Kari Nykänen

INURDECO (Integrative Urban Development Concept: Case Sustainable Winter City) oli Oulun kaupungin, Oulun yliopiston, Hartela Oy:n, Skanska talonrakennus Oy:n sekä Sonell Oy:n yhteinen kehittämishanke, jossa haettiin integroivan kaupunkikehittämisen toimintamalleja. Integroivalla kaupunkikehitystyöllä tarkoitetaan toimintatapaa, jossa kaupunkikehittämisen osapuolet toimivat pitkäjänteisesti yhteistyössä, mikä mahdollista keskinäisen oppimisen ja uusien ratkaisujen löytämisen.

Tausta

INURDECO -kehittämishankkeen kohdealueena toimi asemakaavoitettava Hiukkavaaran keskus. Oulun kolmas aluekeskus sijoittuu noin 7 kilometriä keskustasta koilliseen. Asemakaavoitettavalle uudelle asuinalueelle on tarkoitus tulla vuoteen 2035 mennessä noin 20 000 uutta asukasta, ja sen on määrä tarjota palveluita jopa 40 000 lähialueen asukkaalle. Alueelle osoitetaan monipuoliset kunnalliset, kaupalliset ja yksityiset palvelut sekä noin 1800 työpaikkaa. Hanketta on rahoittanut Tekesin sekä Oulun yliopiston lisäksi Euroopan unionin aluekehitysrahasto (EAKR) sekä Oulun Energia. Hanke alkoi syksyllä 2012, päättyi yliopiston osalta syksyllä 2014 ja kaupungin osalta keväällä 2015

Tavoitteet

Hiukkavaaran teemallista ja sisällöllistä kehittämistä on tehty pitkäjänteisesti mm yleisen arkkitehtuurikilpailun, asiantuntijatöiden ja erilaisten hankkeiden avulla. Oulun kaupungin tavoitteena on kehittää Hiukkavaaraa avoimena testiympäristönä yrittäjille innovatiivisen ja vetovoimaisen kaupunkiympäristön luomisessa. Living Lab -konseptia kehitetään teemalla Arctic Smart City, jossa yhdistyvät arktisiin olosuhteisiin sopeutuva kestävä kaupunkisuunnittelu, energiatehokas rakentaminen sekä ICT-teknologiaa hyödyntävät älykkäät ratkaisut ja toimintatavat. Oulun kaupungin tavoitteena erityisesti INURDECO -hankkeessa oli kehittää mm kaupunkisuunnittelun ja kumppanuuskaavoituksen käytäntöjä, sekä laatia talvikaupunkisuunnitteluun ja energiatehokkaaseen asemakaavoitukseen liittyviä suunnittelutyökaluja. Lisäksi tavoitteena oli määritellä uusia käyttäjälähtöisiä toimintamalleja digitaalisten medioiden avulla tapahtuvan vuorovaikutusprosessin, innovatiivisen tontinluovutuksen ja jatkossa Living Lab -toiminnan suhteen.

Yliopistolta hankkeessa mukana olivat Arkkitehtuurin tiedekunta, Ympäristö- ja kemiantekniikan tutkimusryhmä, Taloustieteen tiedekunnan Kansainvälisen liiketoiminnan ja johtamisen yksikkö. Arkkitehtuurin tiedekunnan tavoitteena oli tutkia kaupunkikehittämisen toimintamalleja ja suunnittelukäytäntöjä, sekä talvikaupunkisuunnittelun energiatehokkaita korttelimalleja. Ympäristö- ja kemiantekniikan tutkimusryhmän osana oli kehittää aluesuunnittelutasoisia energiamuotojen valintaan, energialaskentaan sekä kestävän kehityksen arviointiin soveltuvia työkaluja. Taloustieteen tiedekunta keskittyi kaupunginosatasoiseen kehittämisympäristöön liittyvien käyttäjälähtöisten toimintatapojen ja sopimusmallien luomiseen yritysten, tutkimustahojen ja kaupunkien sekä asukkaiden välille. Tiedekuntien ja yksiköitten välillä hankkeen työpaketit tutkimusaiheineen lomittuivat toistensa suhteen.

Oulun kaupunki kutsui hankkeeseen mukaan myös ammattirakentajia. Tontinluovutuksen ehtona oli INURDECO -hankkeen kumppanuus. Hankkeeseen valikoituneet rakennusliikkeet pyrkivät kehittämään osaamistaan, tuotteitaan sekä liiketoimintaansa oman projektisuunnitelmansa mukaisesti. Yrityksille tehtiin alustavat kortteli- ja tonttivaraukset varhaisessa vaiheessa, jolloin kehitystyötä saattoi toteuttaa paikallisiin olosuhteisiin sovittaen. Hyötyinä rakennusliikkeille olivat noin vuoden etumatka kilpailijoihin sekä alhaisempi tontin vuokrahinta.

Menetelmät

Oulun kaupungilla oli prosessissa kokoavan koordinaattorin rooli. Työtavoiksi muotoutuivat teemakohtaiset ohjausneuvottelut, kaksipäiväiset työpajat (7 kpl) sekä kuukausittaiset yhteiset työkokoukset hankkeen etenemisen seurannassa. Työpajoissa oli hankeosapuolien lisäksi kutsuttuina laaja edustus ulkopuolisia virkamiehiä, toimijoita, rahoittajia sekä asiantuntijoita. Niiden yhteyteen liitettiin kuhunkin teemaan sopivia alustuksia, ryhmätöitä sekä hankkeen osapuolten välitulosten esittelyä. Työpajoihin osallistui hankkeen aikana noin 200 henkilöä. Työkokoukset käsittelivät pääasiassa hankkeen etenemistä, työpajojen yhteenvetoja sekä valmistelua ja hankeprosessin ohjausta haluttuun suuntaan. Teemakohtaisissa ohjausneuvotteluissa sovitettiin yhteen rakennusliikkeiden ja kaupungin tavoitteita suunnittelun, keskeisten teemojen ja tontinluovutuksen suhteen. Hankkeen aikana kerättiin hankeosapuolilta palautetta integroivasta työskentelyprosessista.

Oulun yliopiston vastuulla oli kolme työpakettia, jossa kussakin oli oma tutkimusongelmien johdattama sisältönsä. Teemat käsittelivät integroivan kaupunkikehittämisen visiota ja käytäntöjä; osaratkaisuja ja työkaluja sekä sopimusmalleja ja pelisääntöjä. Hankkeessa sovellettiin osallistavaa toimintatutkimuksellista lähestymistapaa tiiviissä vuorovaikutuksessa muiden hankeosapuolien sekä käytännön toimijoiden kanssa. Integroivan kaupunkikehittämisen toimintamallia työstettiin hankkeen kuluessa eri työpajoissa, ja sen kehittämistä varten haastateltiin kaupunkikehittämisen osapuolia. Korttelitason suunnitelmissa tutkittiin energiatehokkuuteen ja talvikaupunkisuunnitteluun liittyviä suunnitteluratkaisuja. Yhteistyötä hankeosapuolien ja yliopiston tiedekuntien välillä tehtiin myös työpajojen valmistelussa, diplomitöiden, raporttien sekä tieteellisten artikkeleiden laatimisessa. Lisäksi suoritettiin asukastutkimus, jossa tutkittiin asukkaiden asumispreferenssejä liittyen kestävään pohjoiseen talvikaupunkiin.

Rakennusliikkeet käyttivät korttelisuunnitelmia kehittäessään oman organisaationsa asiantuntijuutta sekä paikallisia konsulttejaan, jotka osallistuivat toimeksiantajiensa kanssa mm. työpajoihin. Rakennusliikkeet saattoivat tuoda avoimesti esille omia tavoitteitaan asemakaavaprosessin ja suunnittelualueensa tulevan sisällön suhteen, mutta ottaa myös kantaa muiden alueiden suunnitteluun. Asemakaavallisissa tarkasteluissa voitiin testata mm kustannusvaikutuksia tai energiatehokkuutta vaihtoehtoisilla massoitteluratkaisuilla. Kaksi rakennusliikettä jopa haki synergiaetuja suunnittelemalla korttelialuetta yhdessä ja jakamalla alueen myöhemmin keskenään. Rakennusliikkeillä oli sosiaalisten medioitten kautta hyvä kontaktipinta asiakkaidensa toiveisiin asuinympäristön sisällön ja laadun suhteen. Muutama toimija jopa aloitti kohteen markkinoinnin hankkeen aikana.

Tulokset

Oulun kaupunki kehitti integroivan työskentelyprosessin avulla konkreettisen asemakaavaluonnoksen, ja sen rinnalla kaupunkisuunnittelun ja kumppanuuskaavoituksen toimintamalleja. Asemakaavan sisältöön liittyen pohdittiin kestävän kehityksen arvoja edistävä energisoivan asemakaavan, joustavan asemakaavan sekä kaupunkikulttuuria monipuolisesti hyödyntävän elämysten kaavan muotoja ja sisältöjä. Hankkeessa laadittiin Suomen ensimmäinen talvikaupunkistrategia sekä talvikaupungin suunnitteluun ja energiatehokkaaseen rakentamiseen liittyvää ohjeistusta. Lisäksi hankkeessa tutkittiin monikanavaisia vuorovaikutuksen ja osallistamisen työkaluja, mm CAVE 3d-virtuaalitilan ja PATIO-verkkofoorumin avulla. Hankkeessa selvitettiin myös tulevaisuuden asumisen tavoitetiloja ja teemoja. Kaupunki laati ja laaditutti hankkeeseen liittyen lukuisia selvityksiä, raportteja ja opinnäytetöitä.

Yliopiston osalta hankkeessa pilotoitiin ja kehitettiin pohjoisiin olosuhteisiin soveltuva integroivan kaupunkikehittämisen malli, joka ottaa huomioon energianäkökulmat, sujuvoittaa ja nopeuttaa kaupunkikehittämisprosessia, tukee sen suunnittelussa ja rakentamisessa tarvittavia liiketoimintaekosysteemejä sekä tuottaa vetovoimaista ja laadukasta asuinympäristöä. Hankkeen myötä syntyi useita korttelitason suunnittelua ja teoriaa yhdisteleviä diplomitöitä, taustoittavia selvityksiä, raportteja, kansainvälisiä tieteellisiä artikkeleita sekä mm yleinen energialaskuri aluetason energian tuotantomuotojen vertailuun ja kestävän kehityksen arvioinnin työkalu korttelitason suunnittelun vaikutusten arviointiin.

Rakennusliikkeet kehittivät omissa korttelitason suunnitelmissaan mm energiatehokkuuteen ja asukaslähtöisyyteen liittyviä työkalujaan, mikä heijastui mm rakennusten suuntauksiin, massoitteluun ja asuntotyyppien jakaumaan. Integroivan toimintamallin myötä yritykset saivat omia tavoitteitaan asemakaavan sisältöön, minkä he kokivat liiketoimintansa kannalta merkitykselliseksi varsinkin laajan suunnittelualueen ja sen pitkän toteuttamisajan suhteen. Toimintamalli lisäsi asemakaavaprosessin tavoitteiden ymmärtämistä ja avoimuutta hankeosapuolien välillä. Avoimuus ja luottamus todettiinkin useasti yhteistoiminnan tärkeimmäksi edellytykseksi. Hankkeen perusteella toteutettavien asuntojen enimmäismyyntihinnalle ei ole tulossa kaupungin osalta hintakattoa.

Lopuksi

INURDECO -hankkeen tulokset ovat sovellettavissa Hiukkavaaran alueen jatkosuunnittelussa sekä oululaisessa kaupunkikehitystyössä. Syntyvä toimintakonsepti, korttelitason ratkaisut ja työkalut sekä integroivan kaupunkikehitystyön prosessia, pelisääntöjä ja käytäntöjä kuvaava toimintamalli on hyödynnettävissä muissakin kaupungeissa. Oulun kaupunki on jo hyödyntänyt hankkeen tuloksia mm innovatiivisen tontinluovutuksen suhteen. Yliopistolle hakkeen kaltaiset projektit tuottavat luontevan mahdollisuuden soveltaa teoriaa käytäntöön. Hankkeeseen osallistuneet rakennusliikkeetkin suhtautuivat prosessiin myönteisesti. Hankkeen aikana ehdittiin raapaista useaa kaupunkikehittämisen teemaa, joita olisi mahdollista – ja syytäkin – jatkaa tulevissa projekteissa. Projekteina elävien kehittämishankkeiden tulosten muuttaminen prosesseiksi onkin ehkä se kaupunkikehittämisen haastavin osuus.

Lähteet

Integroivan kaupunkikehittämisen elinkaarimaali, INURDECO Integrative Urban Development Concept, Hiukkavaaran keskus, Kestävä pohjoinen talvikaupunki – loppuraportti, Oulun kaupunkisuunnittelu, sarja A 217, 2015

Hirvonen-Kantola S., Ahokangas P., Iivari M., Heikkilä M. & Hentilä H-L. (in press). Urban development practices as anticipatory action learning–Case Arctic smart city living laboratory. Elsevier Procedia Economics and Finance publication.