Yksiöiden ja kaksioiden kaupunki

Sirkku Wallin

Kun yhdyskuntien kestävyyttä tavoitteleva suunnittelu kohtaa pienet ruokakunnat ja korkeat neliöhinnat, syntyy tehokkaampaa asuntorakentamista, jossa on rajattu määrä asuntotyyppejä – ja etenkin neliöitä. Tarve kohtuuhintaiseen asumiseen on johtanut kutistuvien asuntojen trendiin, jossa suurimman hyödyn nauttii rakennuttaja. Erityisesti pääkaupunkiseudulla yhä suurempi osa tuloista käytetään asumiseen yhä pienemmässä määrässä neliöitä. Tilanne on haastava paitsi kansantalouden myös tasapainoisen kaupunkirakenteen kannalta.

Uusille asuntorakentamishankkeille on myönnetty ennätysmäärä rakennuslupia. Yksinomaan Espoon kaupungin asuntoyksikön mukaan tämän vuoden tammi-kesäkuussa myönnettiin uusiin kohteisiin 3012 rakennuslupaa, mikä on lähes kaksinkertainen määrä edelliseen vuoteen nähden. Luvitetuista asunnoista 83 % on kerrostaloissa, 13 % erillispientaloissa ja 4 % rivi- ja ketjutaloissa. Luvuissa on mukana ainoastaan uustuotanto, ei vanhojen rakennusten laajennuksia ja muutoksia. (Lintunen, 2017)

Uudet asuinrakennukset kätkevät sisäänsä lähinnä yksiöitä ja kaksioita. Keskineliömäärät jäävät yksiöissä 25:en ja kaksioissa 45:en. Kahden viimeisen vuoden aikana trendi on ollut jyrkästi pienenevä. Omassa työssäni Espoon teknisen ja ympäristötoimen esteettömyysasiantuntijana kohtaan suunnittelijoita ja rakennuttajia, jotka yrittävät toteuttaa rakennusmääräysten mukaisia kylpyhuoneita ja keittiöitä jopa 22 neliöisiin asuntoihin. Ilmiö koskee voimakkaimmin suuria kaupunkikeskuksia, mutta sama kehitys on nähtävissä myös reuna-alueilla, jotka ovat tyypillisesti olleet omakotitaloasumista arvostaneiden asuinpaikkoja.

Asuntojen koon lisäksi tingitään yhteisistä tiloista. Tehokkaan kaavan antama rakennusoikeus käytetään tappiin saakka, mutta säilytystilat, kokoontumistilat sekä yhteiset sauna- ja kerhotilat toteutetaan minimissään. Piha-alueiden leikkipaikkojen ja laadukkaiden oleskelualueiden suunnittelu on tiukoilla tonteilla haastavaa, ja usein käytännössä vaikea toteuttaa. Korkeat rakennukset ja tiivis korttelirakenne varmistavat, että luonnonvalon määrä ja näkymät jäävät rajallisiksi. Elvyttävän kaupunkivihreän määrä minimoituu, kun suunnitelmissa seikkailevat istutusalueet ja kaupunkiviljelyyn sopivat kasvatusalustat jäävät rakennusvaiheessa toteutumatta. Kivistä kaupunkiympäristöä ilahduttaa vain iloisen värinen graafinen betoni.

Käyttäjän eli asukkaan näkökulmasta pienet tilat ovat luonnollisesti parempia kuin ei tilaa lainkaan. Asuntopula on yhteiskunnallinen ilmiö, joka vaikeuttaa niin köyhän kuin keskituloisenkin elämää. Asuminen vie yhä suuremman osa käytettävissä olevista tuloista. Markkinatalouden ratkaisu ongelmaan on ollut tarjonnan lisääminen. Siihen on luotettu myös asuntopoliittisissa mietinnöissä. Asumisen laadun merkitys on jäänyt jalkoihin, kun tavoitteena on ollut saada mahdollisimman monta edullista asuntoa.

Tavoiteltua hinnanlaskua ei kuitenkaan ole ollut näkyvissä asuntotuotannon hulluista päivistä huolimatta. Ladoja on saatu Mersun hinnalla. Jopa siinä määrin, että Ladat ovat nostaneet myös naapurin vanhan Skodan arvoa. Tilastojen pohjalta voi päätellä, että uusi asuntorakentaminen nostaa alueen yleistä hintatasoa. On vaikea puhua pelkästään suhdanteiden aiheuttamasta asuntojen hinnan yleisestä noususta, kun esimerkiksi Matinkylässä asuntojen keskihinta nousi viime vuodesta yli 11 prosenttia (Österholm, 2017).

Hintakehityksestä voi päätellä myös sen, että pienten asuntojen kovissa hinnoissa ei ole kysymys yksinomaan asuntotuotannosta, vaan laajemmasta kaupunkimaisen elämäntavan arvostuksesta ja tosiasiallisesta kaupunkien muutoksesta. Asuntorakentaminen on vain yksi osa laajempaa kaupunkikehitystä, joka on kohentanut palveluita, liikenneyhteyksiä sekä tuonut uudenlaista nostetta vanhoja kaupunginosia koskeviin mielikuviin. Asumisen arvostukset ovat muuttuneet yhä urbaanimpaan suuntaan, jossa itse asunto on vain yksi osa asumiskokemusta.

Ihanteiden ja todellisuuden välillä on kuitenkin rikko. Ihastelemme hollantilaista ja tanskalaista kaupunkiasumista. Samalla unohdamme, että suomalainen asuntorakentaminen kulkee vahvasti eri suuntaan kuin eurooppalaiset ihanteensa tarkastellaan sitten neliöiden määrää, asuntotyyppien kirjoa kuin rakentamisen tapaakin. Kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaaraa mukaillen  (HS, 12.6.2017), ahdas asuminen ei ole kansallinen kilpailuvaltti. Kokonaisten kaupunginosien rakentaminen yksittäisten asuntotyyppien varaan on sitä vielä vähemmän.

Rakentamisen ja asumisen hintaa perustellaan korkeilla tuotantokuluilla, rakentamista hankaloittavilla määräyksillä sekä yleisellä kustannustasolla. Kaikki nämä voivat olla syitä tilanteeseen, mutta ne eivät ole perusteita asiantilan hyväksymiselle – ainakaan ilman syiden ja seurausten syvempää ymmärrystä. Kohtuuhintainen ja laadukas asuminen on keskeinen osa kaupunkikehitystä. Sillä on myös syvempiä vaikutuksia, jotka ulottuvat yhteisöistä aina yksilöiden tasolle. Sikäli kun sosiaalinen rakenne valetaan betoniin, yksin eläminen on aikamme merkittävimpiä ilmiöitä. Millaista elämää eletään pienten yksiöiden ja kaksioiden kaupunginosissa tulevaisuudessa?

Tulevaan neliöiden tarpeeseen on mahdollista varautua suunnittelu- ja rakentamisvaiheessa. Esimerkiksi Espoon rakennuslautakunta esittää, että kaikissa asuntorakentamishankkeissa tulisi tietty osa pienistä asunnoista tuottaa rakenneratkaisuilla, jotka mahdollistavat asuntojen yhdistämisen tulevaisuudessa. Muuntojoustavuuden varmistaminen suunnitteluvaiheessa ei yksin ratkaise kaupunkirakenteen yksipuolistumista, johon nykyinen trendi asuntorakentamisessa pahimmillaan johtaa – etenkään nykyisellä hintatasolla. Toisaalta pienten asuntojen aiheuttamia kaupunkirakenteellisia ongelmia voidaan ratkaista ilman suuria kuluja. Järjestämällä pienten asuntojen kerrostaloissa pääsy useampaan rappukäytävään sekä naapuritalon kanssa yhteisille pihoille ja pysäköintilaitoksiin, parannetaan paitsi kuljettavuutta suurkorttelien sisällä myös palautetaan osa pelastustoimen käyttöön asfaltoiduista piha-alueista kaupunkivihreälle ja oleskelulle.

Kaupunkirakenteen yksipuolistumiseen voidaan myös vaikuttaa aktiivisella asuntopolitiikalla ja sosiaalipoliittisilla toimilla, jotka ohjaavat vuokra-asuntojen kysyntää. Esimerkiksi nykyinen asumistukijärjestelmä kannustaa yksinasumiseen yhteisöasumisen sijaan. Kysynnän ohjaaminen  perustuu pahimmillaan budjettivuoden tukikulujen suitsintaan, ja harvemmin kansalliseen asumistutkimukseen, joka syventää ymmärrystä asuntorakentamisen suunnan syistä ja seurauksista.

Tällä hetkellä tarjolla on runsaasti alan tuoretta tutkimustietoa. Asuntoon ja asumiseen liittyviä käyttäjien valintoja on tutkinut mm. Eija Hasu tuoreessa väitöskirjassaan. Edellisessä lehden numerossa Anne Tervo ja Johanna Lilius kirjoittivat urbaanien yksinasujien asuintilatoiveista. Tämän numeron artikkelit puolestaan käsittelevät lähiöiden täydennysrakentamista ja viherympäristöjen vaikutusta.

Ajankohtaisten väitöstöiden esittely jatkuu lehdessä vastaisuudessakin. Tässä numerossa väittelijä pääsee itse ääneen. Jenni Kuopan lektio julkaistaan alkuperäisessä muodossaan. Seuraavissa numeroissa on luvassa väitöstöiden esittelyä ulkopuolisten asiantuntijoiden laatimien kirja-arviointien muodossa.

Keskustelu asumisesta ja asumiseen vaikuttavasta suunnittelusta jatkuu myös Yhdyskuntasuunnittelu-seuran järjestämässä keskustelutilaisuudessa 25.10. Tietoa ajankohtaisista tapahtumista saat seuraamalla paitsi Yhdyskuntasuunnittelu-seuran sivuja www.yss.fi, myös sosiaalista mediaa:

https://www.facebook.com/yhdyskuntasuunnittelu/ ja https://twitter.com/yss_ry .

Lähteet:

Helsingin Sanomat (2017). Uudet asunnot kutistuvat rajusti – Professori: ”Vetovoimamme ei voi olla maailman pienimmät asunnot”. Helsingin Sanomat, Kaupunki 12.6.2017. Hankittu 7.9.2017, http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005250458.html

Lintunen, Petri (2017). Espoon rakennustuotanto, ennakkotiedot. Espoon kaupungin neljännesosavuosittainen katsaus. Eetvartti 3/2017, s. 37-39. http://www.espoo.fi/download/noname/%7B2706FEB3-C867-40EB-B8F9-C8DF78105C50%7D/92427

Österholm, Eija (2017). Osakeasuntojen hinnat postinumeroalueittain Espoossa 2016. Espoon kaupungin neljännesosavuosittainen katsaus. Eetvartti 3/2017, s. 10-15. http://www.espoo.fi/download/noname/%7B2706FEB3-C867-40EB-B8F9-C8DF78105C50%7D/92427