Asuinalueen ja koulun merkitys lapsiperheiden muuttopäätöksille pääkaupunkiseudulla

[php snippet=1] Abstract

Hanna Dhalmann, Mari Vaattovaara & Katja Vilkama

Artikkelissa tarkastelemme lapsiperheiden asuinalueella viihtymiseen ja toteutuneisiin muuttopäätöksiin vaikuttaneita syitä pääkaupunkiseudulla. Erityisen huomion kohteena on lähikoulun koetun laadun merkitys perheiden asumisvalinnoissa.

Johdanto

Suomalainen yhteiskunta on tottunut iloitsemaan menestyksestään kansainvälisissä oppimistuloksia arvioivissa PISA-tutkimuksissa. Samalla Jorma Kuusela on osoittanut, kuinka erityisesti Helsingin metropolialueen koulujen väliset erot ovat kasvaneet läpi koko 2000-luvun. Erot oppimistuloksissa on liitetty yleisen yhteiskunnallisen eriarvoistumisen lisäksi erityisesti kaupunki- alueiden eriytymiseen ja paikallisiin segregaatioprosesseihin. Venla Bernelius on kuvannut yksityiskohtaisesti, kuinka kasvavat alueelliset erot väestön sosioekonomisessa ja etnisessä rakenteessa, ja erityisesti koulutustasossa, heijastuvat koulujen oppilaspohjaan selittäen suuren osan koulujen välisestä oppimistulosten vaihtelusta.

Kysymys sosiaalisesta valikoivuudesta on keskeinen sekä naapurustojen että koulujen eriytymistä tarkasteltaessa. Aikaisempien tutkimusten perusteella koulutetut ja hyvätuloiset perheet hakeutuvat aktiivisimmin lähtökohdiltaan parempien koulujen piiriin. Tämä tapahtuu joko muuttoliikkeen tai muuta kuin lähikoulua suosivien kouluvalintojen kautta. Tämän liikehdinnän on osoitettu vahvistavan koulujen välisiä sosio-ekonomisia ja etnisiä eroja – kasvattaen samalla myös eroja oppimistuloksissa .

Berneliuksen tuore tutkimus osoittaa, kuinka Helsingissä kouluvalintojen vaikutukset korostuvat ääripäissä eli heikoimpia ja parhaita tuloksia saavien koulujen kohdalla. Kolmen tuloksiltaan heikoimman kymmenyksen keskimääräiset oppimistulokset laskevat selvästi kouluvalintojen seurauksena kun ne ylimpien kymmenyksien kohdalla vastaavasti paranevat. Usein koulujen eriytymisen on ajateltu syntyvän lähinnä harvalukuisten eliittikoulujen myötä, ei niinkään heikompien koulujen suhteellisen heikkenemisen kautta. Berneliuksen mittavaan kokonaisaineistoon perustuvat tulokset kuitenkin näyttävät, että ”väestörakenteen vaikutus kouluvalintojen suuntaajana on säännönmukaisinta huono-osaisimmissa naapurustoissa, joiden lähikouluista hakeudutaan pois”. Bernelius peräänkuuluttaa lisätutkimusta näiden valintojen syistä sekä koulujen roolista perheiden muuttopäätösten ohjaajina.

Koulushoppailusta – yhtäältä eliittikoulujen etsimisestä ja toisaalta huonoiksi koettujen koulujen välttelystä – on keskusteltu vilkkaasti julkisuudessa (esim. Kansainvälinen koulu…2009; Metsälä-ilmiö 2011; Lähikoulu…2012; Koulupiiristä…2012), mutta varsinaista tutkimustietoa koulukysymyksen merkityksestä etenkin valikoivaan muuttoliikkeeseen on Suomessa hyvin vähän . Tässä artikkelissa tarkastelemmekin pääkaupunkiseudulla asuvien, asuinaluetta vaihtaneiden lapsiperheiden muuttopäätöksiin vaikuttaneita tekijöitä, sekä erityisesti koulujen merkitystä asuinpaikan valinnan osana. Minkälaisia asuinalueen ominaisuuksia lapsiperheet pitävät tärkeinä, ja mitkä seikat työntävät heitä pois erityyppisiltä alueilta? Vaikuttaako koulukysymys muuttopäätöksiin? Tarkastelemme myös, onko väestörakenteen viimeaikaisella monietnistymisellä erityistä merkitystä muuttopäätösten ja kouluvalintojen kannalta.

Artikkeli perustuu pääkaupunkiseudulla tehtyyn kyselytutkimukseen, jossa on selvitetty erityyppisillä asuinalueilla asuvien, kantaväestöön kuuluvien kotitalouksien asumisvalintoja, asumistyytyväisyyttä ja muuttohalukkuutta. Erityisesti vertailemme maahanmuuttajakeskittymiksi muodostuneilla alueilla asuvien ja sieltä vastikään pois muuttaneiden lapsiperheiden kokemuksia muilla alueilla asuvien ja niiltä muuttaneiden kokemuksiin. Kyselyaineistoa on lisäksi täydennetty kohdennetuin teemahaastatteluin. Tutkimus on osa laajempaa Suomen Akatemian ja Euroopan Unionin rahoittamaa nelivuotista vertailevaa tutkimushanketta, jossa tarkastellaan kaupunginosien etnisen ja sosiaalisen eriytymisen dynamiikkaa pohjoismaisilla pääkaupunkiseuduilla.

Lapsiperheiden muuttomotiivit ja koulun merkitys

Kansainväliset tutkimukset osoittavat koulua koskevien valintojen linkittyvän vahvasti asuinalueiden segregaatiokehitykseen sitä voimistavana ja ylläpitävänä tekijänä. Arviot lähikoulun laadusta, maineesta ja oppilaskannan rakenteesta vaikuttavat koulutusmotivoituneiden vanhempien muuttopäätöksiin, ja heijastuvat tätä kautta myös asuntojen hintoihin . Myös suomalaisissa kaupungeissa perheet ovat lähteneet aikaisempaa laajemmin kilpailemaan korkealle arvostetuista koulupaikoista . Tähän kilpailuun osallistuu erityisesti keskiluokka, jonka kohdalla koulukysymyksen voidaan olettaa vaikuttavan vahvasti myös asuinpaikan valintaan.

Raveaud’n ja van Zantenin mukaan paikallinen poliittinen konteksti ja kaupungin sosiospatiaalinen rakenne vaikuttavat kahdella tapaa siihen, miten perheet kokevat koulumarkkinat, ja kuinka he niihin reagoivat. Ensinnäkin koulutuspoliittiset, mutta myös asuntopoliittiset, ratkaisut määrittävät perheille tarjolla olevia mahdollisuuksia. Toisaalta asumis- ja koulutusjärjestelyjen seurauksena syntyvät ”paikalliset normatiiviset puitteet”, joissa tietynlaiset valinnat tulevat muita yleisemmiksi ja oikeutetuimmiksi. Toisin sanoen vanhemmat pitävät toisia vanhempia viitejoukkonaan sille, millaisia valintoja he tekevät ; . Tämän kaltaisten mekanismien kautta eri väestöryhmien asettumisen omille alueilleen voidaan ajatella vahvistavan eroja eri ryhmien kouluvalinnoissa.

Erilaisten kotitalouksien muutot suuntautuvat kaupunkiseuduilla lähtökohtaisesti eri tavoin johtuen erilaisista asumistoiveista ja resursseista toteuttaa näitä toiveita. Yleisimmin kaupunkiseudun sisäinen muutto liittyy elämän- tilanteen muutokseen, jonka seurauksena asunto ei enää vastaa kotitalouden tarpeita . Asunnon lisäksi asumista koskeviin päätöksiin vaikuttavat asuinalueen ominaisuudet . Fyysisen ympäristön ja maantieteellisten etäisyyksien lisäksi merkitystä on niin kutsutulla sosiaalisella etäisyydellä. Ihmisten on todettu haluavan asua lähellä saman varallisuusaseman, etnisen taustan tai elämäntyylin omaavia ihmisiä .

Eriytymiskehityksen kannalta keskeistä on, vaikuttavatko alueelliset erot asukkaiden hyvinvoinnin ja viihtymisen kokemuksiin. Jos näin on, kasvu voi alkaa ruokkia itseään kotitalouksien väistäessä kielteiseksi kokemiaan seikkoja sijaintivalintojen keinoin. Tutkimusten mukaan poismuuttohalukkuus alhaisen sosioekonomisen statuksen alueilta liittyy usein asuinalueen sosiaaliseen ympäristöön ja siinä tapahtuviin muutoksiin .

Kansainväliset esimerkit osoittavat, että hyväosaisten kotitalouksien pyrkimys välttää heikon tulo- ja koulutustason sekä korkean työttömyyden alueita perustuu erityisesti kolmeen huoleen. Ensinnäkin naapureiden oletettujen sosiaalisten ongelmien pelätään aiheuttavan rauhattomuutta ja alentavan asumisviihtyvyyttä . Toiseksi ollaan huolissaan niin kutsutuista aluevaikutuksista eli siitä, että ympäristön tarjoamat huonot vaikutteet ja roolimallit vaikuttavat kielteisesti etenkin lasten sosialisaatioon . Kolmantena huolena on ongelmien kumuloituminen ja alueen joutuminen kurjistumisen kierteeseen . Erityisen herkkiä tällaisille pohdinnoille ovat tutkimusten mukaan lapsiperheet .

Brittiläinen Atkinson on kehittänyt valkoisen keskiluokan asumisstrategioita koskevan kolmiportaisen typologian, jonka mukaan muutokset perhetyypissä, tuloissa ja statuksessa sekä erityisesti näiden yhteys turvattomuuden tunteeseen aiheuttaa kotitalouksissa eritasoista tarvetta eristäytyä kaupunkiympäristön kielteisistä lieveilmiöistä, kuten sosiaalisista häiriöistä. Typologiansa keskimmäiseen, erityisesti lapsiperheitä koskettavaan tasoon hän viittaa englannin kielen sanalla incubation, joka tarkoittaa hautomista tai yleisemmin olosuhteiden pitämistä jälkeläisen kasvun ja kehityksen kannalta optimaalisina. Atkinsonin mukaan lapsiperheet pyrkivät asumisvalinnoillaan luomaan turvapaikan, joka mahdollistaa perhe-elämän toimivuuden ja sosiaalisen aseman uusintamisen . Tätä kautta asumisvalinnat linkittyvät vahvasti myös työhön, koulutukseen ja muihin perheen sosiaalista elämää tukeviin toimintoihin.

Kansainvälisissä tutkimuksissa on saatu vahvaa näyttöä myös siitä, että etnisten vähemmistöjen muutto alueelle lisää valtaväestön poismuuttohalukkuutta ja vähentää asuinalueen yleistä houkuttelevuutta valtaväestön silmissä . Pääkaupunkiseudullakin kantaväestön muuttoliikkeen on todettu suuntautuvan poispäin alueilta, joilla maahan- muuttajataustaisten osuus asukkaista on suuri . Joidenkin ihmisten kohdalla etnisiin vähemmistöihin kuuluvien määrän kasvu voi jo itsessään laukaista poismuuton. Kansainväliset tutkimustulokset tukevat kuitenkin yleisemmin näkemystä, jonka mukaan muuttopäätöksiin eivät vaikuta niinkään etnisyyteen liittyvät näkökohdat, vaan kotitalouksien arviot alueen tulevasta kehityksestä . Toisin sanoen etnisten vähemmistöjen määrän kasvun uskotaan enteilevän muun muassa sosiaalis- ten ongelmien kasvua sekä julkisten palvelujen laadun ja asunnon hintojen alenemista alueella. Huoli koulujen resurssien riittävyydestä ja opetuksen tasosta erityistukea tarvitsevien vieraskielisten oppilaiden määrän kasvaessa on nähty yhtenä kantaväestön lapsiperheiden poismuuttohalukkuutta lisäävänä tekijänä .

Tutkimuksen kysely- ja haastatteluaineisto

Artikkeli perustuu pääosin kyselyaineistoon, joka kerättiin yhteistyössä Tilastokeskuksen kanssa syksyn 2011 aikana. Yhteistyö mahdollisti rekisteritietojen (esim. ikä, sukupuoli, tulo- ja koulutustaso, lasten lukumäärä, asuinalueen asuntokanta ja asukasrakenne) liittämisen aineistoon.

Kyselyn kohderyhmänä olivat 29–54 -vuotiaat Helsingin seudulla¹ asuvat Suomessa syntyneet henkilöt, jotka olivat asuneet samalla pääkaupunkiseudun (Helsinki, Espoo, Vantaa, Kauniainen) asuinalueella vuosina 2008–2009. Näistä henkilöistä otettiin 3000 henkilön otos, joka jaettiin neljään ositteeseen riippuen henkilön muuttostatuksesta sekä asuinalueen tyypistä maahanmuuttajien osuuden mukaan ryhmiteltynä.

Otoskehikon muodostaminen aloitettiin jakamalla pääkaupunkiseudun osa-alueet maahanmuuttajaosuuksien mukaisiin desiiliryhmiin. Maahanmuuttajaosuudet perustuivat Pohjoismaiden ulkopuolella syntyneiden väestönosuuteen vuoden 2007 lopulla. Tämän jälkeen muodostettiin neljä ositetta, joista kustakin poimittiin satunnaisotannalla 750 henkilöä:

• Osite 1. Paikallaan pysyneet, desiili 10: Asuu alueella, joka kuuluu maahanmuuttajaosuudella mitattuna ylimpään desiiliin. On asunut alueella vuodesta 2008 kyselyyn vastaamiseen asti.
• Osite 2. Muuttaneet, desiili 10: On asunut vuosina 2008–2009 alueella, joka kuuluu maahanmuuttajaosuudella mitattuna ylimpään desiiliin. On muuttanut toiselle alueelle Helsingin seudun sisällä vuoden 2010 aikana.
• Osite 3. Paikallaan pysyneet, desiili 1–9: Asuu alueella, joka kuuluu maahanmuuttajaosuudella mitattuna desiiliin 1–9. On asunut alueella vuodesta 2008 kyselyyn vastaamiseen asti.
• Osite 4. Muuttaneet, desiili 1–9: On asunut vuosina 2008–2009 alueella, joka kuuluu maahanmuuttajaosuudella mitattuna desiiliin 1–9. On muuttanut toiselle alueelle Helsingin seudun sisällä vuoden 2010 aikana.

Maahanmuuttajataustainen väestö on pääkaupunkiseudulla keskittynyt erityisesti pienituloisille asuinalueille . Ylimpään kymmenykseen kuuluvat alueet, joita tässä kutsumme maahanmuuttajakeskittymiksi², eivät poikkeakaan muista alueista pelkästään maahanmuuttajataustaisten osuuden, vaan myös asuntokannan ja väestön sosioekonomisen rakenteen osalta (Taulukko 1).

TAULUKKO 1 Asukasrakenne ja asuntokannan rakenne pääkaupunkiseudun asuinalueilla otoksessa käytetyn alueluokituksen mukaisesti 31.12.2010.

Kyselyyn saatiin 1339 hyväksyttyä vastausta, joten vastausosuudeksi muodostui 45 prosenttia. Eri ositteiden kesken vastanneet jakautuivat varsin tasaisesti.
Tässä artikkelissa on tarkasteltu ainoastaan niitä vastaajia, joiden kotitaloudessa oli alaikäisiä lapsia kyselyyn vastatessa. Aineisto käsittää 637 kotitaloutta, joissa oli yhteensä 518 alle kouluikäistä ja 579 kouluikäistä lasta. Vastaajista lähes 58 prosenttia oli naisia. Naisten suurempi vastausaktiivisuus on yleistä kyselytutkimuksille. Epätasainen sukupuolijakauma on kuitenkin hyvä pitää mielessä tuloksia tarkasteltaessa, sillä äideillä tiedetään olevan vahva rooli kasvatusympäristöä koskevissa valinnoissa. Tulosten analyysissä on hyödynnetty jälkiosituspainoja, jotka painottavat vastauksia ositteittain sukupuolen ja iän mukaan. Toinen kouluvalintojen kannalta merkittävä taustatekijä on vastaajan koulutus. Vastaajista 37 prosentilla oli korkeintaan keskiasteen tutkinto kun taas 30 prosenttia oli suorittanut vähintään ylemmän korkeakoulututkinnon.

Kyselylomakkeessa kysyttiin myös vastaajien suostumusta aihetta koskeviin kohdennettuihin teemahaastatteluihin. Tässä artikkelissa olemme hyödyntäneet kyselyllä saadun tiedon syventämiseksi niiden vanhempien (57 kpl) haastatteluja, joiden kotitaloudessa asui alaikäisiä lapsia. Nämä haastateltavat olivat pääsääntöisesti keski- tai hyvätuloisia ja korkeasti koulutettuja.

Hyvää kasvuympäristöä etsimässä

Aluksi tarkastelemme vastauksia niiden perheiden osalta, jotka ovat muuttaneet viimeisen kahden vuoden aikana asuinalueelta toiselle. Vastaajilla oli mahdollisuus listata tärkeysjärjestykseen neljä merkittävintä asuinalueen vaihtoon vaikuttanutta tekijää annetuista 18 vaihtoehdosta. Tärkeimmiksi syiksi muuttaa pois edelliseltä asuinalueelta nousevat aikaisempien tutkimusten tapaan asuntoon liittyvät syyt. Lähes puolet (45 %) vastaajista nimesi vaikeuden löytää sopivaa asuntoa ja noin viidennes (21 %) liian korkean hintatason tärkeimmäksi syyksi vaihtaa asuinaluetta. Näiden tekijöiden jälkeen merkittävimmäksi syyksi nousee vanhempien kokemus alueen soveltumattomuudesta lasten kasvuympäristöksi (12 %).

Vanhemmilla oli myös mahdollisuus arvioida erilaisten tekijöiden tärkeyttä muuttopäätökseen neliportaisella asteikolla erittäin tärkeästä, ei lainkaan tärkeään (Kuva 1). Hieman yli neljännes kaikista vastaajista piti asuinalueen soveltumattomuutta lasten kasvuympäristöksi erittäin tai melko tärkeänä poismuuttosyynä. Maahanmuuttajakeskittymistä muuttaneiden ja muiden muuttajien vastaukset erosivat merkittävästi toisistaan. Kun muilta aluilta muuttaneista 24 prosenttia piti lasten huonoa kasvuympäristöä tärkeänä muuttosyynä, maahanmuuttokeskittymistä poismuuttaneilla osuus oli lähes kaksinkertainen (43 %). Tällä tavoin mitattuna kasvuympäristö nousi siis merkittävimmäksi poismuuttosyyksi maahanmuuttajakeskittymistä muuttaneilla.

KUVA 1 Osuus vastaajista, joille kyseinen syy oli erittäin tai melko tärkeä syy muuttaa pois edelliseltä asuinalueelta.

Huonoksi koettu kasvuympäristö on noussut esiin muuttomotiivina myös aikaisemmissa seudulla tehdyissä tutkimuksissa (esim. . Tutkimusnäytön nojalla voidaankin todeta, että lapsiperheiden asuinaluevalintaa ohjaa vahvasti halu taata lapsille hyvä kasvuympäristö. Mutta millaista ympäristöä vanhemmat tällöin oikeastaan tavoittelevat tai vastakohtaisestipyrkivät välttämään?

Ne vastaajat, joiden muuttopäätökseen huonoksi koettu kasvuympäristö oli vaikuttanut, ilmaisivat muita huomattavasti useammin viheralueiden vähäisyyden, sosiaaliset ongelmat, asuinalueen epäsiisteyden, turvattomuuden ja maahanmuuttajien liiallisen määrän tärkeiksi syiksi vaihtaa aluetta. Kun muilla muuttajilla muuttohalukkuus yhdistyi erityisesti viheralueiden vähäisyyteen, korostuivat maahanmuuttajakeskittymistä muuttaneiden vastauksissa selvästi enemmän edellä luetellut sosiaaliseen ympäristöön liittyvät näkökohdat.

Tarkensimme lapsiperheiden käsitystä hyvästä kasvuympäristöstä haastatteluin. Niiden perusteella hyvä kasvuympäristö merkitsee vanhemmille erityisesti turvallisuutta ja rauhallisuutta. Nämä kaksi ominaisuutta pitävät sisällään sekä sosiaaliseen että fyysiseen ympäristöön liittyviä elementtejä. Asuinympäristön turvallisuus ja rauhallisuus merkitsee vanhemmille ensinnäkin lapsen mahdollisuutta liikkua ja leikkiä kodin ulkopuolella vapaasti ja itsenäisesti. Tämä toteutuu ympäristössä, joka ei ole liian urbaani (oma piha tai pihapiiri syrjässä vilkkaista liikenneväylistä) ja jossa ei liiku ”epämääräisiä kuljeskelijoita”:

Me katottiin, että ei me haluta lapsen kanssa ruveta siinä [edellisellä asuinalueella] pyöriin — kyl se oli vaan vähän rauhallisempaan meininkiin. — Se [nykyinen asuinalue] on semmonen rauhallinen pientaloalue, jota me ajateltiin silloin, et se on pienelle lapselle sopiva elin- ja kasvuympäristö. Siel menee yks pääkatu ja siit lähtee pikkukatuja, jotka kaikki päättyy johonki, et siel ei oo liikennettä, eikä ketkään notkuile siel pihoilla eikä muuta.
(2-vuotiaan isä, Espoo)

Se alue, missä me asuttiin aikasemmin, niin me ei viihdytty siellä. Siellä oli vähän turvatonta, ja sit mä olin siinä jo raskaana eli me haluttiin pois sieltä vähän turvallisemmalle ja niinku eri ympyröihin kokonaan. Et se asuinalue ois parempi lapsellekin. Sitä ajatellen lähinnä.
(2-vuotiaan äiti, Vantaa)

Kansainvälisissä tutkimuksissa lapsiperheiden valikoivan muuttoliikkeen on todettu liittyvän osaltaan vanhempien pyrkimykseen kontrolloida lapsen kodin ulkopuolisten sosiaalisten suhteiden laatua. Huoli lasten joutumisesta niin sanotusti huonoon seuraan oli vaikuttanut myös tässä tutkimuksessa haastateltujen vanhempien muuttopäätökseen:

Me todettiin jossain vaiheessa, että se ei oo lapselle maailman paras kasvuympäristö. — kyllähän se aika levotonta aluetta oli. — aina joskus tuntui, että kun naapuriin tuli poliisiautoja yöllä, niin sitä aatteli, että noitten vanhempien lapset tulee meidän lasten kanssa samoille koululuokille ja muuta.. — Mä en halua, että mun lapset asuu alueella, missä niillä on mahollisuus joutua huonoon seuraan.
(3- ja 7-vuotiaiden äiti, Espoo)

Just lasten myötä enemmän miettii sitä, et kun ne menee koulumaailmaan ja löytää niitä omia kaveripiirejään, niin mihin se vois johtaa pahimmillaan.
(3- ja 5-vuotiaiden äiti, Espoo)

Enhän mä ois ikinä päästäny mun tytärtä sinne ekalla luokalla, enkä tokallakaan, niiden huumehörhöjen ja kännisten ukkojen seuraan. Se vaikutti kyllä [muuttohalukkuuteen]. — Siinä istu 12-vuotiaat muksut jo niitten spurgujen kanssa tupakoimassa ja ehkä ottamassa pari huikkaa kaljaaki siinä aukiolla, niin se ei houkutellu yhtään. Sen takia mä halusin siltä alueelta pois.
(2- ja 9-vuotiaiden äiti, Vantaa)

Haastattelut osoittavat, etteivät vanhempien pohdinnat hyvästä kasvuympäristöstä rajoitu pelkästään huoleen lasten konkreettisista kaverisuhteista ja mahdollisesta epätoivotusta sosialisaatiosta. Pohdinnoille tyypillistä on myös vanhempien halu suojella lapsen viattomuutta ja mahdollisuutta pysyä lapsena. Toisin sanoen, lapselle halutaan taata arki, jossa hän ei joudu liiaksi kosketuksiin elämän nurjien puolien kanssa, vaikka tämä tarkoittaisi vain huono-osaisempien ihmisten näkemistä lähiympäristössä:

Niitä laitapuolenkulkijoita, … enhän mä heitä ihmisinä mitenkään inhoo, mut se vaan, ku se pelottaa lapsia ja kaikkee tämmöstä. Vaik ne ei mitään tosiaan tekiskään, mutta kylhän ne örisee ja haisee pahalle…ehkä se ei asuntona niinkään, mutta just se ympäristö on yks isoimpia tekijöitä [, että viihtyy paremmin nykyisessä asuinpaikassa].
(16-vuotiaan äiti, Helsinki)

Jos aatellaan vaikka tota [naapurialuetta], niin onhan sielläkin omistusasuntoja ja ihan kivojakin rivareita, mutta on se levottomuus siinä kuitenkin niin läsnä. En mä halua mun tyttäreni näkevän elämän nurjaa puolta vielä tuossa vaiheessa.
(9-vuotiaan isä, Helsinki)

[Edellisellä asuinalueella] kun mietti niitä ekaluokkalaisia, niin tuntu, että se oli kuitenkin ympäristönä semmonen, että siellä aika äkkiä piti olla iso.
(10-vuotiaan äiti, Vantaa)

Koulun merkitys asuinpaikan valinnassa

Tuoreet empiiriset tarkastelut osoittavat koulujen ja alueiden eriytymisen kytkeytyvän Helsingissä yhteen muista eurooppalaisista kaupungeista tutulla tavalla. Erot alueiden väestöpohjassa vaikuttavat koulujen oppilaspohjaan ja oppimistuloksiin, mikä vaikuttaa perheiden kouluvalintoihin. Tämän tiedon pohjalta herää kysymys koulujen mahdollisesta roolista eriytymiskehityksen katalysaattoreina ja muuttovalintojen suuntaajina.

KUVA 2 Osuus vanhemmista, joiden uuden asunnon ja asuinalueen valintapäätökseen kyseinen tekijä    vaikutti erittäin tai melko paljon.

Toisin kuin viimeaikaisen julkisen keskustelun perusteella voisi olettaa, hakeutuminen laadukkaaksi koetun koulun lähelle ei tuloksiemme mukaan ohjaa ensisijaisesti lapsiperheiden asuinpaikan valintaa pääkaupunkiseudulla. Neljän tärkeimmän tekijän listauksessa koulun tason mainitsi tärkeimmäksi asuinalueen valintakriteeriksi vain noin yksi prosentti vastaajista, ja neljän tärkeimmän syyn joukkoon sen nosti noin yhdeksän prosenttia vastaajista. Neliportaisella asteikolla (erittäin paljon – ei lainkaan) mitattuna kolmannes vastaajista arvioi koulun hyvän tason vaikuttaneen asuinalueen valintaan erittäin tai melko paljon (Kuva 2). Muut valintasyyt, jotka liittyvät hyvään kasvuympäristöön, olivat vaikuttaneet valintaan selvästi lähikoulun ominaisuuksia enemmän. Sekä kysely- että haastatteluaineiston perusteella näyttäisikin, että vanhempien ei tarvitse kantaa huolta lähikoulun tasosta, jos he valitsevat asuinympäristön, joka sosiaalisilta ja fyysisiltä piirteiltään vastaa heidän näkemystään hyvästä kasvuympäristöstä – hyvä koulu tulee ”paketin” mukana.

Vanhempien, erityisesti äidin, koulutustaustan on todettu vaikuttavan vahvasti kasvatusympäristöä koskeviin valintoihin (esim. . Tässä aineistossa koulukysymyksen painoarvossa asumisvalinnoille ei kuitenkaan ilmennyt merkittäviä eroja vastaajan koulutus- ja tulotasosta riippuen. Tämä saattaa osittain selittyä aineiston puutteilla; aineistossa on vain vastaajan koulutustieto, jolloin mahdollisen toisen vanhemman koulutustaustan vaikutusta ei pystytä ottamaan huomioon.

Yleisesti kyselyyn vastanneet vanhemmat pitivät asuinalueensa koulua hyvänä – tyytymättömyyttä ilmaisi ainoastaan noin viisi prosenttia vastaajista. Tuloksista on kuitenkin havaittavissa, että tyytyväisyys lähikouluun on tietyillä alueilla eriytymiskehityksen syvenemisen myötä rakoilemassa. Alueen kouluihin tyytymättömät vanhemmat asuivat yleisimmin joko alhaisimpien tai korkeimpien maahanmuuttajaosuuksien alueilla. Eriytymiskehityksen kannalta merkittävintä kuitenkin on, että kaikki kouluihin erittäin tyytymättömät vanhemmat löytyvät maahanmuuttajakeskittymistä. Koulukysymyksen merkitys oli myös korostuneempi näiltä alueilta poismuuttaneiden asumisvalinnoissa: heistä 15 prosenttia nosti lähikoulun hyvän tason neljän tärkeimmän asuinalueen valintakriteerin joukkoon, ja noin 40 prosentilla koulun taso oli vaikuttanut erittäin tai melko paljon uuden alueen valintaan (Kuva 2). Osalla alueista hyväksi koettu oppimisympäristö saattaakin olla nousemassa merkittävämpään asemaan vanhempien hyvää kasvuympäristöä koskevissa pohdinnoissa.

Aikaisemmat tutkimukset osoittavat, että paine vaikuttaa lapsen kouluympäristöön purkautuu osittain kouluvalintojen kautta. Siihen, missä määrin kouluvalinnat vaikuttavat koulukysymyksen suhteellisen vähäiseen merkitykseen osana asumisvalintoja, emme pysty tämän aineiston pohjalta vastaamaan. Voimme kuitenkin tarkastella, kuinka yleistä lapsen käyminen muussa kuin lähikoulussa on. Vastaajien enemmistön lapset kävivät lähikoulua (61 %). Lisäksi osalla (7 %) oli lapsia sekä lähikoulussa että muualla. Maahanmuuttajakeskittymissä asuvien lapset kävivät lähikoulua muita harvemmin (58 % vs. 73 %), mutta eri maahanmuuttajaosuuksien mukaisiin kymmenyksiin kuuluvien alueiden välillä ei ole havaittavissa selvää trendiä, vaan alhaisia lähikoulua käyvien osuuksia löytyy myös muihin kymmenyksiin kuuluvilta alueilta.

Koulun opetustarjonnan erikoispainotus mainittiin yleisimmin (72 %) syynä muun kuin lähikoulun valintaan. Lasten ystävyyssuhteet (17 %) ja ennen muuttoa aloitettu koulutie muussa kuin nykyisessä lähikoulussa olivat myös yleisiä (11 %) syitä valita toinen koulu. Osa vastaajista nimesi kuitenkin myös koulun laadun (19 %) ja oppilaiden etnisen taustan (9 %) kouluvalintaan vaikuttaneiksi syiksi. Hieman yli neljännes kaikista vastauksista koskikin kansainvälisessä segregaatiokeskustelussa merkittäviksi nostettuja tekijöitä, kuten koulun laatua, mainetta tai oppilaspohjan epätoivottua sosiaalista tai etnistä koostumusta.

Koulun laatuun ja oppilaspohjaan liittyvät syyt korostuvat, kun tarkastellaan sitä pientä joukkoa vanhemmista, jotka olivat tyytymättömiä lähikouluunsa. Heistä lähes 70 % oli valinnut lapsensa kouluksi muun kuin lähikoulun. Puolet näistä vastaajista mainitsi koulun laadun, maineen ja oppilaspohjan etnisen rakenteen syiksi valita muu kuin lähikoulu. Tulokset vahvistavat Berneliuksen korrelaatiotarkastelun tuloksia koulujen välttelyn yhteydestä niiden oppilaspohjaan, ja erityisesti vieraskielisten oppilaiden osuuteen koulussa ja sen oppilasalueella. Näiden tulosten valossa onkin aiheellista tarkastella tarkemmin, miten lapsiperheet kokevat alueiden ja koulujen monietnistymisen, ja missä määrin tämä vaikuttaa heidän muuttopäätöksiinsä.

Naapuruston ja koulun monietnisyyden merkitys muuttopäätöksille

Selvittääksemme edellä mainittua kysymystä, pyysimme nykyisellä asuinalueellaan yli kaksi vuotta asuneita vastaajia arvioimaan, mitkä nimetyistä 12:sta muutoksesta saisivat heidät harkitsemaan poismuuttoa nykyiseltä asuinalueelta. Ehdottomasti merkittävimmäksi tekijäksi nousi ”muiden asukkaiden häiriö- käyttäytymisen lisääntyminen”, joka saisi lähes kolme neljästä vastaajasta harkitsemaan muuttoa. Lähes viidennes vastaajista saattaisi reagoida myös itäeurooppalaisten tai Euroopan ulkopuolelta tulevien maahanmuuttajien määrän kasvuun. Monietnistymistä merkittävämmiksi työntötekijöiksi koettiin kuitenkin palvelujen ja alueen maineen huonontuminen. Maahanmuuttajataustaisten oppilaiden määrän kasvu koulussa saisi 12 % vastaajista harkitsemaan muuttoa.

Monista aikaisemmista tutkimuksista poiketen käsillä olevan aineiston kautta on mahdollista tarkastella myös asuinalueen ja sen väestön erityispiirteiden merkitystä toteutuneisiin muuttoihin. Kysyttäessä erikseen alueen monietnisyyden osuutta muuttopäätöksessä, kysymys nousee varsin merkittäväksi maahanmuuttajakeskittymistä muuttaneiden kohdalla. Yli kolmannes vastaajista oli maininnut ainakin yhden liiallista monietnisyyttä kuvaavan muuttujan (liian vähän kantaväestöä tai liikaa maahanmuuttajia koulussa tai alueella) tärkeäksi poismuuttosyyksi. Liian suuri maahanmuuttajalasten määrä lähikoulussa oli ollut tärkeä syy hieman yli neljännekselle (Kuva 1), ja neljä prosenttia nosti tämän kaikkein tärkeimmäksi syyksi vaihtaa asuinaluetta.

Kaiken kaikkiaan vanhemmat eivät kuitenkaan ilmaisseet suurta tyytymättömyyttä maahanmuuttajalasten nykyiseen määrään lapsensa koulussa. Vain 16 % toivoi nykyistä pienempää maahanmuuttajalasten määrää, kun 14 % toivoi määrän olevan nykyistä suurempi. Jos preferenssejä verrataan alueittain, tulos on varsin ennalta arvattava: noin kolmannes maahanmuuttajakeskittymissä asuvista toivoo pienempää maahanmuuttajalasten määrää, kun muilla alueilla osuus on 13 %.

Kysely- ja haastatteluaineiston perusteella suurin osa vanhemmista suhtautuukin maahanmuuttajataustaisiin lapsiin naapurustossaan tai lapsensa koulussa lähtökohtaisesti myönteisesti. Niistä vanhemmista, joilla oli kokemusta monikulttuurisessa naapurustossa asumisesta, 72 prosenttia oli täysin tai jokseenkin samaa mieltä väittämän ”Maahanmuuttajien kanssa samassa naapurustossa asuminen on antoisaa, koska lapset oppivat suvaitsevaisuutta ja avoimuutta toisia kulttuureja kohtaan” kanssa. Täysin tai jokseenkin eri mieltä väitteen kanssa oli hieman alle 12 prosenttia. Myös useat maahanmuuttaja- keskittymistä muuttaneet haastateltavat pitivät maahanmuuttajataustaisten lasten alhaisempaa osuutta nykyisessä koulussa puutteena monikulttuurisuuskasvatuksen näkökulmasta:

[Edellisellä asuinalueella] lasten päiväkodissa oli eri kansallisuuksia ihan hirveesti ja mun poika ei ikinä millään tavalla osottanut negatiivista huomiointia ihmisten erilaisesta ulkomuodosta. Että mitään huonoja kokemuksia asumisessa siellä erimaalaisten ihmisten kanssa ei ole. Musta se oli vaan hyvä asia. — Ja sitä mää vähän kaipaan jollain tavalla. Heitä saisi musta olla vähän enemmän.
(4- ja 6-vuotiaiden äiti, Vantaa)

Maahanmuuttajataustaisten lasten osuuden kasvuun liittyy kuitenkin monilla vanhemmilla huoli opettajien resurssien riittävyydestä ja oppimisympäristön laadun säilymisestä, ja tämä huoli saattaa johtaa tietyn koulun tai asuinalueen vaihtoon tai välttämiseen:
[Syyt vaihtaa asuinaluetta olivat] maine ja en halunnu lapsia [X] kouluun.
— Se on vähän liianki monikulttuurinen. Mekin ollaan monikulttuurisia, mun vaimo on [maahanmuuttajataustainen] ja lapset on kakskielisiä ja
-kulttuurisia, mut se oli vähän liikaa.
(Päiväkoti- ja kouluikäisten lasten isä, Helsinki)

Mä haluun, et sekä minä että lapset kokee, että se asuinalue on turvallinen. — ja myös, että maksimissaan yks kolmasosa lasten luokalla on maahanmuuttajataustaisia. Et uusien asioiden opetusaika ei mee siihen, että jankutetaan, miten äännetään joku kirjain…
(5- ja 8-vuotiaiden äiti, Helsinki)

Mulle on ihan sama kuinka paljon…tai mikä tausta niillä lapsilla on, mutta jos on semmosia lapsia, jotka tarvii erityistukee, niin sitten mä haluaisin, että se opetus ois mitotettu sen mukaan. — Et jos se ei toimis, ja meidän lapset vaan haahuilis siinä keskinkertasina tai hyvinä oppilaina ja opettajat opettas muita, niin sitten se vaivais mua ja mä olisin valmis esimerkiks muuttaan.
(11- ja 13-vuotiaiden äiti, Helsinki)

Jos nyt sanon suoraan, niin siellä asuu lähinnä maahanmuuttajia. Mä pidän itse matkustelusta ja maailmanmusiikista ja mulla on maahanmuuttajatuttavia ja jopa -kavereita, mutta silti mä en halua sellaiselle alueelle, missä heitä on liikaa. Esimerkiksi jos ajattelee koulua, niin siinä tulee kielikysymyskin vastaan. Et kuinka paljon opetuksen energiasta menee siihen.
(2- ja 4-vuotiaiden isä, Espoo)

Kyselyvastausten perusteella vanhempien ”kipukynnys” maahanmuuttajataustaisten lasten osuudessa näyttäisi kulkevan jossakin 20 ja 50 prosentin välillä. Kun tarkastellaan vastaajan toiveita maahanmuuttajalasten määrästä lapsen koulussa suhteessa vastaajan omaan arvioon nykyisestä osuudesta, saadaan odotettu tulos, että pienempää määrää toivovien osuus on sitä korkeampi, mitä korkeampi maahanmuuttajalasten nykyinen osuus koulussa on (Kuva 3). Kun maahanmuuttajalasten arvioitu osuus nousee 20–50 prosenttiin, nykytilaan tyytyväisten vanhempien osuus laskee noin 30 prosenttiin, ja lähes 45 prosenttia toivoisi maahanmuuttajataustaisten määrän olevan pienempi.

KUVA 3 Toiveet maahanmuuttajalasten määrästä suhteessa vanhemman arvioon maahanmuuttajalasten nykyisestä osuudesta lapsen koulussa.

Tarkkoja tulkintoja mahdollisista kynnysarvoista ei kuvion perusteella kuitenkaan voi tehdä, sillä kysymyksessä annettu luokittelu on tähän tarkoitukseen liian karkea. Kysely- ja haastatteluaineistomme osoittaa kuitenkin selkeästi, että huomattaviksi kasvaneilla asuinalueiden ja koulujen välisillä eroilla vieraskielisten lasten osuuksissa on merkitystä lapsiperheiden muuttokäyttäytymiseen. Kun lisäksi tiedetään, että vanhemmat ottavat mallia toistensa toiminnasta (esim. , tietynlaisten valintojen yleistyminen ja näkyväksi tuleminen voivat muuttaa niitä yleisemmin hyväksyttäviksi, jopa normeiksi, kiihdyttäen alkanutta kehitystä.

Johtopäätökset

Kansainväliset tutkimukset (esim. osoittavat koulua koskevien valintojen liittyvän läheisesti asuinalueiden eriytymiskehitykseen lapsiperheiden valikoivan muuttoliikkeen kautta. Tämän tutkimuksen perusteella koulun laatu ei kuitenkaan pääkaupunkiseudulla toimi selkeänä yksittäisenä alueellisena veto- tai työntötekijänä. Ennemminkin kouluympäristö näyttäytyy yhtenä osana vanhempien asuinalueen valinnassa tavoittelemaa hyvää kasvuympäristöä. Kun valitaan muilta ominaisuuksiltaan laadukkaaksi koettu kasvuympäristö, hyväksi koettu koulu saadaan usein kokonaisuuden mukana. Toisaalta sekä kysely- että haastatteluaineiston valossa näyttäisi, että koulua koskevat pohdinnat ovat nousemassa eriytymiskehityksen myötä merkittävämpään asemaan vanhempien asuinpaikan valinnassa. Maahanmuuttajakeskittymistä muuttaneet olivat muita useammin huomioineet koulun laadun ja oppilaspohjan muuttopäätöksessään. Myös lähikouluun kaikkein tyytymättömimmät vanhemmat löytyivät maahanmuuttajakeskittymistä.

Kaiken kaikkiaan vanhemmat näyttäisivät arvottavan asuinalueita erityisesti suhteessa näkemyksiinsä niiden lapsille tarjoaman kasvuympäristön laadusta. Käyttämämme otanta-asetelma paljastaa, että pääkaupunkiseudun asuinalueiden välillä on suuria eroja siinä, missä määrin ne vastaavat näihin toiveisiin. Kokemukset alueen soveltumattomuudessa lapsille olivat olleet merkittävässä roolissa maahanmuuttajakeskittymistä muuttaneiden muutto- päätöksissä, ja tämä ominaisuus linkittyi erityisesti sosiaaliseen ympäristöön. Joillakin pääkaupunkiseudun asuinalueilla väestöpohja on siis muodostunut sosioekonomisesti ja etninen sellaiseksi, että se näyttää toimivan kantaväestön lapsiperheitä poistyöntävänä tekijänä.

Asuinympäristössä näkyvä huono-osaisuus, epäjärjestys sekä monietnisyyden kasvu aiheuttavat kaikki osaltaan huolta vanhemmissa. Huono-osaisuuden osalta huoli liittyy lasten turvallisuuteen, altistumiseen huonoille vaikutteille ja yleiseen haluun tarjota lapsille huoleton lapsuus. Monietnisyyden osalta merkittäväksi näyttäisi nousevan kansainvälisten esimerkkien tapaan koulun oppilasaineksen koostumus ja vanhempien huoli opetuksen laadusta, jos erityishuomiota tarvitsevien lasten määrä kasvaa. Haastattelut osoittavat, että vanhempien pelkona on, että hyvin tai keskitasoisesti pärjäävät oppilaat kärsivät opettajien huomion puutteesta ja opetuksen hitaasta tahdista, jos erot lasten oppimiskyvyssä ja taitotasossa ovat suuret, ja opetus mitoitetaan heikoimman oppilaan mukaan tasaveroisen oppimisen saavuttamiseksi.

Tulosten perusteella vanhemmat suhtautuvat monikulttuurisuuteen yleisesti positiivisesti ja pitävät kasvatuksellisesti tärkeänä, että heidän lapsensa tutustuvat erilaisista taustoista tuleviin ihmisiin. Tätä moninaisuutta siedetään kuitenkin vain ”sopivina annoksina”. Tulokset ovat hyvin samanlaisia muualla Euroopassa tehtyjen tutkimusten kanssa , joiden mukaan monikulttuurisuus ja suvaitsevaisuus ovat osa sitä keskiluokkaisen kantaväestön arvomaailmaa, jonka he haluavat siirtää jälkipolvilleen. Liian suurina annoksina sosiaalisen ja etnisen erilaisuuden nähdään kuitenkin olevan ristiriidassa muiden kasvatuksellisten tavoitteiden kanssa. Hyvä kasvu- ja oppimisympäristö sisältää siis ajatuksen sopivasta sekoituksesta eri taustoista tulevia ihmisiä, jossa ”omankaltaisten” ihmisten yleensä toivotaan olevan enemmistönä. Etnisen ja sosiaalisen eriytymisen edetessä toivottua tasapainoa on kuitenkin yhä vaikeampi löytää, mikä vahvistaa kehitystä entisestään.

Alueelliset erot ovat kasvaneet pääkaupunkiseudulla siihen mittaan, että ne vaikuttavat asukkaiden muuttohalukkuuteen, ja suuntaavat asuinpaikan valintaa (ks. myös . Lapsiperheet ovat yleensä keskimääräistä herkempiä reagoimaan korkeaan maahanmuuttajien määrään ja sosiaalisiin häiriöihin naapurustossaan. Perheiden asuinpaikan valintaa ja muuttokäyttäytymistä näyttäisivätkin pääkaupunkiseudulla ohjaavan hyvin samansuuntaiset tekijät kuin mitä Atkinson on hahmotellut brittiläisen keskiluokan asumisvalintoja koskevassa teoriassaan. Vanhemmat pyrkivät tarjoamaan lapsilleen asuinympäristön, joka tukee turvallista kasvua, hyvää perhe-elämää ja sosiaalisen aseman uusintamista. Tämän saavuttamiseksi monet heistä toteuttavat erilaisia eristäytymisstrategioita kaupunkimaisen ympäristön moninaisuuteen sopeutuakseen.

Kiitokset

Tutkimus on osa nelivuotista pohjoismaista vertailevaa tutkimushanketta (Nordic welfare states and the dynamics and effects of ethnic residential segregation), joka on NORFACE -tutkimusohjelman “Migration in Europe – Social, Economic, Cultural and Policy Dynamics” rahoittama. Tutkimuksen rekisteripohjainen kyselyaineisto on kerätty yhteistyössä Tilastokeskuksen kanssa.

Kirjallisuus