Chaubin, Frédéric (2012). CCCP – Cosmic Communist Constructions Photographed. Taschen. 312 s. ISBN 3836525194.
Lauri Jääskeläinen
Frédéric Chaubin kiinnostui kymmenen vuotta sitten 1960–80-luvun neuvostoarkkitehtuurista. Kysymys oli tapahtumaketjuista ja sattumista, joiden tuloksena on ilmestynyt näyttävä valokuvateos “CCCP – Cosmic Communist Constructions Photographed”. Teoksessa esitellään 99 käyttötarkoitukseltaan erilaista rakennusta eri puolilta entistä Neuvostoliiton maantieteellistä aluetta. “Nykyhetken arkeologisella löytöretkellään” Chaubin on ollut ällikällä lyöty. Hän on tutustunut arkkitehtuuriin, joka on täysin normitonta eikä noudata mitään vakiintunutta tyylisuuntaa. Teoksen esimerkkirakennukset ovat jotain muuta kuin yleisessä tietoisuudessa ymmärrettyä harmaata monotonista sosialistista ankeutta.
Myös lännestä imitoitu ja yltiörationaaliseksi kehittynyt brezhneviläinen, lähinnä määrää painottanut insinöörivetoinen rakentaminen lähti murentumaan 60-luvulla. Viimeistään perestroika antoi ideologista vapautta laatikkotalojen vaihtoehdoksi. Yksilöllisyydelle tuli sijaa. Jättivaltion eri kolkilla ei tarvinnut noudattaa orjallisesti keskusjohdolta tulleita määräyksiä. Seuraukset näkyivät erityisesti perifeerisemmissä tasavalloissa, kuten Baltian maissa, Kaukasuksella ja Keski-Aasiassa, johdattelee Chaubin.
Neuvostoliiton ideologinen kilpailija USA näyttäytyy arkkitehtuurissa inspiraation lähteenä. Hruštšovin aikana mentiin jopa niin pitkälle, että järjestettiin amerikkalaisen arkkitehtuurin näyttely. Myös USA:lla oli tarve osoittaa taloudellista ylivertaisuuttansa ja osaamistansa erityisesti tavallisen ihmisen arjen elämän alueella. Chaubin on retkillänsä löytänyt monia toteutuneita neuvostoajan rakennuksia, joiden ilmiselvänä esikuvana on ollut värikkäässä näyttelyjulkaisussa esiteltyjä amerikkalaisia rakennuksia.
Kävikö lopulta niin, että kapitalistisesta Amerikasta (mm. Eero Saarinen) ja modernismista vaikutteita löytäneet neuvostoarkkitehdit jalostivat konseptin jopa esikuviansa pitemmälle? Aivan vieraalta ei ajatus tunnu, kun ihmettelee Chaubinin löytöjä. Kilpajuoksu avaruuteen on saanut ilmiasun monissa hätkähdyttävissä luomuksissa. Eräällä tavalla esikuva- ja kulttirakennukseksi muodostui lentävästä lautasesta muotokielensä omaksunut Kazanin sirkusareena Tatarstaniin vuodelta 1967 (G. Pichuev, A. Tagantsev). Viranomaisten ripeyttä osoittaa, kun jo v. 1973 Kazanin sirkusareena listattiin suojelukohteeksi.
Osuva on Chaubinin huomio Neuvostoliitosta paitsi työleirinä niin myös valtavana vapaa-ajan leirinä. Puolue, ammattiliitot tai yrityskombinaatit takasivat työläisille halvat lomat joko rannikolle tai vuoristoon. Ulkomaille matkustaminen oli vain harvojen etuoikeus. Venäläisten turistien mieltymys kylpylälomiin esimerkiksi Suomessa on suoraa perua Neuvostoliiton aikaisesta kylpyläaktiviteetista, jonka toteuttamiseksi oli luotu erityinen organisaatio arkkitehteineen. Jaltan “Druzhba”-sanatorio (Igor Vasilevsky, 1985) on saanut kunnian toimia Chaubinin teoksen kansikuvakohteena. Tarinan mukaan Turkki ja Pentagon erehtyivät pitämään sanatoriota ohjusten laukaisualustana. Toinen kirjan “Druzhba” –niminen, Jaltan sanatoriota huomattavasti vaatimattomampi kohde on monelle suomalaiselle Viipurin matkailijalle tutuksi tullut Viipurin Druzhba-hotelli (W. Schtscherbin, L. Warschawskaja, 1982) Salakkalahden rannalla. Vähemmän tunnettu on sen sijaan lähelle Suomen rajaa rakennettu avantgardistinen, paljolti puumateriaalia hyödyntänyt Prometheus-leirikeskus “hairahtuneille” (O. Romanov, M. Khidekel, I. Demenov, Y. Meleschenko, 1985).
Betoni ja kivi vallitsevat teoksessa esitellyissä kohteissa. Kuvista päätellen monet rakennuksista kaipaisivat huoltotoimenpiteitä. Chaubinin kiintoisa johdantoessee ei kerro tarkemmin, mikä on tällä hetkellä teoksessa esiteltyjen rakennusten tulevaisuus ja kuka ne omistaa. Osa rakennuksista näyttäisi olevan edelleen käytössä, mutta osa on selvästi hylätty.
Teos on tarpeellinen lisä niukasti lännessä esiteltyyn neuvostoarkkitehtuuriin. Esitellyt kohteet edustavat merkillistä vaihetta ihmiskunnan historiaa ja ansaitsivat varmaan tarkempaakin analyysiä kuin komean valokuvateoksen.