Pikselikaava

PIKSELIKAAVA

Helsingin uusi yleiskaava osoittaa maankäyttömuutoksia ns. pääkäyttötarkoituksina 100 metrin ruuduilla. Esitystavasta johtuen kaavaa on kutsuttu pikselikaavaksi. Moni on ihmetellyt miksi tällainen esitystapa on valittu. Esitystavan valinnan ja soveltamisen perusteita en tunne, mutta tunnen olevani osasyyllinen merkintätavan esikuvan kehittymiseen.

Olin ennen yleiskaavaprosessia laatimassa Helsingin Östersundomin alueen ensimmäisiä suunnitelmia ja kaavaluonnoksia arkkitehti Matti Visannin johdolla. Pyrimme löytämään perinteiselle toimintoja erottelevalle merkintätavalle korvikkeen, joka viestisi tavoitteiden mukaisesta kaupunkirakentamisen tavasta mieluummin kuin sallituista toiminnoista tai asuntotyypeistä. Emme nähneet järkeä määrittää alueita erikseen kerrostaloille, pientaloille ja työpaikoille. Toinen tavoite oli pyrkiä eroon tarkasta rakentamisen ja ei-rakentamisen rajasta. Rajat maastossa on mielekästä määrittää vasta kun suunnittelu- ja selvitystarkkuus on asemakaavatasoa.

Teimme kaupunkirakenneluonnoksia arkkitehdin työtavoilla piirtäen kynällä ja koneella sekä työstäen pahvista suurta maastomallia. Luonnoksia laadittiin muistaakseni 34 kappaletta. Laadin itse luonnosten ”sisään” useita mitoitusskenaarioita erilaisilla rakentamistapojen yhdistelmillä käyttäen apuna paikkatieto-ohjelmaa. Esittelin projektipäällikkö Visannille skenaarioiden eroja ns. teemakarttojen avulla. Teemakartat kuvasivat rakentamisen kerrosalamäärää ja väestön tiiviyttä luonnoksen eri kohdissa riippuen rakentamistapojen ja niihin istuvien perhekokojen suhteista. Kokonaisuuden kuvaustapana käytin 100 metrin tai 250 metrin (YKR-ruutu) paikkatietoruutuja. Näin pystyimme vertailemaan skenaarioita olemassa oleviin kaupunginosiin helposti, koska paikkatietoaineiston kautta saimme myös niistä samanlaisia teemakarttoja1. Kun lopulta saimme määritettyä suunnitelman, jossa oli rakenteellista ajatusta, riittävä mitoitus ja eri rakentamistapojen monipuolisuus tavoitteiden ja vaikutusarviointien valossa laadimme kaavakartan suoraan ruuduista. Näin loimme ”pikselimäisen” osayleiskaavaluonnoksen, joka ohjasi asemakaavoitustapaa määrittäen tavoitteiden mukaisia tonttikokoja ja rakentamisen tehokkuutta jättäen samalla väljyyttä kortteleiden toimintojen ja rajojen tarkalle suunnittelulle.

Kaavamerkintätapa oli siis räätälöity Östersundomin uuden ”greenfield” kaupunginosan kaavoituksen tavoitteisiin. Sen soveltaminen koko Helsinkiä käsittelevään yleiskaavaan on ongelmallista, koska yleiskaavan ”tontti” (rakennettu Helsinki) on hyvin erilainen verrattuna Östersundomin metsiin. Pikselin epätarkkuus muodostuu helposti ongelmaksi, koska pyritään lisärakentamaan olemassa olevia tarkkoja asemakaava-alueita. Östersundomin metsissä väljästi pikseleillä osoitettu rakentamisen rajaus ei aiheuttanut ongelmia.

Helsingin pyrkimys eroon perinteisestä yleiskaavoituksen merkintätavasta oli esillä jo 2002 yleiskaavassa. Siinä ”rajariitoja” pyrittiin välttämään laatimalla perinteinen aluerajauskartta, joka vain tulostettiin ilman pohjakarttaa. Selitykseksi annettiin sama kuin nykyisten pikseleiden tapauksessa: rakentamisen uudet rajat määritetään asemakaavoituksessa (yleiskaava.fi). Tämä on aiheuttanut hämmennystä mm. Lisää kaupunkia Helsinkiin -palstalla, kun Keskuspuistoa nykyrajoissaan puolustavat pyrkivät selvittämään osoittaako yleiskaava rakentamista Keskuspuistoon. Myös Helsingin Sanomat laati uutisoinnin, jossa pikselit esitettiin suurennettuina Keskuspuiston eri kohdissa (HS 9.9.2016). Hämmennys on ymmärrettävää. Pikseleiden selitteissä on käytetty perinteistä käyttötarkoituksen osoittamistapaa. Perinteisestä logiikasta on siis lainattu juuri sen heikkous, eli toimintojen ohjaus, joka on vielä väljennetty ”pääkäyttötarkoituksiksi”. Kärjistetysti voisi siis sanoa, että yleiskaavan merkintöjen perusteella voi joko asemakaavoittaa lähes mitä vain mihin vain millä rajoilla vain tai olla kaavoittamatta. Molemmat ovat yleiskaavan mukaisia ratkaisuja.

Yleiskaavaprosessi on kuitenkin saanut paljon kiitosta. Sen myötä on syntynyt Suomen historian laajin kaupunkisuunnittelukeskustelu Facebook-palvelun Lisää kaupunkia Helsinkiin -palstan avustuksella. Yleiskaavaan liittyvä vuorovaikutus on myös ollut aiempaa laajempaa. Lisäksi selvityksiä on teetetty enemmän ja aiheiltaan monipuolisemmin kuin aiemmin. Tätä panostusta vasten on harmi, että esitystavan strategisuutta ei ole vastaavalla voimalla mietitty. Yleiskaavan tavoitteiden toteutuminen jää toivon varaan varsinkin, kun Helsingillä on edessä merkittävä kaavoitustoiminnan organisaatiomuutos. Tekniset virastot (kiinteistövirasto, rakennusvirasto, rakennusvalvontavirasto, kaupunkisuunnitteluvirasto ja asuntotuotantotoimisto) nykymuodossaan on määrä lakkauttaa 1.6.2017 ja korvata Kaupunkiympäristö -nimisellä toimialalla. Nähtäväksi jää miten yleiskaavaurakka tällöin jatkuu. Helsingin viimeistä edellistä kaupunkisuunnitteluviraston päällikköä Tuomas Rajajärveä lainatakseni: ”Historia ei tule meitä arvioimaan prosessin, vaan lopputuloksen kautta”.

Teemu Jama

Teemu Jama

Arkkitehti, yksikön päällikkö, WSP Oy