Onnellisuus Turun eri asuinalueilla

[php snippet=1] Abstract
Arttu Saarinen, Jarkko Rasinkangas, Risto Kaikkonen & Minna-Liisa Luoma

Onnellisuustutkimusta tehdään nykyisellään erittäin paljon. Viime vuosina yhtenä uutena suuntauksena on ollut alueellisten erojen tarkasteleminen. Suomessa tätä tutkimusta ei ole juuri vielä tehty. Tässä artikkelissa selvitetään millaisia alueellisia eroja onnellisuuden osalta on löydettävissä Turussa.

Johdanto

Kaupunkien sisäisten alue-erojen tutkimus on yleistynyt viime vuosina Suomessa. Tähän on ollut syynä yhteiskunnan sosiaalisten muutosten heijastuminen kasvavien kaupunkiseutujen sisäiseen dynamiikkaan. Pääsääntöisesti tutkimusten painotus niin koti- kuin ulkomaillakin on ollut negatiivisten alue-erojen havannoimisessa, koska juuri ongelmien kasautumista tietyille alueille on pidetty väestöryhmien välistä eriarvoisuutta lisäävänä tekijänä ja poliittista huomioita vaativana asiana. Tästä johtuen huomio on kiinnittynyt huono-osaisuuden ja erilaisten sosiaalisten riskien alueelliseen keskittymiseen. Hyväosaisten sijoittumista kaupunkialueella on tutkittu Suomessa lähinnä asumisen sijoittumista koskevien valintojen ja asumispreferenssien näkökulmasta (esim. Ilmonen ym. 2000; Kortteinen ym. 2005; Lankinen 2006; Vilkama ym. 2013).

Aiemmat tutkimukset ovat tuoneet esille sosiaalisen huono-osaisuuden paikantuvan yleensä tietyille isompien kaupunkien lähiöalueille, jotka ovat usein myös maahanmuuttajien keskittymiä (esim. Andersson ym. 2010; Vilkama 2011; Vaattovaara & Kortteinen 2012; Rasinkangas 2013; Vilkama ym. 2013). Hyvin tavallinen havainto onkin ollut yhteiskunnassa sosiaalisesti heikommassa asemassa olevien väestöryhmien alueellinen päällekkäisyys. Alueellisia eroja voivat lisätä myös muuttoliikkeen kautta voimistuvat väestörakenteen muutokset. Esimerkiksi Suomessa on havaittu hyväosaisen keskiluokan muuttavan pois lähiöistä, missä maahanmuuttajien määrä on kasvanut (Vilkama ym. 2013). Samoihin sosiaalisen huono-osaisuuden keskittymiin on eräissä tutkimuksissa liitetty vertailualueita enemmän myös asukkaiden subjektiivisesti koettuun hyvinvointiin ja asuinympäristöön liittyvää tyytymättömyyyttä (ks. myös Kortteinen ym. 2005; Rasinkangas 2013).

Alueellisessa onnellisuustutkimuksessa on korostettu viime aikoina paljon nimenomaan edellä mainitun kaltaisia objektiivisten ja subjektiivisten tekijöiden välisiä yhteyksiä. Tutkimusten mukaan on ilmeistä, että objektiivisilla olosuhteilla on vaikutuksensa asukaiden kokemaan elämän laatuun ja onnellisuuteen (ks. kootusti Ballas 2013). Tällaisia ominaisuuksia ovat esimerkiksi esteettiset tekijät, julkisten ja yksityisten palveluiden sekä viher- ja virkistysalueiden tarjonta. Nämä ovat vetovoimatekijöitä, jotka vaikuttavat paikallisten työ- ja asuntomarkkinoiden tarjonnan ohella muun muassa työvoiman muuttopäätöksiin eri kaupunkien välillä. Esimerkiksi Tampere tuli hiljattain esille muuttohalukkuustutkimuksessa Suomen vetovoimaisimpana kaupunkina, jossa korostui myös asuinympäristön viihtyisyys1. Toisaalta pitkälti samat objektiivisten olosuhteiden tekijät vaikuttavat kaupunkien sisäisiin alue-eroihin, jolloin merkitykselliseksi tulevat myös asukasrakenteen sosiaaliset erot, joihin edellä viitattiin. Asukasrakenteella on puolestaan varsin selkeä yhteys olemassa olevaan asuntokantaan ja sen tarjontaan eripuolilla kaupunkia. Yhdyskuntasuunnittelun keinoin vaikutetaan siten jo paljon niihin perusrakenteisiin, jotka tuottavat erilaisia olosuhteita alueiden välille asukkaiden näkökulmasta.

Sosiaalisen koheesion ja sosiaalisen pääoman tutkijat ovat olleet kiinnostuneita enemmän subjektiiviseen kokemusmaailmaan liittyvistä alue-eroista, jolloin korostuu sosiaalisen ympäristön merkitys. Kiinnostuksen kohteena on ollut etenkin alueen sisäiset voimavarat, jolloin huomio kiinnittyy naapuruston sosiaaliseen koostumukseen ja alueen sisäiseen verkostoihin sekä muihin sosiaalisen ympäristön selittäviin tekijöihin. Toisaalta tekijät liittyvät myös eroihin objektiivisissa olosuhteissa, kuten asuntokannassa ja edelleen asukasrakenteessa. Esimerkiksi Alankomaissa saatujen tulosten mukaan asukkaiden korkea sosiaalinen pääoma oli yhteydessä hyviin sosioekonomisiin resursseihin, alueelle kiinnittymiseen ja asuinympäristön laatuun (Kleinhans ym. 2007). Korkeimpia sosiaalisen pääoman pisteitä saatiin alueilla, joilla oli paljon omakotitaloissa asuvia keski- ja hyvätuloisia lapsiperheitä. Naapuruston ja lähiyhteisöjen sosiaalisten verkostojen merkityksestä verrattain positiiviselle tilanteelle on kuitenkin ollut vaikeaa tulkita selkeämpiä kausaalissuhteita. Tilanne on verrannollinen esimerkiksi alueellisen segregaatiotutkimusten yhteydessä toisinaan analysoiduille naapurustovaikutuksille, joita tutkimalla on pyritty hahmottamaan alueen sisäisten prosessien kumuloivaa vaikutusta sosiaalisten ongelmien kasautumiselle (Atkinson & Kintrea 2001; Galster ym. 2010). Toisin sanoen tietyllä alueella asuminen muodostaa itsessään riskin sosiaalisten ongelmientarttumiselle. Tämänkaltaiset naapurustovaikutukset ovat kuitenkin olleet empiirisesti hyvin vaikeasti todettavia ja kiistanalaisia (esim. Diez 2002).

Asuinympäristön vaikutukset yksilöiden ja yhteisöjen hyvinvoinnin myönteisiin ja kielteisiin kehityssuuntiin ovat siis olleet vaikeasti tulkittavia, vaikka niiden merkitystä ei myöskään kiistetä. Asuinalueet voivat edustaa “onnen kukkuloita” tai “murheen laaksoja”. Vaikka rakennetulla ja viherympäristöllä sekä palveluinfrastruktuurilla on merkitystä, voidaan sosiaalisen ympäristön merkitystä pitää tutkimusten perusteella vielä oleellisempana (esim. Andersson 2004; Ballas 2013). Sosiaalisen ympäristön merkitys korostaa asukkaiden kokemusperäisen tiedon roolia alueellisten erojen selittämisessä. Useat hyvinvointitutkijat pitävät onnellisuutta parhaana kokemusperäisen hyvinvoinnin mittarina (Kangas 2010).

Onnellisuus määritellään tilanteeksi, jossa yksilö pitää elämänlaatuaan myönteisenä (Hirvonen & Mangeloja 2005). Valtaosassa kansainvälisessä tutkimuksessa onnellisuutta on mitattu yhdellä kysymyksellä. Esimerkiksi European social survey –aineistossa on onnellisuutta tarkasteltu kysymyksellä: Kuinka onnellinen olette. Suomalaiset ovat aiempien vertailututkimusten perusteella erittäin onnellisia (Helliwell ym. 2012). Eri tutkimusten perusteella noin 80 prosenttia ilmoittaa olevansa onnellisia (Kangas 2010; Saari 2011, 77). Turkulaisten osalta on saatu samansuuntaisia tuloksia, tosin Turussa onnelliseksi itsensä kokevia on hieman vähemmän kuin koko Suomessa (Inkeroinen ym. 2008; Saarinen ym. 2013).

Onnellisuuden alueelliset analyysit yksittäisten kaupunkien sisällä ovat olleet toistaiseksi varsin vähäisiä myös kansainvälisesti katsottuna (Ballas 2013, 44-45). Tutkimuksen kohteena ovat olleet useimmiten laajemmat alueelliset kokonaisuudet, kuten maiden tai kaupunkien väliset vertailut. Kansainvälisissä tutkimuksissa on saatu vaihtelevia tuloksia esimerkiksi kaupunkien koon ja asukastiheyden välisestä yhteydestä asukkaiden onnellisuuteen. Osaltaan tulokset kertovat onnellisuuden olevan korkeimmillaan pienissä kaupungeissa, kun taas suurimmissa kaupungeissa onnellisuutta vähentävät esimerkiksi ilmansaasteet, ruuhkat ja viheralueiden vähäisyys (Ballas 2013, ks. myös Morrison 2011). Tulokset ovat kuitenkin kaikkiaan ristiriistaisia, mikä ilmentää samalla paikallisten olosuhteiden merkitystä liiallisen yleistämisen sijaan.

Ihmisten onnellisuuden kannalta olennaista on myös suhteellisuus. Ihmiset vertailevat itseään lähiympäristöönsä, kuten naapurustoon, ja tällä on vaikutusta onnellisuuteen (Ballas & Dorling 2013). Tällä on selitetty esimerkiksi työttömyyden olevan siedettävämpi kokemus ympäristöissä, joissa työttömyys on yleistä (Clark 2003). Näin ollen on tarkoituksenmukaista, että onnellisuutta tutkitaan myös kuntatasoa pienemmillä alueilla ja subjektiivisin mittarein.

Edellä käydyn keskustelun perusteella on mahdollista, että Turussa on löydettävissä kaupungin sisäisiä eroja onnellisuudessa. Toki onnellisuutta selittävät tekijät kiinnittyvät pääsääntöisesti muihin kuin ympäristöön liittyviin tekijöihin. Artikkelin tutkimuskohteena on Turun kaupungin sisäiset alue-erot onnellisuudessa ja mitkä tekijät selittävät onnellisuutta eri alueilla. Aikaisempien tutkimusten perusteella Turussa on selkeitä alue-eroja esimerkiksi objektiivisessa hyvinvoinnissa (Rasinkangas 2013).

Artikkelin rakenne on seuraavanlainen. Ensin selvitetään kuinka aiemmassa, pääosin ulkomaisessa, tutkimuksessa on selvitetty onnellisuuden selitystekijöitä. Sitten esitetään tilastoihin ja aiempaan tutkimukseen liittyen tuloksia Turun alueellisista eroista objektiivisen ja subjektiivisen hyvinvoinnin eri mittareilla tarkasteltuna. Sen jälkeen esitetään tutkimukselliset valinnat, tulokset ja johtopäätökset.

Aikaisempi onnellisuustutkimus

Onnellisuustutkimusta tehdään nykyisellään erittäin paljon niin taloustieteen, maantieteen, filosofian, psykologian kuin sosiaalitieteidenkin piirissä (esim. David ym. 2013; Veenhoven 2004). Onnellisuustutkimus on osa niin sanottua subjektiivisen hyvinvointitutkimuksen traditiota (ks. kootusti David ym.2013). Subjektiivisessa hyvinvointitutkimuksessa on käytetty monenlaisia mittareita liittyen pääasiassa elämänlaatuun, terveyteen, elämäntyytyväisyyteen ja onnellisuuteen. Eri subjektiivisen hyvinvoinnin mittareilla on voimakas keskinäinen yhteys (ks. David ym. 2013).

Nykytutkimus pitää onnellisuutta ja elämäntyytyväisyyttä pitkälti toistensa synonyymeina (esim. Kangas 2010; Veenhoven 2013). Muun muassa Journal of Happiness Studies -lehden artikkeleissa käytetään molempia termejä. Toki osassa tehdyistä tutkimuksissa erottelu on tehty selvemmin. Esimerkiksi Sakari Kainulainen (1998) erottelee käsitteet tutkimuksessaan. Kainulaisen mukaan subjektiivinen hyvinvointi koostuu kahdesta komponentista eli elämäntyytyväisyydestä ja onnellisuudesta. Tämä artikkeli paikantuu onnellisuustutkimuksen sosiaalitieteellisen valtavirtaan siinä mielessä, että tutkimme nimenomaan onnellisuutta yhden subjektiivisen kysymyksen avulla. Olemme kiinnostuneita ihmisten itse arvioimasta onnellisuudesta ja nimenomaan sellaisesta onnellisuudesta, joka viittaa onnellisuuteen laaja-alaisena pidempikestoisena kokemuksena. Emme siis tutki yksittäisiä onnenhetkiä eli niin sanottua hedonistista puolta onnellisuudesta. (Ks. termeistä David ym. 2013.)

Onnellisuustutkimuksen yhtenä suuntauksena on viime vuosina ollut tiettyjen kaupunkimaisten alueiden tutkiminen ja ylipäätään alueellisuuden merkityksen korostaminen (esim. Leyden ym. 2011; Mustonen 2012; Ballas 2013). Alueellisuus korostuu jo jossain määrin sellaisissa tutkimuksissa, joissa vertaillaan eri maita keskenään. Alueellisuuden huomioivissa onnellisuustutkimuksissa ei kuitenkaan ole juuri vertailtu isompien kaupunkien eri alueita keskenään, pääasiassa johtuen oikeanlaisten aineistojen puutteista (ks. Ballas & Dorling 2013, 472 – 473). Lisäksi onnellisuuden määrittelemisessä on ollut huomattavia eroja ja useissa tutkimuksissa onkin analysoitu onnellisuuden sijaan elämän laatuun ja koettuun tyytyväisyyteen liittyviä alueellisia eroja (Ballas 2013, 44-45).

Kaupunkien sisäisiä alue-eroja onnellisuuden osalta ei ole tutkittu myöskään Suomessa. Aiemmissa kotimaisissa onnellisuustutkimuksissa on tavallisesti tutkittu tiettyä ryhmää tai tiettyä erityistä onnellisuustekijää kuten työttömyyttä (esim. Böckerman & Ilmakunnas 2006). Alueellisia tiettyihin suomalaisiin kuntiin kohdistuvia analyyseja on tehty muutamia (esim. Mustonen 2012; Saarinen ym. 2013). Aiempi edustavaan kyselyyn perustuva tutkimus on tuonut esille, että onnellinen turkulainen on todennäköisemmin parisuhteessa, saa osakseen paljon lähimmäisenrakkautta, pitää työstään ja arvioi terveytensä hyväksi. Olennaista myös on, että onnellisen turkulaisen luottamus instituutioihin kuten paikalliseen päätöksentekojärjestelmään on korkea ja hän osallistuu aktiivisesti kolmannen sektorin toimintaan. Yleisesti palvelujärjestelmillä tai instituutioilla ei ollut erityisen suurta yhteyttä onnellisuuteen. (Saarinen ym. 2013.)

Aiemmissa alueellisuuden huomioivissa tutkimuksissa selittävät muuttujat eivät ole radikaalisti eronneet selvästi esimerkiksi tietyissä maissa väestötasolla tehdyistä onnellisuustutkimuksista. Olennaisempaa on ollut eri alueiden erityispiirteiden huomioonottaminen. Esimerkiksi suuremmissa kaupungeissa ja erityisesti niiden tietyillä keskustaa lähellä olevilla alueilla julkisen liikenteen rooli liikkumisessa on usein merkittävämpi kuin yksityisautoiluun vahvemmin perustuvissa kaukana keskustasta sijaitsevilla alueilla. Myös turvallisuuteen liittyvät uhkat ovat tavallisesti enemmän esillä isompien kaupunkien tietyillä alueilla. (Esim. Dittmann & Goebel 2010; Leyden ym. 2011.) Yleisesti kaupunkien keskustat ovat rikostilastojen perusteella väkivaltaisempia alueita kuin muut kaupunkien osat (Rasinkangas 2013, 63, 190). Myös asukastiheydeltään tiiviit ja korkeasti rakennetut asuinalueet ovat tulleet eräissä tutkimuksissa esille matalamman onnellisuuden asuinympäristöinä (ks. Ballas 2013, 44-45).

Onnellisuustutkimuksessa on tiettyjä universaaleja havaintoja. Yksilön onnellisuuteen vaikuttavat geenit eli synnynnäiset tekijät, ympäristö ja yksilön omat valinnat (Frey ja Stutzer 2002). Geeneillä pystytään selittämään eri tutkimusten mukaan noin 35 – 50 prosenttia onnellisuuden vaihtelusta. Geenien merkitys ei kuitenkaan poista muiden kuten yksilön omien valintojen ja ympäristötekijöiden merkitystä. (Nes 2009, 373.) Aiemman tutkimuksen perusteella onnellisuutta ei löydä esimerkiksi pyrkimällä rikastumaan tai olemaan mahdollisimman suorituskeskeinen, vaan se tulee ennemminkin sivutuotteena aktiivisesta elämästä ja ihmissuhteista. Raha ei ole merkittävä onnellisuuden lisääjä vauraissa länsimaissa, kun tietty tarpeentyydytyksen taso on saavutettu. (Lane 2000.) Toisaalta tulojen ja onnellisuuden yhteydestä käydään edelleen voimakasta tieteellistä debattia, tulokset tältä osin ovat ristiriitaisia (ks. keskustelusta Frey & Stutzer 2013). Länsimaissa riittävät tulot kytkeytyvät usein henkilön työllisyystilanteeseen. Jotkin aiemmat tulokset kertovat työttömien olevan muuta väestöä onnettomampia (Frey & Stutzer 2002, 107).

Aiempien tutkimusten perusteella onnellisuutta selittävät parhaiten sosiaalinen pääoma ja koettu terveys. Terveys nousee onnellisuutta selittävänä tekijänä esille käytännössä lähes kaikessa alan tutkimuksessa (Lane 2000; 164–165; Kinnunen ym. 2011). Itsensä terveeksi kokevat ovat myös todennäköisemmin onnellisia (Greve 2011; Helliwell ym. 2012). Terveydellä on myös selkeitä yhteyksiä rakennettuun ympäristöön ja yhdyskuntasuunnitteluun. Esimerkiksi viheralueilla tiedetään olevan stressiä ja psyykkistä terveyttä edistäviä vaikutuksia (Tyrväinen ym. 2014). Suomalaisten asumistoiveissa onkin tullut poikkeuksetta esille luonnon ja viheralueiden tärkeä merkitys asuinympäristön laatutekijänä (esim. Juntto 2007). Yhdyskuntasuunnittelussa pyritään puolestaan huomioimaan arkielämän sujuvuuteen ja terveyden edistämiseen liittyviä tekijöitä, kuten esteettömyyttä ja arkiliikunnan mahdollisuuksia, joita esimerkiksi ympäristöterveystieteessä korostetaan.

Terveyden ohella sosiaalisella pääomalla on merkittävä vaikutus onnellisuuteen. Ihmiset, jotka ovat mukana erilaisissa kolmannen sektorin toiminnoissa ja toimivat altruistisesti, ovat myös onnellisempia (Delamother 2005; Post 2005). Samoin luottamuksella ihmisiin ja erilaisiin instituutioihin on suuri vaikutus onnellisuuteen (Bjornskov 2006). Sosiaaliseen pääomaan liittyvillä tekijöillä voidaan katsoa olevan yhteyksiä myös asuinympäristöön, kuten asuinalueen naapuruussuhteisiin.

Edellä olleiden muuttujien lisäksi joillain sosiodemografisilla tekijöillä on merkitystä onnellisuudelle. Sosiodemografisista muuttujista tärkein onnellisuutta selittävä tekijä vaikuttaa olevan siviilisääty. Parisuhteessa elävät ovat hieman yksineläviä onnellisempia. Koulutuksella taas ei ole tavallisesti havaittu olevan erityistä yhteyttä onnellisuuteen. (Helliwell ym. 2012.) Useissa tutkimuksissa sukupuolten välillä ei ole eroja, mutta jos eroja on löydetty, niin naiset ovat miehiä onnellisempia (Helliwell ym. 2012). Iän osalta yleisin tutkimustulos on, että onnellisuuden ja iän välillä on niin sanottu U-käyrä. Eli onnellisuus on alhaisimmillaan 40 vuoden iässä (kootusti Frey & Stutzer 2002, 54–55).

Edellä mainittujen selittävien tekijöiden lisäksi jotkin tutkimukset ovat korostaneet julkisten instituutioiden onnellisuutta lisäävää vaikutusta. Useimpien analyysien mukaan (esim. Saari 2012) hyvinvointivaltiolla ja onnellisuudella on selkeä yhteys ainakin makrotasolla. Tosin on myös yksittäisiä tutkimuksia, joissa yhteyttä ei ole löydetty (Veenhoven 2000; 2004). Kaupungin eri alueilla on erilainen yhteys instituutioihin liittyvien tekijöiden ja onnellisuuden välillä. Samalla voidaan olettaa, että niillä alueilla, joissa menee muilla hyvinvoinnin mittareilla, myös onnellisuus on korkealla tasolla.

Aiempi tutkimustieto Turun alueellisiin eroihin liittyen

Olemme valinneet alueellisen onnellisuustutkimuksemme kohteeksi Turun, joka se on ollut mukana Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) alueellisessa terveys- ja hyvinvointitutkimuksessa. Hankkeessa kerätty aineisto mahdollistaa onnellisuuden tutkimisen kaupungin sisäisten erojen näkökulmasta. Lisäksi Turku on yksi niistä harvoista suomalaisista kaupungeista, joiden osalta on tutkittu sosiaalisia eroja kaupungin eri alueiden välillä. Tämä mahdollistaa samalla tulosten peilaamisen aikaisempaan tutkimukseen.

Turku poikkeaa jonkin verran muista suurista suomalaisista kaupungeista väestörakenteensa osalta. Turulle on ollut ominaista esimerkiksi pienten asuinkuntien, kuten opiskelijoiden ja eläkeläisten suhteellisen suuri osuus (Suomen kuutoskaupungit 2007). Turun väestönkasvu on niin ikään ollut vähäistä suhteessa muihin suuriin kaupunkeihin. Etenkin 2000-luvun väestönkasvu on painottunut hyvin pitkälti nettomaahanmuuttoon (esim. Aro 2007). Hitaasta väestönkasvusta huolimatta Turku kuuluu Suomen vetovoimaisimpien kaupunkien joukkoon1, jossa korostuvat onnellisuustutkimuksissa tärkeinä pidetyt objektiiviset asuinympäristön vetovoimatekijät (Ballas 2013).

Turussa käytettävässä alueellisessa tilastoinnissa erotetaan yhdeksän suuraluetta: Keskusta, Hirvensalo-Kakskerta, Skanssi-Uittamo, Varissuo-Lauste, Nummi-Halinen, Runosmäki-Raunistula, Länsikeskus, Pansio-Jyrkkälä ja Maaria-Paattinen. Pienemmällä aluetasolla suuralueet jakaantuvat 81 kaupunginosaan (ks. kuva 1). Taulukossa 1 on esitetty väestö- ja sosiaaliseen rakenteeseen sekä asuntorakenteeseen liittyviä perustietoja. Taulukon muuttujista keskimääräiset tulot ja työttömyysprosentti kuvaavat parhaiten alueiden asukkaiden objektiivista hyvinvointia.

Hirvensalo-Kakskerta eroaa muista Turun suuralueista pientalovaltaisuudella. Kerrostalojen osuus on erittäin pieni, samoin vuokra-asuntojen osuus on vähäinen. Alueella asuu paljon lapsiperheitä ja vähän vanhempia ihmisiä. Myös Maaria-Paattisten alueella lapsiperheiden osuus on suuri. Maaria-Paattinen eroaa kuitenkin Hirvensalo-Kakskerrasta sillä tavoin, että väestö on keskimäärin vähemmän koulutettua. Hirvensalo-Kakskerrassa asuu kaikista alueista selvästi eniten korkeakoulutettuja. Vähiten taas korkeakoulutettuja on Pansio-Jyrkkälässä ja Varissuo-Lausteen alueilla. Keskustan alue eroaa suurella nuorten ja toisaalta ikäihmisten osuudella, vastaavasti lapsiperheiden osuus on pieni. Suurin osa keskustan asuinkunnista on yksin asuvia. Maahanmuuttajia vieraskielisten osuudella mitattuna on selvästi eniten Varisuo-Lausteella. Myös Nummi-Halisissa ja Pansio-Jyrkkälässä maahanmuuttajien osuus on selvästi kaupungin keskiarvon yläpuolella.

Kuten voidaan havaita taulukosta, on alueiden välillä eroja objektiivisen hyvinvoinnin mittareiden osalta. Erityisesti Hirvensalo-Kakskerran alue erottuu erityisen pienellä työttömyysprosentillaan sekä asukkaiden korkealla keskimääräisellä tulotasolla. Toisessa ääripäässä ovat Varissuo-Lausteen ja Pansio-Jyrkkälän alueet. Rakenteellisista asuntokantaan liittyvistä tekijöistä voimakkain yhteys on arava-vuokra-asuntojen ja asukkaiden heikomman objektiivisen hyvinvoinnin välillä, mikä on todettu useissa aikaisemmissa kotimaisissa tutkimuksissa (esim. Vaattovaara & Kortteinen 2012; Rasinkangas 2013).

14-3_03_Saarinen_ym_Kuva_1
Kuva 1: Turun palvelualueet ja kaupunginosat

Näytä Taulukko 1: Perustietoja Turun suuralueista

Taulukko 1: Perustietoja Turun suuralueista, %
 Keskusta
Hirvensalo-KakskertaSkanssi-
Uittamo
Varissuo-
Lauste
Nummi-
Halinen
Runosmäki-RaunistulaLänsikeskus
Pansio-
Jyrkkälä
Maaria-
Paattinen
Koko
Turku
Väestö* (2012)506489676231161791720863141552160893759278180225
Vieraskielisiä* % (2012)3.93.25.127.412.48.33.713.658.7
0-6-vuotiaat % (2010)410.56.58.27.66.16.489.96.5
75 + vuotiaat % (2010)11.63.611.65.55.110.310.24.94.88.8
1 hengen kotitalouksia % (2010)61.919.149.845.546.451.746.44827.950.8
5 + henkilön kotitalouksia % (2010)0.88.72.54.93.422.53.66.82.7
Työttömyysaste (2011)9.66.510.820.312.315.510.521.610.612.5
Korkea-asteen koulutus % (2009)35.545.133.820.632.32230.614.122.130.1
Keskimääräiset tulot/tulonsaaja €/vuodessa (2009)24131339502514919624209222171825587198182356823312
Asuinkerrostalojen osuus asunnoista (2010)875.570.574.562.479.866.180.319.672.4
Arava-vuokra-asuntojen osuus asunnoista (2009)12.313.219.928.728.217.310.140.313.518.3

Lähteet: tilastokeskus/Turun tietopalvelu 2012; Turun alueprofiili 2010. Tiedot ovat ajankohdalta 31.12. kunakin tutkimusvuotena

Objektiivisiin mittareihin perustuvien tilastotarkastelujen lisäksi on Turussa voitu havaita selkeitä alue-eroja myös kokemusperäiseen tietoon liittyen. Ne alueet, joissa on enemmän sosiaalisia ongelmia kuten työttömyyttä ja toimeentulotukeen turvautumista, ovat myös häntäpäässä kun mitataan subjektiivista tyytyväisyyttä asuinalueeseen (Rasinkangas 2013, 180–187). Esimerkiksi Varissuo-Lausteen ja Pansio-Jyrkkälän aluekokonaisuudet ovat tulleet tältä osin esille. Subjektiivinen hyvinvointi on monien mittarien mukaan puolestaan painottunut sen kaltaisille alueille, joissa korostuu sosiaalisen koheesion tutkimuksissa esille tulleita resurssitekijöitä: hyvä koulutus- ja tulotaso, lapsiperheiden korkea osuus ja pientaloasuminen. Hirvensalo-Kakskerta on yksi tämänkaltainen aluekokonaisuus.

Turun eri alueita on tarkasteltu myös käynnissä olevassa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen projektissa terveyserojen osalta käyttämällä niin sanottua PYLL (potential years of life lost) –indeksiä. Turun suuralueilla erot ovat suuret. Alueet voidaan jakaa neljään ryhmään. Vähän menetettyjä elinvuosia on Hirvensalo-Kakskerran ja Maaria-Paattisten alueilla. Hieman vähemmän on Skanssi-Uittamon ja Keskustan alueella. Selvästi eniten on Pansio-Jyrkkälän ja Varissuo-Lausteen alueilla. Toiseksi eniten on Nummi-Halisen, Runosmäki-Raunistulan ja Länsikeskuksen alueilla2. Tulokset ovat siis samansuuntaisia kuin edellä esitetyt havainnot Turun suuralueiden sosioekonomisista eroista ja toisaalta Turun asuinalueiden eroista asukkkaiden subjektiivisessa tyytyväisyydessä (Rasinkangas 2013).

Tutkimusasetelma

Artikkelissa tutkitaan miten onnellisia kaupunkilaiset ovat Turun eri asuinalueilla. Kuvailevan tiedon lisäksi olemme kiinnostuneita siitä kuinka eri tekijät selittävät onnellisuutta eri alueilla.

Taulukon 1 ja aiemman hyvinvointitutkimuksen perusteella voidaan muodostaa hypoteesi, että Turussa onnellisimmat ihmiset asuvat niillä alueilla, joissa menee myös muilla subjektiivisen ja objektiivisen hyvinvoinnin mittareilla hyvin. Tällaisia alueita ovat Hirvensalo-Kakskerta, Skanssi-Uittamo, Länsikeskus, Keskusta ja Maaria-Paattinen. Toisaalta aiempi tutkimus on myös tuonut esille, että objektiivisilta mittareiltaan hyvin samankaltaiset alueet voivat silti poiketa subjektiivisen hyvinvointinsa osalta. Tällöin selittäviksi tekijöiksi nousevat erityisesti sosiaaliseen koheesioon ja sosiaaliseen pääomaan liittyvät tekijät. Näin ollen toisena hypoteesina on, että objektiivisesti heikommin pärjäävien alueiden väliltä löytyy eroja keskimääräisestä onnellisuustasosta.

Artikkelin aineistona käytetään Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen Alueellinen terveys ja hyvinvointi -aineistoa (ATH) vuodelta 2010. Aineistossa on laaja joukko selittäviä muuttujia onnellisuustutkimuksen kannalta, suurin puute on maahanmuuttajien pieni osuus, jolloin heidän onnellisuutta ei voida luotettavasti tarkastella. Selitettävänä muuttujana käytämme kysymystä: Kuinka onnelliseksi olette kokeneet itsenne neljän viime viikon aikana? Vastausvaihtoehdot ovat: 1) koko ajan, 2) suurimman osa aikaa, 3) huomattavan osan aikaa, 4) jonkin aikaa, 5) vähän aikaa ja 6) en lainkaan. Monimuuttuja-analyyseissa muuttuja on dikotomisoitu “onnellisiin” (ensimmäiset kolme luokkaa yhdistetty) ja “ei-onnellisiin” (viimeiset kolme luokkaa yhdistetty).

Analyysimenetelmänä käytämme kuvailevia tilastollisia menetelmiä ja logistista regressioanalyysia. Yhteensä onnellisuuskysymykseen vastasi 3965 täysi-ikäistä turkulaista. Koko otoksessa vastausaktiivisuus oli vajaa 55 prosenttia. Vanhemmat ikäryhmät vastasivat aktiivisemmin (yli 60 prosenttia) kuin nuoret (alle 50 prosenttia). Vastausaktiivisuudesta johtuvia vinoumia on korjattu painokertoimilla (inverse probability weighting -menetelmä) huomioiden sukupuoli, ikä, siviilisääty ja tutkimusalue. Kaikki artikkeleissa esitetyt tulokset perustuvat painotettuihin analyyseihin. Aineisto on kerätty ositetulla otannalla ja tämä otanta-asetelma otettiin analyyseissa huomioon niin sanotun complex sample -teknisen valinnan kautta. Analyysit on suoritettu SPSS/PASW-ohjelmistolla. Kaikkia alueita koskevat regressiomallit muodostetaan siten, että ensimmäisessä mallissa on vain sosiodemografiset muuttujat, toisessa lisätään institutionaaliset, kolmannessa tulot ja terveydentila. Neljänteen malliin lisätään kaikki muuttujat kerralla. Muissa regressiomalleissa esitetään tulokset taulukoissa vain siten, että kaikki muuttujat ovat samaan aikaan malleissa.

Alueiden välisiä eroja mittaavia analyyseja tehtäessä ja tulkittaessa, on aina oleellista millaista aluejaottelua käytetään. Kyselytutkimusmenetelmällä kerättyjen aineistojen osalta ovat käytettävät aluekokonaisuudet käytännön syistä usein suhteellisen laajoja tai harvalukuisia. Tässä artikkelissa käytettävä aluetaso kytkeytyy edellä kuvatun tasoisiin aluekokonaisuuksiin. Koska tämän tutkimuksen tavoitteena on kuvata onnellisuuseroja alueellisesti mahdollisimman kattavasti koko Turkua edustavalla aineistolla, olemme päätyneet edellä mainittuun suuraluejakoon, jota käytetään muun muassa kaupungin aluetilastojen laatimisessa ja suunnittelutyössä. Aluejaon valintaan vaikuttaa luonnollisesti myös käytössä oleva kyselyaineisto. Jokaisella suuralueella on tässä aluejaossa kohtalaisesti havaintoja analyysien tekemisen kannalta. Aineistoa olisi ollut mahdollista tarkastella myös suuralueita pienemmällä aluejaolla koska vastaajan postinumeroalue on linkitetty alueeseen. Havaintomäärät olisivat kuitenkin jääneet monimuuttuja-analyysien tekoa ajatellen liian pieniksi. Jo suuraluetarkasteluissakin tietyillä alueilla on suhteellisen vähän havaintoja kuten Hirvensalo-Kakskerrassa.

Kaupungin sisäisten alue-erojen ongelmana on, että alueet ovat sisäisesti heterogeenisia, niin väestörakenteen kuin rakennuskannankin suhteen. Toisilla aluekokonaisuuksilla tämä korostuu enemmän kuin toisilla. Esimerkiksi Skanssi-Uittamon alueen sisällä on erityyppisiä asuinalueita muun muassa työttömyyden ja sosiaalisten ongelmien osalta. Turun keskusta on puolestaan tullut aiemmin esille kaupunkiseudun sosiaalisesti sekoittuneimpana alueena (Rasinkangas 2013, 249). Toisaalta mikään aluejako ei poista heterogeenisuuden ongelmaa3.

Artikkelin selittävät muuttujat perustuvat aiempaan onnellisuustutkimukseen. Selittävät muuttujat jakaantuvat artikkeleissa sosiodemografisiin, institutionaalisiin ja lähiyhteisöön liittyviin. Lisäksi käytämme muuttujina tulojen riittävyyttä ja vastaajan itse arvioimaansa terveydentilaa. Mittaamme tulojen merkitystä tarkastelemalla, kuinka riittäväksi vastaaja kokee kotitaloutensa tulot suhteessa menojensa kattamiseen. Muuttuja jaettiin kahteen luokkaan: ensimmäinen luokka on hankalaa tai melko hankalaa sekä toinen luokka helppoa tai melko helppoa. Terveydentilaa mittaavan muuttujan jaoimme kolmeen osaan: hyvä, keskitasoinen tai huono terveydentila. Luottamusta eri instituutioihin mittasimme kuinka luottaa paikalliseen poliittiseen päätöksentekoon. Sosiaalisen pääoman osallistuvuus ulottuvuutta mittasimme kysymällä vastaajilta, osallistuvatko he jonkin järjestön tai yhteisön toimintaan.

Sosiodemografisista muuttujista otimme mukaan sukupuolen, iän ja siviilisäädyn. Koulutusta ei käytetä, koska se ei aiemmissa tutkimuksissa ole ollut yhteydessä onnellisuuteen. Lisäksi mukaan otetaan muuttujat jotka mittaavat tuloja ja terveydentilaa. Työttömyys-muuttujaa ei käytetä, koska se korreloi niin vahvasti tulojen riittävyyden kanssa ja aiheuttaa siksi multikollineaarisuutta regressiomalleissa. Lisäksi muutamilla alueilla on erittäin vähän työttömiä, joka tekee malleista tilastollisesti heikkoja.

Institutionaalisia tekijöistä mukaan otetaan: huonot julkiset liikenneyhteydet, luottamus kunnan päätöksentekoon, terveyskeskuspalveluiden tarve ja asuinalueen turvallisuus. Aiemmassa turkulaisten onnellisuutta selvittäneessä tutkimuksessa havaittiin luottamuksen paikalliseen päätöksentekoon olevan alhainen (Saarinen ym. 2013). Siksi tässä tutkimuksessa selittäväksi muuttujaksi otetaan nimenomaan luottamus paikalliseen päätöksentekoon. Lisäksi tarkastelemme, minkälainen on terveyskeskuspalveluiden tarve. Terveyskeskuspalvelut ovat sellaisia, joita valtaosa turkulaisista voi periaatteessa käyttää. Julkisen liikenneverkon riittävyyttä tarkastelimme kaksiluokkaisella kysymyksellä siitä, ovatko julkiset liikenneyhteydet huonot. Muuttuja oli tarkoituksenmukaista ottaa mukaan, koska Turun eri asuinalueet ovat oletettavasti keskenään hyvinkin eri tyyppisiä liikenneyhteyksiltään. Turvallisuutta mittaamme kysymällä, esiintyykö ilkivaltaa, rikollisuutta tai sen uhkaa. Muuttujan jaoimme niin, että ei esiinny tai ei haittaa vastanneet muodostavat yhden luokan ja esiintyy jonkin verran tai haittaa paljon muodostavat toisen luokan. Vastausvaihtoehdot ovat kyllä tai ei.

Lähiyhteisöön liittyviä muuttujia ovat tyytyväisyys naapureihin, saatu lähimmäisenrakkaus ja annettu lähimmäisenrakkaus. Emme mittaa persoonallisuuteen liittyviä tekijöitä suoraan koska aineistossa ei ole sellaisia muuttujia. Toki persoonallisuuteen liittyviä piirteitä mitataan epäsuorasti muuttujan “annettu lähimmäisenrakkaus” kohdalla. Muuttujan avulla pystytään osin kuvaamaan, kuinka ulospäin suuntautunut/aktiivinen persoonallisuus vastaajalla on.

Aiemmassa tutkimuksessa on käytetty niin sanottua rakkaus-muuttujaa (Mustonen 2012). Käyttämämme rakkaus-muuttuja on erilainen kuin Mustosen artikkelissa. Selittävinä muuttujina käytämme annettua ja saatua lähimmäisenrakkautta4. Saatu lähimmäisenrakkaus-muuttuja muodostuu kysymyksen “kenen voitte uskoa välittävän teistä tapahtuipa teille mitä tahansa” kuudesta eri vaihtoehdoista. Vaihtoehdot olivat: puoliso/kumppani, joku muu lähiomainen, läheinen ystävä, läheinen työtoveri, läheinen naapuri, joku muu läheinen. Vastausvaihtoehto oli kyllä tai ei. Näin maksimimäärä pisteitä on 12 ja minimi 6. Muuttujan keskiarvo on 8,1 ja mediaani 8. Muuttuja jaettiin sisällön, keskilukujen ja jakauman mukaan kolmeen osaan: vähän saatua lähimmäisenrakkautta (6–8), kohtalaisesti saatua lähimmäisenrakkautta (8–9) ja paljon saatua lähimmäisenrakkautta (10–12).

Annettu lähimmäisenrakkaus-muuttuja muodostuu kysymyksen “auttanut viimeisen 12 kuukauden aikana” neljästä vaihtoehdosta: omia tai puolison vanhempia, omia tai puolison isovanhempia, lapsia tai lapsenlapsia, muita henkilöitä. Vastausvaihtoehtona kuhunkin kysymykseen olivat: en kertaakaan, kerran tai muutaman kerran vuodessa, kerran tai pari kuukaudessa, kerran tai pari viikossa, joka päivä tai useimpina päivinä. Näin minimi pistemäärä on 4 ja maksimi 20. Keskiarvo muuttujalle on 7,5 ja mediaani 7. Muuttuja jaettiin kolmeen: vähän annettua lähimmäisenrakkautta (4–5), kohtalaisesti annettua lähimmäisenrakkautta (6–9) ja paljon annettua lähimmäisenrakkautta (10–20).

Tulokset

Taulukossa 2 on esitetty taustamuuttujien jakautumat eri suuralueilla. Taustamuuttujat kuvaavat hyvin eri subjektiivisen hyvinvoinnin osa-alueita ja osin täydentävät taulukon 1 tietoja. Toimeentulo koetaan riittäväksi erityisesti Hirvensalo-Kakskerran ja Länsikeskuksen alueilla. Pansio-Jyrkkälässä toimeentulo-ongelmia on eniten. Samoin Maaria-Paattisten ja Varissuo-Lausteen alueilla on kohtalaisen paljon kokemuksia tulojen riittämättömyydestä. Näillä kolmella alueella sekä Runosmäki-Raunistulassa on myös eniten asukkaita, jotka kokevat terveydentilansa huonoksi, kokevat asuinalueensa turvattomaksi ja osallistuvat vähemmän kolmannen sektorin toimintaan. Runosmäki-Raunistulassa ja Pansio-Jyrkkälässä on samoin eniten tarvetta terveyskeskuspalveluille.

Erot luottamuksessa kunnan päätöksentekoon ovat mielenkiintoisia. Hirvensalo-Kakskerrassa ja Maaria-Paattisilla on vähemmän niitä, joiden luottamus on hyvä. Näillä alueilla on myös eniten kokemuksia julkisten liikenneyhteyksien riittämättömyydestä. Naapureihin tyytymättömyys on suurinta Keskustassa, Varissuo-Lausteella, Nummi-Halisissa ja Pansio-Jyrkkälässä. Annettu lähimmäisenrakkaus on suurta Varissuo-Lausteella, Nummi-Halisissa, Länsikeskuksessa, Pansio-Jyrkkälässä ja Maaria-Paattisilla. Saatu lähimmäisenrakkaus on taas selkeästi suurinta Hirvensalo-Kakskerrassa ja Maaria-Paattisilla.

Näytä Taulukko 2. Taustamuuttujat, 2010 ATH

Taulukko 2. Taustamuuttujat, 2010 ATH, %
 KeskustaHirvensalo-
Kakskerta
Skanssi-
Uittamo
Varissuo-
Lauste
Nummi-
Halinen
Runosmäki-
Raunistula
LänsikeskusPansio-
Jyrkkälä
Maaria-
Paattinen
Koko
Turku
Ikä
Alle 35v46,323,92722,947,923,522,622,627,434
35-49v13,236,522,421,417,619,718,727,435,619,4
50-63v16,725,823,631,11831,426,232,525,323,1
Yli 64v23,813,82724,616,625,332,617,511,623,4
Sukupuoli
Nainen51,549,4464648,549,251,244,444,250,5
Mies48,550,647,85451,550,848,855,655,849,5
Siviilisääty
Avioliitto25,157,64142,334,341,645,43848,336,5
Avoliitto25,120,917,814,422,91716,319,725,220,6
Yksin asuva49,921,441,143,342,841,438,342,326,542,9
Koettu toimeentulo
Ei hankalaa6674,768,661,26466,673,252,261,165,9
Hankalaa3425,331,438,83633,426,847,838,934,1
Koettu terveys
Hyvä tai melko hyvä67,970,166,75361,854,360,648,358,362,2
Keskinkertainen22,623,624,133,326,531,826,335,330,626,6
Huono tai melko huono9,56,49,213,811,71413,116,411,111,3
Asuinalueen turvallisuus
Kyllä77,583,684,266,180,279,186,765,577,578,4
Ei22,516,415,833,919,820,913,334,522,521,6
Luottamus kunnan päätöksentekoon
Hyvä13,18,514,414,813,413,614,114,77,913,3
Kohtalainen35,944,435,839,139,835,235,233,94036,9
Huono5147,149,846,146,851,250,751,352,149,8
Osallistuu 3.sektorin toimintaan
Kyllä53,46053,343,156,945,750,74146,551,1
Ei46,64046,756,943,154,349,35953,548,9
Terveyskeskuspalveluiden tarve
Riittävä tai ei käytetty88,485,987,984,390,979,787,677,983,986,5
Riittämätön11,614,112,115,79,120,312,422,116,113,5
Huonot julkiset liikenneyhteydet
Ei3,115,44,62,17,32,93,87,7215,1
Kyllä96,984,695,497,992,797,196,292,37994,9
Tyytyväisyys naapureihin
Tyytyväinen74,881,481,876,672,282,784,77482,977,9
Ei-tyytyväinen25,218,618,223,427,817,315,32617,122,1
Annettu lähimmäisenrakkaus
Suurta1317,31418,617,415,518,618,719,715,8
Kohtalaista47,842,548,941,150,143,341,33941,845,6
Pientä39,240,237,140,432,541,240,142,338,538,6
Saatu lähimmäisenrakkaus
Suurta8,117,610,911,910,27,9108,615,19,9
Kohtalaista63,254,754,145,757,74849,547,647,955
Pientä28,627,73542,332,144,240,643,83735,1

Taulukon 1 ja 2 tietojen sekä aiemman tutkimuksen (Rasinkangas 2013) perusteella suuralueet voidaan jakaa viiteen ryhmään. Ensinnäkin Skanssi-Uittamon ja Hirvensalon asukkaiden objektiivinen ja subjektiivinen hyvinvointi on korkein eri suuralueista. Ryhmään voidaan sijoittaa myös Länsikeskuksen alue, pienin varauksin. Toiseksi Keskustan alueella menee objektiivisin mittarein kohtalaisen hyvin, mutta joidenkin subjektiivisten mittareiden perusteella alueella on ongelmia. Ihmiset antavat ja saavat vähän lähimmäisenrakkautta ja ovat ylipäätään keskimääräistä vähemmän tyytyväisiä naapureihinsa. Kolmas ryhmä muodostuu Maaria-Paattisten suuralueesta. Alueella koettu terveydentila ei erityisen hyvä ja tulotaso on keskimääräinen. Ihmiset kokevat keskimäärin useammin tulonsa riittämättömiksi sekä luottavat kohtalaisen vähän kunnan päätöksentekoon ja kokevat palvelut riittämättömiksi. Kuitenkin samaan aikaan asukkaat ovat tyytyväisiä naapureihinsa ja kokevat saavansa sekä antavansa paljon lähimmäisenrakkautta. Alue siis erottuu yhteisöllisyydellään. Neljäs ryhmä muodostuu Nummi-Halisten ja Runosmäki-Raunistulan alueista. Alueilla ei mene eri mittareiden mukaan erityisen huonosti, muttei myöskään hyvin. Esimerkiksi Runosmäki-Raunistulan alueella koettu terveydentila on keskimäärin suhteellisen alhainen. Tämä johtuu osin vanhempien ikäluokkien suuresta osuudesta alueella. Viidenneksi Pansio-Jyrkkälä ja Varissuo-Lauste edustavat toista ääripäätä. Subjektiivisen ja objektiivisen hyvinvoinnin mittareiden perusteella alueilla on kohtalaisen paljon ongelmia.

Seuraavaksi tarkastelemme kuviossa 1 miten onnellisuus jakaantuu näiden alueiden muodostamissa ryhmissä. Onnellisemmat turkulaiset asuvat meren läheisyydessä Hirvensalo-Kakskerran ja Skanssi-Uittamon alueilla. Samoin Länsikeskuksen alueella asuu keskimääräistä onnellisempia turkulaisia. Kuten taulukoista 1 ja 2 sekä aiemmasta tilastoluvusta näkyi, niissä asuu hyvinvointitutkimusten esille nostamia perinteisiä hyväosaisia asukkaita. Aiemmassa ryhmittelyssä Keskustan ja Maaria-Paattisten alueen asukkaiden hyvinvointi arvioitiin kohtalaisen hyväksi, tiettyjen mittareiden mukaan alueiden asukkaiden hyvinvointia on korkea, mutta toisaalta tiettyjen mittareiden perusteella alueilla on hyvinvointiongelmia. Myös onnellisuuden osalta alueilla menee kohtalaisen hyvin, molemmat ovat lähellä koko Turun keskiarvoa. Runosmäki-Raunistulan ja Nummi-Halisten asukkaiden hyvinvointi ei ole erityisen korkea eikä matala kuten käy ilmi taulukoista 1 ja 2. Runosmäki-Raunistulassa asuukin kohtalaisen onnellisia turkulaisia. Nummi-Halisten asukkaiden alueella asuu kaikkein vähiten onnelliset turkulaiset. Samoin Pansio-Jyrkkälän alueella asuu erityisen vähän onnellisia. Mielenkiintoisen poikkeuksen tekee Varissuo-Lauste. Varissuo-Lausteen alueella asuu keskimääräistä hivenen onnellisempia turkulaisia, vaikka useilla eri hyvinvoinnin mittareilla tarkasteltuna alueella ei mene erityisen hyvin (ks. taulukot 1 ja 2).

Saarinen ym Kuvio

Näytä Taulukko 3. Onnellisuus eri asuinalueilla

Taulukko 3. Onnellisuus eri asuinalueilla
 En lainkaanVähän aikaaJonkin aikaaHuomattavan osan aikaaSuurimman osan aikaaKoko ajanYhteensäKeskiarvo
Keskusta3,59,619,421,937,28,4100,0 (1302)2,95
Hirvensalo-Kakskerta3,87,612,723,643,38,9100,0 (157)2,78
Skanssi-Uittamo2,9911,724,543,28,6100,0 (555)2,78
Varissuo-Lauste7,311,69,823,540,47,3100,0 (396)3
Nummi-Halinen5,212,321,720,930,29,7100,0 (497)3,13
Runosmäki-Raunistula5,813,710,62336,710,3100,0 (379)2,98
Länsikeskus5,58,613,225,238,88,8100,0 (456)2,9
Pansio-Jyrkkälä5,814,718,221,336,93,1100,0 (225)3,21
Maaria-Paattinen3,510,515,423,838,58,4100,0 (143)2,93
Turku4,510,515,822,837,98,4100,0 (4110)2,96

Taulukossa 3 on esitetty tarkemmin jakaumat siten, että vastausvaihtoehtoja ei ole yhdistetty. Nummi-Halisen osalta selviää, että jonkin aikaa onnellisten osuus on erittäin suuri muihin alueisiin verrattuna. Runosmäki-Raunistulan erityispiirre on, että kaikkein onnellisimpien osuus on suurin. Varissuo-Lausteen osalta erityispiirteenä on, että vaikka sen asukkaista suuri osa kokee olevansa onnellisia, niin samaan aikaan onnettomien osuus (en lainkaan onnellinen) on kaikkein korkein eri Turun alueista. Vastaavaa asukkaiden kokemuksellista polarisaatiota on voitu havaita myös aikaisemmissa tutkimuksissa Varissuon osalta (Rasinkangas 2013). Tämä erottaa Varissuo-Lausteen myös Hirvensalo-Kakskerran ja Skanssi-Uittamo alueista. Niissä kaikkein onnettomimpien osuudet ovat selvästi pienemmät. Yhteenvetona voidaankin näin todeta, että Varissuo-Lausteelle on keskittynyt pieni väestöosa, jolla menee ainakin onnellisuuden näkökulmasta heikosti. Mitä todennäköisimmin tähän samaan ryhmään kuuluu paljon ihmisiä, joiden hyvinvointi myös objektiivisella tasolla kuten tuloilla mitattuna on alhainen.

Taulukossa 4. on esitetty tulokset siten, että selittävät tekijät on vakioitu. Referenssiluokkana on Nummi-Halinen, jossa on kaikkein vähiten onnellisia. Kun kaikki muuttujat vakioidaan keskenään (malli 4) niin kolme aluetta nousee edelleen esille: Hirvensalo-Kakskerta, Skanssi-Uittamo ja Varissuo-Lauste. Analyysien perusteella Varissuo-Lauste on siis jollain tavoin erityinen alue. Millä tekijöillä sitten voidaan selittää Varissuo-Lausteen ihmisten korkeaa onnellisuutta. Lähinnä kuvailevien tietojen perusteella esille nousee saadun lähimmäisenrakkauden suurehko määrä kyseessä olevalla alueella.

Näytä Taulukko 4. Onnellisuuteen vaikuttavat tekijät, kerroinsuhteet ja tilastolliset merkitsevyydet

Taulukko 4. Onnellisuuteen vaikuttavat tekijät, kerroinsuhteet ja tilastolliset merkitsevyydet
(*p<0,05, **<0,01, ***<0,001)
 Malli 1Malli 2Malli 3Malli 4
Asuinalue
Keskusta1,3471,401*1,2631,192
Hirvensalo-Kakskerta2,068***1,892***1,750**1,810*
Skanssi-Uittamo2,107***2,113***1,892***1,903**
Varissuo-Lauste1,610**1,643**1,829**1,723*
Maaria-Paattinen1,534**1,453*1,592**1,486
Runosmäki-Raunistula1,514**1,542**1,651**1,572
Länsikeskus1,749***1,692**1,609**1,423
Pansio-Jyrkkälä1,0341,0841,2951,131
Nummi-Halinen1111
Ikä
Alle 35v0,909,609**,519**
35-49v,673**,512***,457***
50-63v0,797,713**,652*
Yli 64v111
Sukupuoli
Mies0,8690,860,904
Nainen111
Siviilisääty
Avioliitto2,229***1,979***2,050***
Avoliitto1,915***1,779***1,849**
Yksinasuva111
Koettu toimeentulo
Hankalaa,590***,678**
Ei hankalaa11
Koettu terveys
Huono tai melko huono,208***,243***
Keskinkertainen,385***,433***
Hyvä tai melko hyvä11
Asuinalue turvallinen
Ei1,092
Kyllä1
Luottamus kunnan päät.tekoon.
Huono,501**
Kohtalainen0,648
Hyvä1
Osallistuuko 3.sektorin toimintaan
Ei,655**
Kyllä1
Terveyskeskuspalveluiden tarve
Riittämätön0,978
Riittävä tai ei käytetty1
Huonot julkiset liikenneyhteydet
Kyllä,387***
Ei1
Tyytyväisyys naapureihin
Ei-tyytyväinen0,852
Tyytyväinen1,00’
Saatu lähimmäisenrakkaus
Vähän,442**
Kohtalaisesti,498**
Paljon1
Annettu lähimmäisenrakkaus
Vähän0,734
Kohtalaisesti0,743
Paljon1
N4109410839862882
Selitysaste, % (Nagelkerke)1,65,91722,2

Koska Varissuo-Lauste näyttäytyy poikkeuksellisena alueena, tehtiin vielä lisäanalyyseja. Näissä analyyseissa tarkasteltiin erikseen mitkä tekijät selittävät onnellisuutta Varissuo-Lausteella.Vertailun vuoksi tehtiin omat analyysit myös niille alueille, jotka nousivat tilastollisesti merkitseväksi taulukossa 45.

Taulukossa 5 on eroteltu onnellisuuden jakautuminen taustamuuttujittain neljällä eri asuinalueella. Alueista Hirvensalo-Kakskerrassa ja Skanssi-Uittamolla asuu paljon onnellisia ihmisiä. Samoin Varissuo-Lauste erottuu onnellisten ihmisten alueena. Nummi-Halinen taas edustaa aluetta, jossa asuu poikkeuksellisen vähän onnellisia turkulaisessa vertailussa. Ristiintaulukointien avulla on tarkoitus vertailla, onko Varissuo-Lausteella joitain erityisryhmiä, jotka ovat poikkeuksellisen onnellisia tai onnettomia. Varissuo-Lauste erottuu muista alueista siten, että keski-ikäiset 50–63-vuotiaat ovat kaikkein vähiten onnellisia. Voidaankin todeta, että Varissuo-Lausteen asukkaat ovat muuten keskimäärin onnellisia, mutta onnettomuus kasaantuu 50–63-vuotiaisiin yksin asuviin taloudellisia ongelmia kokeviin miehiin6. Erityispiirteenä on, että Varissuo-Lausteella naapureihinsa tyytymätömien ja tyytyväisten ero onnellisuudessa on kaikkien suurin. Ylipäätään Varissuo-Lauste erottuu kahdesta onnellisimmasta asuinalueesta siten, että onnettomat ovat usealla mittarilla jollain tavoin passiivisia. He osallistuvat harvemmin kolmannen sektorin toimintaan ja antavat vähemmät lähimmäisenrakkautta.

Näytä Taulukko 5. Onnellisuus neljällä eri asuinalueella

Taulukko 5. Onnellisuus neljällä eri asuinalueella, %
 Hirvensalo-KakskertaSkanssi-UittamoVarissuo-LausteNummi-Halinen
Ikä
Alle 35v76,380,972,658,8
35-49v75,468,379,355,7
50-63v75,676,264,865,6
Yli 64v78,978,970,765,8
Sukupuoli
Nainen76,974,672,858,9
Mies75,678,469,662,3
Siviilisääty
Avioliitto84,381,18080
Avoliitto72,786,576,776,7
Yksin asuva57,666,760,542,5
Koettu toimeentulo
Ei hankalaa80,58179,870,8
Hankalaa65,865,158,542
Koettu terveys
Hyvä tai melko hyvä84,482,284,867,6
Keskinkertainen61,169,855,751,9
Huono tai melko huono4051,154,743,6
Asuinalue turvallinen
Kyllä77,677,575,463,3
Ei726963,651,6
Luottamus kunnan päätöksentekoon
Hyvä84,676,674,565,1
Kohtalainen76,178,676,863
Huono74,374,864,756,6
Osallistuu 3.sektorin toimintaan
Kyllä80,480,279,662,4
Ei7072,764,858,9
Terveyskeskuspalveluiden tarve
Riittävä tai ei käytetty78,279,873,361,2
Riittämätön66,752,359,351,1
Huonot julkiset liikenneyhteydet
Ei78,577,371,863,2
Kyllä62,557,762,533,3
Tyytyväisyys naapureihin
Tyytyväinen81,67977,766,6
Ei-tyytyväinen55,264,750,545,9
Annettu lähimmäisenrakkaus
Suurta77,384,277,470
Kohtalaista77,873,975,763,5
Pientä7479,264,951,9
Saatu lähimmäisenrakkaus
Suurta85,390,383,382,7
Kohtalaista79,378,677,562,3
Pientä61,968,360,250,3

Taulukossa 6. on kullekin alueelle regressiomalli 7. Emme erikseen esitä Hirvensalo-Kakskerran alueen regressiomalleja, koska havaintomäärät jäävät niin pieneksi. Muille alueille mallit tehtiin myös siten, että ensimmäisessä mallissa mukana olivat vain sosiodemografiset muuttujat (ikä, sukupuoli, tulot), toisessa myös tulojen riittävyys sekä koettu terveydentila. Tuloksia näistä malleista ei esitetä erikseen taulukossa 8.

Vakiointien jälkeenkinVarissuo-Lauste ja Nummi-Halinen eroavat Skanssi-Uittamosta sillä tavoin, että nimenomaan yksinasuvat ovat vähemmän onnellisia kuin parisuhteessa elävät. Erityisen selkeä tämä ero on Varissuo-Lausteella. Tämä voidaan tulkita siten, että nimenomaan yksinasuvat ovat alueella onnettomien ihmisten ryhmä. Nummi-Halisissa omalla terveydentilalla ei ole yhteyttä onnellisuuteen, kuten on Varissuo-Lausteella ja Skanssi-Uittamolla. Varissuo-Lausteella ja Skanssi-Uittamolla tulojen riittävyydellä ei ole yhteyttä onnellisuuteen. Mielenkiintoisin huomio on, että ihmissuhteisiin liittyvillä muuttujilla ei ole vaikutusta Nummi-Halisissa. Vastaavasti Varissuo-Lausteella tyytyväisyys naapureihin oli merkittävässä yhteydessä onnellisuuteen. Saatu lähimmäisenrakkaus taas oli yhteydessä onnellisuuteen Skanssi-Uittamolla. Voidaan siis tulkita, että ihmisten naapuruussuhteet ovat ainakin yksi pieni tekijä, joka on selkeästi yhteydessä asuinalueen asukkaiden onnellisuuteen. Kyselyaineiston avulla emme pysty tämän tarkemmin pääsemään kiinni Varissuo-Lausteen erityispiirteisiin.

Näytä Taulukko 6. Onnellisuuden selitystekijät kolmella eri alueella, kerroinsuhteet ja tilastolliset merkitsevyydet

Taulukko 6. Onnellisuuden selitystekijät kolmella eri alueella, kerroinsuhteet ja tilastolliset merkitsevyydet
(*p<0,05, **<0,01, ***<0,001)
 Nummi-HalinenVarissuo-LausteSkanssi-Uittamo
Ikä
Alle 35v1,1271,1310,602
35-49v0,9380,99,311*
50-63v1,6570,5110,438
Yli 64v111
Sukupuoli
Mies1,0521,1281,281
Nainen111
Siviilisääty
Avioliitto3,385**5,865***2,045
Avoliitto2,676*3,631*2,381
Yksinasuva111
Koettu toimeentulo
Hankalaa,359**0,7820,83
Ei hankalaa111
Koettu terveys
Huono tai melko huono0,520,314,223*
Keskinkertainen0,7,209**0,59
Hyvä tai melko hyvä111
Asuinalue turvallinen
Ei0,8270,8080,76
Kyllä111
Luottamus kunnan päät.tekoon.
Huono1,3631,1860,776
Kohtalainen1,531,2320,796
Hyvä111
Osallistuuko 3.sektorin toimintaan
Ei1,0870,5850,623
Kyllä111
Terveyskeskuspalveluiden tarve
Riittämätön2,3741,2942,333
Riittävä tai ei käytetty111
Huonot julkiset liikenneyhteydet
Kyllä0,550,401,171**
Ei111
Tyytyväisyys naapureihin
Ei-tyytyväinen0,634,189***0,887
Tyytyväinen110,1
Saatu lähimmäisenrakkaus
Vähän0,251,678,231*
Kohtalaisesti0,3291,246,305**
Paljon111
Annettu lähimmäisenrakkaus
Vähän0,5010,4690,778
Kohtalaisesti0,7280,7150,506
Paljon111
N378256386
Selitysaste, % (Nagelkerke)29,93925,6

Johtopäätökset

Artikkelimme huomion kohteena ovat olleet Turun alueelliset erot onnellisuudessa. Eroja on tarkasteltu asukasrakenteeltaan ja asuntokannaltaan toisistaan poikkeavan yhdeksän suuralueen näkökulmasta. Artikkelimme tulokset tukevat ensimmäistä hypoteesiamme. Onnellisimmat turkulaiset asuvat useammin niillä alueilla, joilla myös useilla muilla objektiivisen ja subjektiivisen hyvinvoinnin mittareilla menee hyvin. Toisaalta toisena hypoteesinamme oli, että heikommin pärjäävien alueidenkin välillä on joitain eroja onnellisuuden osalta. Tämäkin hypoteesi saa tukea. Turkulaisessa kontekstissa Varissuo-Lausteen aluekokonaisuus eroaa muista suurista alueista, joissa korostuu vastaavankaltainen asuntokanta ja asukkaiden sosioekonominen rakenne. Alue on ollut useiden hyvinvointimittarien mukaan suhteellisen heikossa asemassa kaupungin sisäisissä tarkasteluissa (esim. Rasinkangas 2013). Tästä huolimatta alueella asuu paljon onnellisia ihmisiä tekemissämme vertailuissa.

Mitkä tekijät sitten selittävät Varissuo-Lausteen asukkaiden onnellisuutta? Varissuo-Lausteen onnellisuutta selittävät koettu terveydentila, siviilisääty ja tyytyväisyys naapureihin, joista erityisesti viimeksi mainittu lisää onnellisuutta. Miksi sitten juuri Varissuo-Lausteella onnellisuudella ja tyytyväisyydellä naapureihin on yhteys? Yhtenä syynä saattaa olla, että Varissuo-Lausteella on tehty 1990-luvulta lähtien kohtalaisen paljon erilaista yhteisöllisyyteen liittyvää työtä ja projekteja julkisten toimijoiden ja kolmannen sektorin toimesta. Kaupunginosakokonaisuus on ollut useiden laajojen kansallisten ja EU-rahoitteisten kehittämishankkeiden kohteena, joiden tavoitteena on ollut muun muassa yhteisöllisyyteen ja asukkaiden aktivointiin liittyvät tavoitteet (Laikko & Tossavainen 2008). Tämä on saattanut lisätä naapureiden välistä kanssakäyntiä ja keskinäistä luottamusta sekä välittyä edelleen onnellisuutta koskevissa tuloksissa. Toisaalta samaan aikaan aluekokonaisuuden asukkaista noin viidennes on sellaisia yksineläviä, terveytensä huonommaksi kokevia, joilla menee kaikilla objektiivisilla ja subjektiivisilla mittareilla tarkasteltuna heikosti ja he kokevat itsensä erityisen onnettomiksi. Vastaavankaltaista asukkaiden koetun hyvinvoinnin polarisaatiota, ja sen lisääntymistä, on havaittu myös aikaisemmissa tutkimuksissa (Rasinkangas 2013, 209–210). Vaikka samoihin taloihin ja pihapiireihin mahtuu monenlaisia asukkaita, on todennäköistä, että onnellisuuserot välittyisivät selvempinä alueellisina keskittyminä tarkemman aluejaon analyyseissa.

Selitys Varissuo-Lausteen asukkaiden onnellisuudelle saattaa löytyä myös “vertailusta”. Ihmiset vertaavat omaa subjektiivista tilannettaan yleensä viiteryhmänsä sisällä. Yksi merkittävä viiteryhmä onnellisuuden kannalta on oman asuinalueen asukkaat (Clark 2003; Ballas & Dorling 2013). Varissuo-Lausteella esimerkiksi tulotaso on Turun keskimääräistä alhaisempi. Mikäli ihmiset kuitenkin vertaavat tilannettaan naapureihinsa, tällöin oma alhaisempi tulotaso ei esimerkiksi ilmeisesti vaikuta onnellisuutta laskevasti samalla tavoin kuin vastaava tulotaso Hirvensalo-Kakskerrassa asuvan osalta, mikäli muut tekijät, kuten ihmissuhteet, tai toisaalta objektiiviset asuinympäristön tekijät, kuten palvelujärjestelmä, ovat kunnossa. Toisaalta vertailu-selityksellä ei pystytä tulkitsemaan miksi taas esimerkiksi Varissuo-Laustetta sosioekonomiselta asukasrakenteeltaan vastaavalla Pansio-Jyrkkälän aluekokonaisuudella ei olla erityisen onnellisia. Tässä mielessä tulkinnat kääntyvät yhteisöllisyyttä koskevien tekijöiden merkitykseen.

Sosiaalisen ympäristön merkityksestä huolimatta, ei voida kuitenkaan väheksyä myöskään fyysisen ympäristön ja palveluinfrastuktuurin roolia. On huomattava, että Varissuo-Lausteen asukkaiden näkemykset alueensa kohentumisesta, ovat painottuneet aikaisemmissa tutkimuksessa fyysiseen ympäristöön liittyviin tekijöihin (ks. Rasinkangas 2013, 181-185). Tämä on yleinen havainto lähiökehittämisen piirissä. Lisäksi Varissuo on tullut yksittäisenä alueena esille asukkaiden erinomaisena pitämän palvelutarjonnan suhteen, mikä juontuu jo alueen suunnitteluhistoriasta. Varissuon suunnittelussa panostettiin alueen omavaraisuuteen niin sanotun kompaktikaupunkiperiaatteen mukaisesti (Rasinkangas & Laitinen 2006).

Mielenkiintoista sosiaalisten alue-erojen tutkimisen näkökulmasta on joka tapauksessa se, että samankaltaisia asukasrakenteen ja sosiaalisten ongelmien piirteitä omaavien kaupunkialueiden välillä on havaittavissa selkeitä eroja asukkaiden subjektiivisten kokemusten suhteen myös onnellisuudessa. Tämä korostaa liian yksioikoisten päätelmien välttämistä alueiden sosiaalisesta kehityksestä objektiivisten olosuhteiden tai asukasrakennetta koskevien tilastojen perusteella. Toisaalta aiempi tutkimus on tuonut esille, että naapuruston vaikutusta ihmisten hyvinvointiin on hankala todentaa empiirisesti (Diez 2002).

Lisäksi tulokset kannustavat pohtimaan muun muassa lähiökehittämisen mahdollisuuksia etenkin, kun lähiöihin kohdentuu tulevina vuosina perusparannushankkeita kiihtyvällä tahdilla. Kehittämishankkeiden kohteena olleet alueet erottuivat tarkasteluissamme myönteisemmin kuin alueet, joille kehittämistoimenpiteitä on kohdennettu niukemmin. Johtuivatpa erot sitten enemmän sosiaalisesta tai fyysisestä ympäristöstä. Lähiökehittämisessämme omaksuttu kokonaisvaltainen ajattelutapa fyysisen, palvelu- ja sosiaalisen ympäristön samanaikaisesta kehittämisestä on siten varsin perusteltua – Jopa onnellisuuden näkökulmasta. Myös terveyden edistämisen huomioiminen lähiöuudistusten yhteydessä avaa mahdollisuuksia asukkaiden subjektiivisen hyvinvoinnin näkökulmasta. Käyttämäämme aluejakoa voidaan aiheesta kritisoida turhan laajana onnellisuuden sekä sosiaalisen aluerakenteen ja asukkaiden vuorovaikutuksen monimutkaisen yhtälön näkökulmasta. Jatkossa olisi hyvä analysoida onnellisuuden alueellisia eroja pienempiä alueellisia yksikköjä käyttäen. Tällöin on parempi mahdollisuus päästä kiinni esimerkiksi välittömään naapurustoon liittyvien sosiaalisten siteiden vaikutukseen erityyppisillä ja sosiaalisesti homogeenisimmilla aluekokonaisuuksilla. Lisäksi jatkossa Turun sisäisiä alue-eroja onnellisuudessa tulisi tutkia myös yhdistämällä kyselyaineistoon alueiden makrotason tietoja ja tarkastella yhteyttä monitasoanalyysin avulla. Nyt artikkelin tulosten perusteella pystytään tekemään tulkinta, että niillä alueilla, joissa on sosiaalisia ongelmia objektiivisesti mitattuna, on myös pääsääntöisesti vähemmän onnellisia asukkaita. Tilastollista testaamista ei ole tällä aineistolla ja menetelmillä kuitenkaan ole mahdollista tehdä.

Toisaalta monitasoanalyysin avulla ei kuitenkaan pystytä tätä artikkelia tarkemmin pääsemään kiinni yhteisöihin liittyviin muuttujiin. Siksi jatkossa tulisi tarkemmin tarkastella sosiaaliseen pääomaan ja sosiaalisiin suhteisiin liittyvien tekijöiden merkitystä myös Varissuo-Lausteen erityisyyden selvittämiseksi. Aikaisempi yleinen onnellisuustutkimus on korostanut nimenomaan sosiaalisen pääoman ja sosiaalisten suhteiden merkitystä onnellisuudelle (Leung ym. 2011; Post 2005). Analyyseihin tulisi saada mukaan myös erikseen edustava otos maahanmuuttajista, jotka muodostavat huomattavan osan kyseisen alueen asukkaista. Tässä yhteydessä käytetystä aineistosta maahanmuuttajat käytännössä puuttuivat. Lisäksi tulisi pohtia mahdollisuutta tutkia tarkemmin onnellisuutta myös laadullisten aineistojen avulla, kuten haastatteluilla tai jonkinlaisella osallistuvan havainnoinnin keinoilla. Onnellisuustutkimus on tähän mennessä tehty enemmän kvantitatiivisin aineistoin ja menetelmin. Laadullisten keinojen avulla pystyttäisiin kuitenkin ehkä paremmin selvittämään miksi esimerkiksi Varissuo-Lausteella asuu onnellisia ihmisiä enemmän kuin muilla samankaltaisilla alueilla. Laadullisten analyysien avulla pystytään myös konkreettisesti selvittämään miten yhteisöllisyys rakentuu esimerkiksi talonyhtiöissä ja naapuruussuhteiden kautta. Samalla pystyttäisiin saamaan tärkeää tietoa käytettäväksi erilaisessa lähiötyössä, yhdyskuntasuunnittelussa ja ylipäätään kunnallisessa päätöksenteossa.

Kirjallisuus

Andersson, Eva (2004). From valley of sadness to hill of happiness: the significance of surroundings for socioeconomic career. Urban Studies 41:3, 641–659.

Andersson, Roger & Dhalmann, Hanna & Holmqvist, Emma & Kauppinen, Timo M & Magnusson Turner, Lena & Skifter Andersen, Hans & Söholt, Susanne & Vaattovaara, Mari & Vilkama, Katja & Wessel, Terje & Yousfi, Saara (2010). Immigration, housing and segregation in the Nordic welfare states. University of Helsinki. Helsinki.

Aro, Timo (2007). Valikoiva muuttoliike osana pitkän aikavälin maassamuuttokehitystä. Yhteiskuntapolitiikka 72:4, 371–379.

Atkinson, Rowland & Kintrea, Keith (2001). Disentangling area effects: evidence from deprived and non-deprived neighbourhoods. Urban Studies 38:12, 2277–2298.

Baird, Brendan M. & Lucas, Richard E & Donnellan, Brent M (2010) Life Satisfaction Across the Lifespan: Findings from two nationally representative panel studies. Social Indicator Research 99:2, 183–203.

Ballas, Dimitris (2013). What makes a ‘happy city’? Cities 32: June, 39–50.

Ballas, Dimitris & Dorling, Danny (2013). The geography of happiness. Teoksessa David, Susan A, Boniwell, Ilona & Ayers Conley, Amanda (toim.) The Oxford Handbook of Happiness. Oxford University Press, Oxford, 465–481.

Bjornskov, Christian (2006). The Multiple facets of social capital. European Journal of Political Economy 22:1, 22–40.

Böckerman, Petri & Ilmakunnas, Pekka (2006). Elusive effects of unemployment on happiness. Social Indicators Research 79:1, 159–169.

Coleman, James S. (1988). Social capital in the creation of human capital. American Journal of Sociology 94 (supplement), 95–120

Clark, Andrew (2003). Unemployment as a social norm: Psychological evidence from

panel data. Journal of Labor Economics 21, 324–351.

David, Susan A, Boniwell, Ilona & Ayers Conley, Amanda (toim.) (2013). The Oxford Handbook of Happiness. Oxford University Press, Oxford.

Delamother, Tony (2005). Happiness. British Medical Journal 331 (7531), 1489–1490.

Dittman, Joerg & Goebel, Jan (2010). Your House, Your Car, Your Education: The socioeconomic situation of the neighborhood and its impact on life satisfaction in Germany. Social Indicator Research 96:3, 497–513.

Dietz, Robert D. (2002). The estimation of neighborhood effects in the social sciences: An

interdisciplinary approach. Social Science Research 31:4, 539–575.

Frey, Bruno S & Stutzer, Alois (2013). Economics and the study of individual happiness. Teoksessa David, Susan A, Boniwell, Ilona & Ayers Conley, Amanda (toim.). The Oxford Handbook of Happiness. Oxford University Press, Oxford, 431 – 447.

Frey, Bruno & Stutzer, Alois (2002). Happiness and Economics. Princeton University Press. California.

Galster, George C. & Andersson, Roger & Musterd, Sako (2010). Who is affected by neighbourhood income mix? Gender, age, family, employment and income differences. Urban Studies 47:14, 2915–2944.

Greve, Bent (2011). Happiness and social policy in Denmark. Teoksessa Bent Greve (toim.) Happiness and social policy in Europe, 136–144. Edward Elgar, Northampton.

Helliwell, John & Layard, Richard & Sachs, Jeffrey (2012). World happiness report. The Earth Institute, Columbia University. Columbia.

Hirvonen, Tatu & Mangeloja, Esa (2005). You will find a fortune, but not the fortune you seek – on income and happiness. Jyväskylän yliopisto. Jyväskylä.

Ilmonen, Mervi & Hirvonen, Jukka & Knuuti, Liisa & Korhonen, Heli & Lankinen, Markku (toim.) (2000). Rauhaa ja karnevaaleja. Tieto- ja taitoammattilaisten asumistavoitteet Helsingin seudulla. Teknillinen korkeakoulu, yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskuksen julkaisuja B 78. Espoo.

Inkeroinen, Hanna & Rasinkangas, Jarkko & Kyheröinen, Hanna (2008). Miten hyvin Turku voi? Turkulaisten hyvinvoinnin muutossuuntia 1995–2008. Turun kaupungin sosiaalikeskus. Turku.

Kangas, Olli (2010) Olemmeko maailman onnettomin kansa? Empiirinen tutkimus ei tue väitettä suomalaisten synkkyydestä. Sosiaalivakuutus 1, 31–32.

Juntto, Anneli (2007). Suomalaisten asumistoiveet ja mahdollisuudet. Tilastokeskus ja Ympäristöministeriö, Tulot ja kulutus. Helsinki.

Kainulainen, Sakari (1998). Elämäntapahtumat ja elämään tyytyväisyys eri sosiaaliluokissa. Kuopion yliopisto. Kuopio.

Kinnunen, Kirsi & Virtanen, Pekka & Valtonen, Hannu (2011). Koettu onnellisuus ja koettu terveys. Sairaus ei tee onnettomaksi, mutta onneton ei pysy terveenäkään. Yhteiskuntapolitiikka 76:4, 387–396.

Kleinhans, Reinout, Priemus, Hugo & Engbersen, Godfried (2007). Understanding social capital in recently restructured urban neighbourhoods: Two case studies in Rotterdam. Urban Studies 44: 5/6, 1069–1091.

Kortteinen, Matti, Tuominen, Martti & Vaattovaara, Mari (2005). Asumistoiveet, sosiaalinen epäjärjestys ja kaupunkisuunnittelu pääkaupunkiseudulla. Yhteiskuntapolitiikka 70:2, 121–131.

Lane, Robert (2000). The loss of happiness in market democracies. Yale University Press. New Haven and London.

Laikko, Outi & Tossavainen, Sari (2007). EU:n tavoite 2 -ohjelma Itä-Turussa 2000–2006 – loppuraportti. Turun kaupunki, kaupunginkanslia. Turku.

Lankinen, Markku (2006) Eliitin eriytymisestä pääkaupunkiseudulla – tilastonäkökulma. Yhteiskuntapolitiikka 71:4, 387–401.

Leung, Ambrose & Kier, Cheryl & Fung, Tak & Fung, Linda & Sproule, Robert (2011). Searching for Happiness: The Importance of Social Capital. Journal of Happiness Studies 12: 3, 443–462.

Leyden, Kevin M & Goldberg, Abraham & Michelbach, Philip (2011). Understanding the Pursuit of Happiness in Ten Major Cities. Urban Affairs Review 47:69, 861–888.

Morrison, Philip S. (2011). Local Expressions of Subjective Well-being:The New Zealand Experience. Regional Studies 45:8, 1039–1058.

Mustonen, Pekka (2012). Determinants behind the happiness of residents in the Helsinki metropolitan area. Research on Finnish Society 5:1, 29–38.

Nes, Bang Ranghild (2009). Happiness in behavior genetics: findings and implications. Journal of Happiness Studies 11 (3), 369–381.

Paldam, Martin (2000). Social Capital: One or many? Definition and measurement. Journal of Economic Surveys 14:5, 629–653.

Post, Stephen G. (2005). Altruism, happiness, and health: It’s good to be good. International Journal of Behavioral Medicine 12:2, 66–77.

Rasinkangas, Jarkko (2013). Sosiaalinen eriytyminen Turun kaupunkiseudulla. Tutkimus asumisen alueellisesti muutoksista ja asumispreferensseistä. Siirtolaisuusinstituutti. Turku.

Rasinkangas, Jarkko & Laitinen Marjukka (toim.) (2006). Varissuon lähiön 30 vuotta – tavoitteista todeksi. Kirja-Aurora. Turku.

Rothstein, Bo (2010). Happiness and the welfare state. Social Research 77:2, 441–468.

Saari, Juho (2011) Johdanto Teoksessa Juho Saari (toim.) Hyvinvointi. Suomalaisen yhteiskunnan perusta, 9-29. Gaudeamus. Helsinki.

Saari, Juho (2012). Onnellisuuspolitiikka. Kohti sosiaalisesti kestävää Suomea. Kalevi Sorsa säätiö. Helsinki.

Seppänen, Marjaana & Haapola, Ilkka & Puolukka, Kalle & Tiilikainen, Elisa. (2012). Takaisin Liipolaan – lähiö fyysisenä ja sosiaalisena asuinympäristönä. Ympäristöministeriö. Helsinki.

Suomen kuutoskaupungit (2007). Tilastollisia erityispiirteitä. Helsinki.

Tyrväinen, Liisa, Ojala, Ann, Korpela, Kalevi, Lanki, Timo, Tsunetsugu, Yuko & Kagawa, Takahid (2014). The influence of urban green environments on stress relief measures:A field experiment. Journal of Environmental Psychology 38:(June), 1-9.

Vaattovaara, Mari & Kortteinen, Matti & Ratvio, Rami (toim.) (2009). Miten kehittää lähiötä? Tapaustutkimus Riihimäen Peltosaaresta, metropolin laidalta. Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus. Helsinki.

Vaattovaara, Mari & Kortteinen, Matti (2012). Segregaatiosta ja sen inhimillisestä ja yhteiskunnallisesta merkityksestä. Talous & yhteiskunta 40:3, 60–66.

Veenhoven, Ruut (2000). Well-being in the welfare state: Level not higher, distribution not more equitable. Journal of Comparative Policy Analysis 1:2, 91–125.

Veenhoven, Ruut (2004). Happiness as an aim in public policy: The greatest happiness principle. Teoksessa Linley, P.Alex. & Joseph, Stephen (toim.) Positive psychology in practice, 658–678. Wiley. New York.

Veenhoven, Ruut (2013). Notions of the good life. Teoksessa David, Susan A, Boniwell, Ilona & Ayers Conley, Amanda (toim.) The Oxford Handbook of Happiness. Oxford University Press, Oxford, 161 – 173.

Vilkama, Katja (2011). Yhteinen kaupunki, eriytyvät kaupunginosat? Kantaväestön ja maahanmuuttajataustaisten asukkaiden alueellinen eriytyminen ja muuttoliike pääkaupunkiseudulla. Helsingin kaupungin tietokeskus, tutkimuksia 2. Helsinki.

Vilkama, Katja & Vaattovaara, Mari & Dhalmann, Hanna (2013). Kantaväestön pakoa? Miksi maahanmuuttajakeskittymistä muutetaan pois?. Yhteiskuntapolitiikka 78:5, 485 – 497.

 

Arttu Saarinen

VTT, tutkijatohtori, Turun yliopisto, sosiologian oppiaine