Yhdyskuntasuunnittelun täydennyskoulutus

 

Kun Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskuksen, YTK:n toiminta erillislaitoksena päättyi vuonna 2011, huolestuttiin laajalti yhdyskuntasuunnittelun tulevasta täydennyskoulutuksesta, mutta myös alan tutkimuksen tulevaisuudesta. Alan ihmiset keräsivät yli viiden sadan nimen adressin korostaakseen yhdyskuntasuunnittelun täydennyskoulutuksen tärkeyttä. Miltä näyttää tilanne nyt, viisi vuotta myöhemmin? Mitä muutoksen pyörteissä on tapahtunut? Minkälaista täydennyskoulutusta on tarjolla? Mitä Aallossa oikein on tapahtumassa?

Nykyisin alan täydennyskoulutusta tarjoavat pääasiassa Suomen Kuntaliiton koulutusyhtymä FSG Koulutus OY sekä Aalto University Executive Education, Aalto PRO -brändin alla. Tampereen teknillisen yliopiston täydennyskoulutuspalvelulla on myös tarjontaa. FCG:ssä yhdyskuntasuunnittelun täydennyskoulutus on liitetty yhdyskunta- ja ympäristöteemaan, Aalto PROssa taas rakentamiseen ja johtamiseen. FCG:n koulutus on sen koulutuspäällikkönä toimivan Jouko Riipisen mukaan lyhytkestoista ja käytännönläheistä. Se tähtää nopeaan hyödynnettävyyteen arkipäivän työelämässä. Tarjonta on ajankohtaista, monipuolista ja perustuu itsekannattavuuteen. Opetuksessa käytetään Kuntaliiton asiantuntijoita sekä yhdyskuntasuunnittelijoita kunnista ja muista organisaatioista. Jokunen sarjamaisestikin toteutettava koulutus mahtuu joukkoon. Kokonaisuuksiin tähtäävää koulutusta on syntynyt Riipisen mukaan Mitä jokaisen kaavoittajan tulisi tietää? -otsakkeen alle, teemana esimerkiksi lainsäädäntö sekä nuorille kaavoittajille suunnattuna kaavoitusprosessi -koulutuksena. Tampereen koulutuksessa näkyvät jotkut selvästi uudet teemat, kuten sosiaalinen media liiketoimintaympäristöissä.

Aalto PRO on jatkanut yhdyskuntasuunnittelun ns. Pitkän kurssin perintöä YTK:sta, tosin tiivistettynä. Yhdyskuntasuunnittelun asiantuntijaohjelma on Aalto PROssa nimeltään YTK:n Pitkä kurssi. Se toimii monitieteisyyden ja moniammatillisuuden pohjalta. Opetuspäiviä on 16 ja se tuottaa 20 opintopistettä. Opetuksessa käytetään paljolti Aalto-yliopiston omaa asiantuntemusta. Jotta noudatettu periaate toimisi myös jatkossa, olisi Aallossa oltava riittävästi alan ihmisiä esimerkiksi tutkijoina, jotka voivat antaa opetusta sekä ohjata ja arvioida tehtäviä. Tässä YTK:n Pitkän kurssin opetuksessa on panostettu vuorovaikutteisuuteen. Energia yhdyskuntasuunnittelussa on tullut uutena osa-alueena ohjelmaan.

Kokonaan uutena koulutusmuotona käynnistyi vuonna 2015 kunta-alan johtamisen valmennusohjelma KuntaJOKO, niin ikään 16-päiväisenä. Näitä ohjelmia johtava Solutions Director Timo Heikkinen kaipaa kahta ohjelmaansa täydentämään vielä kolmatta: nuorille yhdyskuntasuunnittelijoille ja kaavoittajille suunnattua koulutusohjelmaa, joka pyöri aiemmin oppisopimuskoulutuksena. Opetusministeriö lopetti sen rahoituksen. Kolmen ohjelman avulla voisi Heikkisen mallissa edetä portaittain omassa asiantuntija-ammattilaisuudessaan.

Kiinnostavaa tulee jatkossa olemaan, saako yhdyskuntasuunnittelu jalansijaa opetusministeriön rahoittamissa erikoistumiskoulutuksissa joskus tulevina vuosina. Sille olisi ilmeistä tarvetta esimerkiksi kansainväliseen ja vertailevaan kaupunki- ja tulevaisuuden tutkimukseen yhdistettynä. Murroksessa oleva, mutta yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti erittäin merkityksellinen ala kaipaisi osakseen vahvaa panostusta. Sosiaalinen media, suunnitteluprosessien digitalisoituminen, yhdyskuntien rakenteeseen kohdistuvat muutospaineet, seudulliset kehityskäytävät, kaavoitus kaupunkien strategisen kehittämisen välineenä, tulevien itsehallintoalueiden päätöksenteko, kuntien suunnittelupolitiikka, urbaani liikkuvuus, smart city -tematiikka ja kansalaisyhteiskunta voimavarana yhdyskuntasuunnittelussa ovat muutamia esimerkkejä siitä vain osittain toteutuneesta täydennyskoulutuksen kentästä, joka voisi odottaa meitä. Tällaisen koulutuksen valmistelu ei ole kuitenkaan nykyresursseilla mahdollista.

Olennaista on, että yhdyskuntasuunnittelulla varmistetaan yhdyskuntien perusstruktuurin toimivuus, palvelipa se sitten elinkeinoelämän toimintamahdollisuuksia tai kansalaisten viihtyvyyttä. Se on yhteiskunnallinen tehtävä, kuten koululaitos. Samalla yhdyskuntasuunnittelu on selvästi kansallista ja paikallista toimintaa. Silti siinä jos missä olisi yllettävä kansainväliseen laatuun ja kansainvälisen tietämyksen hyödyntämiseen sekä tulevaisuuden ennakointiin. Pelkkä hankekohtainen itseorganisoituminen ei riitä.

Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskus (YJK–YTK) hoiti aikoinaan hyvin alan täydennyskoulutuksen leiviskäänsä. Ja teki sen valtakunnallisesti. Oikeutus toiminnalle lähti alan yhteiskunnallisesta merkittävyydestä sekä siitä, että yhdyskuntasuunnittelu tapahtuu aina eri professioita edustavien ammattilaisten yhteistyönä. Suomi seurasi asiassa pohjoismaista esimerkkiä. Tukholmaan perustettiin Nordplan ja Suomeen vuonna 1968 YJK–YTK Teknillisen korkeakoulun yhteyteen. Laitoksen perustamisen yhteydessä selvitettiin kansainvälisiä esimerkkejä ja painotuksia. Taustaselvitystyötä teki arkkitehti Erik Kråkström. Laitoksen ensimmäiseksi esimieheksi ja johtajaksi nimitettiin professori Olli Kivinen vuonna 1972. Laitoksen antaman monitieteisen opetuksen luonne näkyi siinä, että tärkeimpiä substanssialueita opetuksessa hoitivat erikseen nimetyt erikoisopettajat. Laitoksen tärkein koulutusmuoto oli lukukauden kestävä ns. Pitkä kurssi, jolle otettiin vuosittain noin 35 opiskelijaa. Se vastasi Suomen oloissa planning-koulutusta. Koulutuksella ei pyritty ansaitsemaan rahaa, vaan toimimaan koko alan tietämyksen, kokonaisuuksien hahmottamisen ja myös suunnittelussa esiintyvien kipukohtien ratkaisemiseksi. Laitos sai opetusministeriöltä vuotuisen korvamerkityn rahoituksen, joka mahdollisti sen toiminnan. Sittemmin tämä koulutus on saanut myös Vuoden ruusut -palkinnon Yhdyskuntasuunnittelun seuralta, YSS Ry:ltä.

YJK–YTK kehittyi vähitellen myös tutkimusinstituutiksi, joka avasi tutkimustoiminnallaan uusia kysymyksenasetteluja, monasti jopa ensimmäisenä Suomessa. Ennen Aalto-yliopiston perustamista siitä oli kehittynyt monipuolinen tutkimusyhteisö, jolla oli runsaasti myös yhteistyökumppaneita. Työntekijöitä oli kolmisen kymmentä. Olli Kivistä seurasi laitoksen johtajana Pekka V. Virtanen vuonna 1989 ja Hilkka Lehtonen 1997 alusta vuoteen 2007 sekä Raine Mäntysalo v. 2008–2011 erillislaitosvaiheen viimeisenä johtajana.

Laitoksen antama koulutus monipuolistui ja sen piirissä toimi myös monia tohtorikoulutettavia. Pitkä kurssi sai rinnalleen moduulipohjaiset ”mopokurssit”, laitos oli mukana sekä pohjoismaisessa, balttilaisessa ja saksalaisessa tohtorikoulutuksessa. Tutkimuspohjaisia lyhyitä seminaareja järjestettiin, samoin tähtiluentoja. Yhteistyötä oli myös Hanasaaren kulttuurikeskuksen kanssa. Laitos oli monessakin mielessä hybridi ja omanlaisensa, mutta toimiva. Se ei sopinut opetusministeriön ohjeistaman Aalto -yliopiston pirtaan. Aallossa täydennyskoulutus hoitaa sekä yliopiston kolmatta tehtävää että hankkii sille rahaa.

Vuoden 2016 alusta kaksi entistä YTK:ssa työskennellyttä professoria, johtava tutkija ja pari muuta tutkijaa ja lehtoria on integroitu Aallon uuden Rakennetun ympäristön laitoksen osaksi Insinööritieteiden koulussa. Se antaa tutkinto-opetusta. Ratkaisulla haetaan yhteistyötä liikennealan koulutuksen kanssa. Niinpä tällä laitoksella käynnistyy tänä vuonna uusi kiinnostava, professori Marketta Kytän johtama maisteriohjelma (Spatial Planning and Transportation Engineering). Se on eräänlainen vastine eurooppalaiselle ja angloamerikkalaiselle planner-koulutukselle. Samalla aiempi YTK on tullut tiensä päähän, sen ainutlaatuinen monitieteinen tutkijayhteisö katoaa YTK-ryhmän vakituisten tutkijoiden irtisanomisten myötä. Jo aiemmin laitoksen monipuolinen ja laaja kirjasto on siirretty Kuopion taakse varastoon. YTK:n vaikutus sen sijaan jatkuu niiden monien alan toimijoiden kautta, jotka työskentelevät alan professoreina, tärkeissä virkatehtävissä, johtajina ja kaavoittajina ympäri maata. Se ei ole mikään pieni ja vähäpätöinen joukko.

YTK:n antamassa täydennyskoulutuksessa oli koko ajan jännite akateemisen tutkimuksen, sen tuottaman käsitteistön ja viitekehysten ja käytännön suunnittelutoiminnan välillä. Se tarjosi mahdollisuuden myös kriittiseen reflektointiin. Opetuksessa ammennettiin ulkomaisista esimerkeistä, vertaisoppimisesta ja vapaista keskusteluista unohtamatta alan perusteoksia ja klassikoita.

Itse toivon, ettei alamme tutkimus ja täydennyskoulutus näivettyisi ja että se saisi asiallisesti resursoituna ja monipuolisena myös ansaitsemansa sijan suomalaisessa koulutusjärjestelmässä. Huutolaispoikaa siitä ei kannata tehdä. Tärkein viisaus ei asu pelkästään koulutusmarkkinoissa. Diversiteetti on alamme täydennyskoulutuksessa tärkeämpää kuin ”hypetys”. Alan tulisi jatkossakin pystyä ammentamaan monitieteisestä tutkimustiedosta.

Yhdyskunta- ja kaupunkisuunnittelija on modernin maailman tärkeä asiantuntija-ammatti. Se on tärkeä kestävän, oikeudenmukaisen ja viihtyisyyttä synnyttävän kaupunkikehityksen kannalta. Yhdyskuntasuunnittelun avulla jäsennetään kokonaisuuksia, luodaan paikoille kehityspotentiaalia ja tarvittavaa muutosdynamiikkaa. Sen avulla mahdollistetaan kansalaisten kaupunkia ja tuodaan siihen tuttuutta ja jatkuvuutta. Sen avulla luodaan vakautta kiinteistöjen arvoihin. Yhdyskuntasuunnittelu on paljon vartija!

Hilkka Lehtonen, Yhdyskuntasuunnittelun seuran varapuheenjohtaja

Hilkka Lehtonen

professori emerita, TKT, arkkitehti safa