Liisa Häikiö & Pauliina Lehtonen

Tämä teemanumero tarkastelee osallisuutta vahvistavia menetelmiä ja prosesseja aluekehittämisessä ja -suunnittelussa. Sen artikkelit, katsaukset ja puheenvuorot tuottavat monipuolisesti tietoa siitä, miten ja millaiset aluekehittämisen menetelmät ja mallit vahvistavat eri toimijoiden osallisuutta suunnittelussa ja laajemmin asuinalueilla. Tavoitteena on varsin konkreettisesti esitellä kokeilevia asukas- ja toimijalähtöisiä tapoja ihmisten osallisuuden ja osallistumisen mahdollistamiseksi ja vahvistamiseksi asuinalueilla sekä samalla liittää kokeilut kaupunkisuunnittelua ja kansalaisten osallistumista käsitteleviin tieteellisiin keskusteluihin.

Lähtökohtana on, että osallisuus on muodostunut keskeiseksi yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemisen keinoksi. Usein osallisuuden vahvistaminen ymmärretään merkitsevän samassa paikassa asuvien ihmisten, asukkaiden osallistumismahdollisuuksien lisäämistä heidän omalla alueellaan. Näin on luonnollisesti myös kaupunkisuunnittelussa ja aluekehittämisessä. Asukasosallistumista käsittelevässä keskustelussa maankäyttö- ja rakennuslaki vuodelta 2000 laajensi osallisen käsitettä. Osallisiksi alettiin lukea kaikki, joiden elinoloihin kaavoitus- tai rakennushankkeella voisi olla vaikutusta. Lisäksi laki pyrki turvaamaan eri osapuolten osallistumismahdollisuuksia velvoittamalla hankkeesta vastaavia laatimaan avoimen osallistumis- ja arviointisuunnitelman.

Viimeisten vuosikymmenten aikana lainsäädäntö on maankäyttöä ja rakentamista laajemmin pyrkinyt vahvistamaan asukkaiden ja asianosaisten osallistumismahdollisuuksia asioiden valmistelussa ja päätöksenteossa. Esimerkiksi tuore kuntalaki vuodelta 2015 ottaa selkeästi kantaa siihen, että asukkailla ja palveluiden käyttäjillä on oikeus osallistua ja vaikuttaa kunnan toimintaan. Lainsäädäntö tunnistaa varsin laajasti sen, että kuntalaiset ovat asukkaita, joilla on myös muita rooleja kunnassa ja paikallisyhteisöissä ja sen, että osallistumisoikeus ei yksin takaa osallisuutta valmistelussa ja päätöksenteossa.

Lainsäädännön ohella erilaiset hallinnon hankkeet ja kokeilut ovat pyrkineet vahvistamaan osallisuutta tukemalla kansalaisten ja hallinnon vuorovaikutusta. Niinpä viranomaiset, kansalaisyhteiskunnan toimijat, yritykset sekä tutkijat erikseen ja yhdessä pyrkivät luomaan ja kokeilemaan uusia menetelmiä ja keinoja erilaisten ihmisten, yhteisöjen ja yhteiskunnallisten toimijoiden osallisuuden mahdollistamiseksi sekä vahvistamiseksi. Esimerkiksi Kataisen ja myöhemmin Stubbin hallituksen poikkihallinnollinen kärkihanke Asuinalueiden kehittämisohjelma (2013–2015) pyrki asuinalueiden elinvoiman ja segregaation ehkäisyyn painottamalla asukkaiden osallisuutta, terveyttä ja hyvinvointia luovia ja vahvistavia kehitys- ja tutkimushankkeita. Asuinalueiden kehittämisohjelman piirissä luotiin ja tutkittiin erilaisia asukasryhmien osallisuutta vahvistamaan pyrkiviä menetelmiä. Tämän teemanumeron alkusysäys on näissä tutkimushankkeissa.

Artikkelit käsittävät tapaustutkimuksia erilaisista osallistumisprosesseista ja -menetelmistä erilaisilla asuinalueilla. Tutkimuksellisena käsitteenä osallisuutta on mahdollista tarkastella sosiaalisena, poliittisena, kulttuurisena, hallinnollisena tai taloudellisena kysymyksenä niin ihmisten, institutionaalisten toimijoiden kuin lähiympäristönkin näkökulmista. Teemanumeron teoreettisena lähtökohtana on, että osallisuus saa sisältönsä erilaisissa yhteiskunnallisissa käytännöissä samalla muokaten edelleen näitä käytäntöjä. Artikkeleiden kokoelma on kuitenkin monitieteinen, ja siten myös teoreettiset lähtökohdat ovat moniaineksiset.

Ensimmäisessä artikkelissa Minna Santaoja, Markus Laine ja Helena Leino tarkastelevat Tammelan täydennysrakentamista. Lähellä Tampereen keskustaa sijaitsevan Tammelan kaupunginosan täydennysrakentaminen ei ole ollut asuinalueiden kehittämisohjelmassa, mutta siihen on kohdistunut muita kehittämis- ja tutkimushankkeita. Liisa Häikiö, Pauliina Lehtonen ja Jarkko Salminen tarkastelevat globaalisti levinnyttä osallistumismenetelmää, osallistuvaa budjetointia, Tampereen Tesomajärven virkistysalueen suunnittelussa. Virpi Lund ja Soile Juujärvi käsittelevät Välittävät Valittavat Verkostot -toimintatutkimushankkeen asukaspajamenetelmää, jota on kehitetty Espoossa. Juha Riihelä puolestaan tarkastelee tieto- ja viestintätekniikan käyttöä kaupunkisuunnitteluun liittyvän asukasosallistumisen välineenä turkulaisessa lähiössä.

Teemanumeron katsaukset jatkavat keskustelua osallisuuden vahvistamisesta, osallistumismenetelmien kehittämisestä ja alueiden elinvoimaisuuden lisäämisestä. Ville Mensio, Pasi Mäenpää ja Satu Åkerblom kertovat ostoskeskusten toimijalähtöisestä suunnittelusta. Kai Fogelholm puolestaan esittelee osallistuvan budjetoinnin pelillistämistä verkossa puistosuunnittelussa. Pro Teesi –kirjoituksessaan Antti Leskinen korostaa sitä, että osallistumisesta on paras hyöty niin kaupungin viranhaltijoille kuin kuntalaisillekin, jos osallistumiskäytännöt muodostavat oppimisen mahdollistavan vakiintuneen osallistumisjärjestelmän. Mikko Kyrönviita laajentaa edelleen tarkastelua nuoriin, jotka helposti jäävät osattomiksi kaupunkitilan käytössä. Jalkakäytäväsurffaus on yksi menetelmä, jolla nuoret osallistuvat kaupungin muotoiluun omista lähtökohdistaan.

Teemanumero tuottaa kokonaisuutena uutta tietoa siitä, miten erilaisten osallistujien osallisuuden vahvistaminen edellyttää osallistumismenetelmien monipuolistamista ja sovittamista paikalliseen kontekstiin. Uudet osallistumismenetelmät yhdistävät uudenlaisilla tavoilla yksilöllistä ja yhteisöllistä osallistumista sekä erilaisten toimijoiden yhteistyöskentelyä. Kaupunkisuunnittelussa tulisi olla nykyistä herkempi osallistujien erilaisuudesta ja sen merkityksestä osallistumismenetelmien ja –keinojen suunnittelussa sekä käyttöönotossa. Myös eri toimijoiden väliset vuorovaikutus- ja valtasuhteet muokkaavat osallistumista. Artikkelit tuovat esiin sen, miten tärkeää osallistumisprosessissa olisi keskustella siitä, millaisia arvoja eri osapuolilla on ja millaisia suunnitteluratkaisuja he näistä lähtökohdista pitävät sopivina ja tavoiteltavina. Osallistumiskäytännöt eivät ole ristiriidattomia, vaan osallisuuden merkitykset muodostuvat niin jaetuista käsityksistä kuin kiistanalaisista tulkinnoistakin.