Eero Löytönen

Valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa painotetaan kestävää alueidenkäyttöä, toimivaa aluerakennetta ja eheytyvää yhdyskuntarakennetta. Varsinkin kasvukeskusten lievealueilla hajarakentaminen kuitenkin jatkuu. Hyvälle kaavoitukselle ei ole mahdollisuuksia sirpaloituneen maanomistuksen ja hajanaisen rakentamisen takia. Kuntien maapolitiikka ei edistä yhdyskuntien ekologista, sosiaalista ja kulttuurista kestävyyttä eikä ole taloudellisesti kestävää. Harvaan asutuilla alueilla kustannukset sekä kunnallistekniikan että palvelujen järjestämisestä karkaavat käsistä.

Yhdyskuntasuunnittelussa on viime vuosina käyty vilkasta keskustelua yhdyskuntarakenteen merkityksestä asumisen aiheuttamiin päästöihin, yhdyskuntatalouteen ja ympäristöön. Jukka Heinosen väitöskirjan mukaan asumisen hiilipäästöt kasvoivat yllättäen sitä suuremmiksi, mitä kaupunkimaisempaan ympäristöön siirryttiin. Tuloksia selittää se, että vaikka tarkastelussa oli mukana eri elämisen osa-alueita, siinä ei otettu huomioon asukkaiden sosioekonomista asemaa eikä iän tai tulotason vaikutuksia asumiseen ja kulutustottumuksiin. Tuoreessa julkaisussa Haja-asutusalueen yhdyskuntarakenne ja vesihuoltopalvelut vuoteen 2030 on kattavasti käsitelty väestönkehitystä ja vesihuollon verkostoja paikkatietoaineistojen avulla.

Porvoon Skaftkärr-hankkeessa selvitettiin perusteellisesti, voidaanko kaavoituksella ja maankäytön suunnittelulla vaikuttaa asumisen aiheuttamiin päästöihin ja energiankulutukseen. Tulokset olivat selvät: pelkästään kaavallisilla ratkaisuilla on energiankäyttöön ja asumisesta aiheutuviin päästöihin yli 30 %:n vaikutus. Tärkeimpiä tekijöitä ovat liikenne, energianhankinta ja rakentaminen. Kaava-alueillakin tiiviydellä on suuri vaikutus energiatehokkuuteen. Energiatehokkuuteen tähtäävä kaavoitus ja maankäyttöratkaisut tuovat myös merkittäviä säästöjä sekä asukkaille että kunnille.

Parhaillaan ollaan laatimassa useita kaavoittajan käyttöön soveltuvia työkaluja energiatehokkuuden ja päästöjen arviointiin. Jatkossa energiatehokkuuden arviointi tulee osaksi kaavoituksen vaikutusarviointia, muiden ympäristövaikutusten tapaan. Taustana ovat Suomen ja muiden EU-maiden hyväksymät tavoitteet ilmastomuutoksen hillinnässä.

Kunnat suunnittelevat edelleen uusia alueita lähinnä kuntiin muuttaville lapsiperheille. Uusia asuntoja tarvitaan kuitenkin kaikenlaisille asukkaille. Perhekoko pienenee ja yksin asuvien määrä kasvaa. Onkin aika kääntää huomio siihen, ketä varten alueita suunnitellaan ja kaavoitetaan. Samalla kaivataan edelleen tietoa siitä, mitä vaikutuksia kaavaratkaisuilla on ja miten niillä voidaan vaikuttaa rakentamiseen, energiantuotantoon, asukkaiden liikennevalintoihin ja asumistottumuksiin. Kattava selvitys asumisen, infrastruktuurin, liikenteen ja palvelujen kustannuksista tukisi maankäytön suunnittelua ja kaavoitusta ja loisi osaltaan edellytykset eheytyvälle yhdyskuntarakenteelle ja vähäpäästöiselle asumiselle.