennetuksi yli 15 neliökilometrilla. Hanketta edisti paitsi alueen olemassa olevien kylien heikko palvelutaso myös sen sijoittuminen Lontoo–Cambridge-radan varteen. Kaupunkia ei siis “…perustettu sattumanvaraisesti, vaan tuolle ajalle tyypillisesti kaupallisista syistä. Se perustettiin, kuten vanhatkin kaupungit perustettiin: tarkoituksellisesti ja tiettyjä päämääriä ajatellen”.³

Letchworthin toteuttanut yhtiö “First Garden City Ltd.” perustettiin vuonna 1903. Kaupungin “todellisuus” sai muotonsa 1904, kun Parker ja Unwin olivat esittäneet siitä ensimmäisen fyysisen kaavan. Varsinaista suunnittelukilpailua ei järjestetty, mutta ehdotuksia pyydettiin kolmelta taholta. Ensiksi pyydettiin ehdotuksia Richard Norman Shawlta, W.R. Lethabyltä ja Halsey Ricardolta. Sitten pyydettiin suunnitelma Barry Parkerilta ja Raymond Unwinilta. Tämän jälkeen pyydettiin vielä Geoffrey Lucasin ja Sidney Cranfieldin ehdotukset. Saatujen ehdotusten arvioimiseen osallistui myös rautatieyhtiön johto. Ebenezer Howardin kerrottiin asettuneen Parkerin ja Unwinin ehdotuksen kannalle, kenties heidän vuonna 1903 esittämänsä mallikaavan “Cottages near a town” perusteella. Parker ja Unwin siis antoivat idealle muodon.

Raymond Unwin (1863–1940) ei alkuunsa ollut arkkitehti vaan oli suuntautunut kaivosalalle. Pian hän kuitenkin vaihtoi kaupunkisuunnitteluun. Unwin oli hyvä kirjoittaja ja puhuja, ja hän oli myös innokas kaupunkisuunnittelun puolestapuhuja. Hän oli kiinnostunut William Morrisin sosiaalisista aatteista ja puhui parempien työväen asuntojen puolesta. Tähän liittyen hän oli jo vuonna 1902 kirjoittanut pamfletin “Cottage Plans and Common Sense”. Barry Parker (1867–1947) oli arkkitehti ja kiinnostunut muun muassa amerikkalaisista romantikoista, kuten Walt Whitmanista, Ralph Waldo Emersonista ja Henry David Thoreausta. Häntä voi siis pitää kaksikon esteetikkona. Mutta ei Unwiniltakaan esteettistä tajua puuttunut. Hän halusi puita Letchworthiin, lajeja sanottiin tarvittavan ainakin 45. “Jopa englantilainen työmies saattaa vaihdella reittiään kotimatkalla, jos hän voi matkalla nähdä varhain kukkivia puita, kevään ensi vihreää, tai syksyn ensimmäistä väriloistoa“.⁴ Unwin oli naimisissa Parkerin sisaren kanssa, joten heidän lienee ollut suhteellisen helppoa pitää yhdessä suunnittelutoimistoa. Letchworthia alettiin innokkaasti rakentaa, ja Parker & Unwin perustivat sinne toimistonsa.

Englannissa tällainen uudenlainen kaupunkirakentaminen herätti vaatimaan kaupunkisuunnittelulakia, joka sitten säädettiinkin 1909.⁵ Sitä ennen, vuonna 1906, ehdittiin säätää lähemmäksi Lontoota rakennetun Hampsteadin toteutushankkeeseen liittynyt Hampstead Garden Suburb Act, jonka sisältöön Unwinin ideat vaikuttivat.⁶

Vaikka Howardin perusajatuksessa ja Parkerin & Unwinin suunnitelmassa oli paljolti tavoitteena juuri työväen asunto-olojen parantaminen, jo Letchworthin rakentamisen yhteydessä kävi ilmi, että asuntojen hinnat asettuivat varsinaisen työväen saavuttamattomiin. Tilanne korostui vielä entisestään Hampsteadin alueen kohdalla. kenties Lontoon läheisyyden vuoksi. Hampstead Garden Suburb tunnettiinkin myöhemmin eräänä maan äveriäimmistä alueista.

Letchworthin jo rakentuessa Ebenezer Howard haaveili vielä puutarhakaupungista, joka olisi kooltaan suurkaupungin luokkaa. Tällaisen toteuttaminen lähtikin sitten liikkeelle. Hanketta varten saatiin järjestetyksi pääomia ja maanhankintaa sodanjälkeiseen vuoteen 1919 mennessä, ja perustettiin “Second Garden City Ltd.”. Uuden kaupungin piti olla “…täysin uudenlainen riippumaton teollisuuskaupunki … osoittamalla oikea tapa laajentumistilaa teollisuudelle ja väestölle.“⁷ Kaupunkisuunnittelussa olivat suunnitteluajatukset kuitenkin jo siihen mennessä hiukan muuttuneet ja katsottiin, että puutarhakaupunki itse asiassa tarkoittikin vain pikkukaupunkia. Welwynin suunnittelija Louis de Soissons otsikoi tämän uuden kaupungin ensimmäisen kaavan yksinkertaisesti vain “Welwyn Garden City”. Welwynistä muodostui lähes itsenäinen Lontoon satelliittikaupunki.

Barry Parkerin ja Raymond Unwinin yhteinen toimisto hajosi, kun Unwin vuonna 1914 siirtyi paikallishallinnon suunnittelutarkastajaksi. Hänet kutsuttiin Lontoon ensimmäisen seutukaavan neuvonantajaksi 1927. Hän oli Royal Institute of British Architectsin presidentti 1931, ja hänet aateloitiin 1932. Barry Parker puolestaan toimi Royal Planning Instituten presidenttinä 1929–1930. Vuonna 1941 hänelle myönnettiin Howard-mitali.