Plan Voisin 1925

Le Corbusier (1925). Plan Voisin. Toteutumaton kaupunkisuunnitelma Pariisin keskusta-alueiden uudistamiseksi.

Markku Norvasuo

*   *   *

 Plan Voisin oli Le Corbusierin ehdotus Pariisin keskustan uudistamiseksi. Sana Voisin viittasi Aéroplane G. Voisin ‑yhtiöön, joka valmisti myös henkilöautoja ja rahoitti suunnitelman; lisäksi yleiskielisenä sana tarkoittaa naapuria. Suunnitelman lähtökohtana oli vuonna 1922 Salon d’Automnessa esillä ollut kaupunkitutkielma Une Ville Contemporaine, kaupunki kolmelle miljoonalle asukkaalle. Heistä miljoona asuisi tai työskentelisi liikekeskustassa, ja loput kaksi miljoonaa asuisivat ympäröivällä ”puutarhakaupunkien” vyöhykkeellä. Liikekeskustan ytimen muodostivat asemaa ympäröivät 24 pilvenpiirtäjää. Keskustan alueesta oli tarkoitus jättää peräti 95 prosenttia avoimeksi esimerkiksi toreja, ravintoloita ja teattereita varten. Vapauttamalla maa-alaa korkean rakentamisen avulla Le Corbusier pyrki ratkaisemaan kaupungin keskustan ruuhkautumisen ongelman. Pilvenpiirtäjien ympärillä oli matalampi asuinkorttelien vyöhyke.

Jo tuolloin Le Corbusier oli alkanut luonnostella myös Pariisin keskustan uudistamista, sillä hän halusi soveltaa aukottomaksi tarkoittamaansa teoreettista rakennelmaa käytäntöön. Niinpä Plan Voisin esiteltiin yhdessä Une Ville Contemporainen kanssa vuonna 1925. Paikkana oli Pavillon de l’Esprit Nouveau, joka oli rakennettu Pariisin Exposition internationale des Arts décoratifs ‑näyttelyyn. Samoihin aikoihin julkaistiin Le Corbusierin teos Urbanisme, jossa molemmat ehdotukset on kuvattu.1

15-4_Norvasuo
Kuva 1. Kuva suunnitelmasta. (© Fondation Le Corbusier, http://www.mheu.org/en/timeline/voisin-plan-paris.htm)

Plan Voisin sijoitti vieretysten liike-elämälle ja asumiselle varatut alueet. Niiden väliin jäi maanalainen keskusasema. Le Corbusierin mukaan hankkeen pohjimmainen ajatus oli luoda suurten valtaväylien avulla kokonaan uudenlainen liikennejärjestely Pariisin strategiseen sydämeen. Ehdotuksen yksi valta-akseli kulki Champs-Elyséen suuntaisena sen pohjoispuolella. Toinen lähti île de la Citén kohdalta Boulevard de Sébastopolin suuntaan pohjoiseen. Lepäävää L-kirjainta muistuttava uusi keskusta asettui vanhan Pariisin keskeisille alueille näiden kahden melko kohtisuoran akselin varaan. Alemman tason kadut oli sijoitettu noin 320…365 metrin välein ja muodostivat ruutukaavan. Liike-elämää varten oli 18 pilvenpiirtäjää 700 000 ihmiselle. Ehdotuksen länsipuolinen alue oli varattu asumiselle ja hallinnolle. Le Corbusier halusi säästää keskeiset vanhat julkiset monumentit, mutta hävittää vanhat asuinkorttelit ja nelinkertaistaa asukastiheyden.

Muutamaa vuotta myöhemmin, vuonna 1930, syntyi alkuperäisestä vuoden 1922 visiosta vielä uudempi versio La Ville Radieuse, jossa muun muassa jalankulku ja autoliikenne oli kokonaan erotettu toisistaan. Jos siis Plan Voisin oli eräänlainen havainnollistus, välivaihe kahden abstraktimman vision välissä, miten sen merkitystä olisi arvioitava?

Le Corbusier suosi orgaanista kaupunkimetaforaa. Teoksen Urbanisme päätti liite, jonka piirrokset esittivät eliöiden kehitysasteita, solukkoja, suonistoa ja ihmisen sisäelimiä. Tässä ajattelukehikossa vallitseva kaupunki oli sairas ja kaipasi parantamista. Keinot oli valittava oikein. Le Corbusierin mukaan kaupungin keskustassa oli käytettävä ”kirurgiaa”, kun taas ”lääkehoito” sopi muualle. Kirurgia ei ollut hienovaraista Patrick Geddesin tapaan, vaan sitä voisi luonnehtia pikemminkin elinsiirroksi, jolla Pariisin ydin olisi rakennettu kokonaan uudelleen.

Nykytermein Le Corbusierin ajatusta voisi kuvata myös systeemiseksi. Hänellä oli melko kauaskantoisia toiminnallisia ratkaisuideoita. Monet niistä toteutuivat tavalla tai toisella aikanaan: pilvenpiirtäjien pohjakerroksissa oli julkisten kulkuneuvojen lippuhalleja, autoille oli nopeita korotettuja väyliä, maan alla eri liikennemuodot oli erotettu kerroksittain ja niin edelleen. ”Systeemi” oli kuitenkin toteutettava yhtenä valtavana kokonaisuutena. Peter Hall on huomauttanut, että pyrkimys kuvata kaupunki valmiina lopputilana oli tyypillinen modernismin visionääreille, eikä heitä niinkään kiinnostanut suunnittelu jatkuvana mukautumisena muutokseen. Le Corbusier vertasi ajatuksiaan Georges-Eugène Haussmannin uudistustöihin Pariisissa Napoleon III:n aikana. ”Pariisin nykyaikainen autoliikenne on mahdollista vain Haussmannin ansiosta!” Vielä tässä vaiheessa Le Corbusier uskoi, että samanlaiset kertaluonteiset uudistukset olisivat mahdollisia myös demokratiassa.

Le Corbusierin kaavamainen ajatusmalli sopi suureellisia suunnitelmia ihailevaan aikaansa, jonka kuvastoon kuuluivat patotyömaat, jättiläislaivat ja suuret sillat. Yhdysvalloissa TVA-hanke vesivoimalaitoksineen oli saman kauden tuote. Toisaalta suurkaupunkien kasvu ja teollisuuskaupungin likaisuus olivat ajanjakson ongelmia – ja niiden yksi ratkaisuehdotus oli puutarhakaupunki. Une Ville Contemporaine oli samalla tavalla kaavamainen kuin Howardin puutarhakaupungin skeema. Toteutetut puutarhakaupungit, kuten saman ajan Letchworth, olivat kuitenkin yksilöllisiä ja monimuotoisia. Plan Voisin säilytti esikuvansa formalismin.

Le Corbusierin visiot ovat vaikuttaneet pitkälti epäsuorasti, mutta niitä on käytetty myös esikuvina. Britanniassa toteutettiin 1950-luvun lopulla Lontoon lounaispuolelle Roehamptoniin Alton Westin asuinalue, joka oli Le Corbusierin mallin suora sovellus. Suomessa on tulkittu, että Le Corbusierilla on ollut vaikutusta Pihlajamäen suunnitteluun. Tätä yhteyttä on korostanut Kirmo Mikkola ja sittemmin Riitta Hurme selvittäessään lähiörakentamisen taustoja. Mikkola oivalsi myös, että Le Corbusierin tilajäsennys voidaan nähdä vaihtoehtona saksalaisen funktionalismin Zeilenbaulle.

Plan Voisin näyttäytyy jälkeenpäin katsottuna julkeana, koska olemme ainakin osaksi oppineet näkemään menneisyyden arvon yhä kiihtyvässä muutoksessa. Ajatus Pariisin kaltaisen suurkaupungin keskustan hävittämisestä tuntuu mahdottomalta. Toisaalta olemme hyväksyneet myös muutoksen kaoottisuuden, äärimmillään siinä ajatuksessa, että kehittyvien maiden favelat olisivat tulevaisuuden kaupungin kasvualustoja. Plan Voisin esiteltiin kuitenkin aikana, jolloin radikaalien ideoiden omaksumista edistivät teollisuuskaupungin ongelmat. Urbanisme perustui tuttuun kaavaan, jossa modernismin visioiden taustaksi esiteltiin työväestön surkeita asumisoloja ja nokisen kaupungin ahtautta. Tällainen kaupunki sietikin jyrätä maan tasalle. Vastaavasti on ymmärrettävää, että myöhempi lähiörakentaminen, jossa uudisrakennettiin laajoja esikaupunkialueita, alkoi suhtautua Le Corbusierin ideoihin myötämielisesti.

Kun Jane Jacobs kritisoi amerikkalaista lähiörakentamista, erityisesti suurkortteleihin perustuvaa, hän viittasi Le Corbusieriin. Hän katsoi, että vaikka puutarhakaupunkiaate ja siihen perustunut hajakeskityksen aate olivat ristiriidassa Le Corbusierin visioiden kanssa, myöhempi suunnittelijoiden sukupolvi oli yhdistänyt nämä kaksi ideologiaa.2 Myös Peter Hall on kiinnittänyt huomiota traditioiden ristiriitaan mutta nähnyt sen maantieteellisenä. Britanniassa pientalo puutarhoineen on säilyttänyt suosionsa, kun taas Manner-Euroopassa kerrostalo on ollut hyväksytympi asumismuoto. Meille lähiöaate rantautui aluksi angloamerikkalaisessa matalassa muodossaan, mutta myöhemmin toteutetut lähiöt perustuivat pitkälti kerrostalorakentamiseen. Ehkä tällaisista lähtökohdista johtuu, että kummallakin ratkaisutavalla on kannattajansa, mutta toisaalta voidaan kiistellä niiden paremmuudesta.

Kirjallisuus

Hall, Peter (1992). Urban and Regional Planning (3rd ed). London: Routledge.

Hurme, Riitta (1991). Suomalainen lähiö Tapiolasta Pihlajamäkeen. Helsinki: Societas scientiarum Fennica.

Jacobs, Jane (1961). The Death and Life of Great American Cities. New York: Vintage.

Le Corbusier (s.a.). Urbanisme. Paris: Les Éditions G. Crès & Cie.

Le Corbusier (1929). The City of To-morrow and its Planning. London: John Rodker Publisher.

Mikkola, Kirmo (1972). Metsäkaupungin synty, funktionalismin kaupunkisuunnittelun aatehistoria (lisensiaattityö). Teknillinen korkeakoulu, yhdyskuntasuunnittelun laitos ja arkkitehtuurin historian laitos, Espoo, Otaniemi.

 

Markku Norvasuo

TkT, tutkija, Aalto-yliopisto, Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutusryhmä