Mitä nyt? Suunnittelun arkea

Anne Jarva1

Kuntarakenne muutoksen kourissa

Kevään kuumimmat kysymykset ovat kunta- ja sote-uudistukset kaikkine liitännäisineen. Kenen kanssa ja millä säännöillä hallinnoimme, järjestämme palveluita ja suunnittelemme yhdyskuntia vuonna 2017? Kuntarakennelaki ja metropoliselvitys ovat kunnissa lausunnoilla toukokuun lopulle, vaikka sosiaali- ja terveyskysymykset ovat vielä tätä huhtikuun lopulla kirjoitettaessa täysin avoinna.

Uudistuksen tavoitteena ovat mahdollisimman suuret ja vahvat peruskunnat. Syksy olisikin kunnissa kuntaliitosselvitysten aikaa. Kuitenkin edellisen hallituksen Paras-hankkeen kannustamana on toteutettu jo lukuisia suurkuntaliitoksia, muun muassa Salon, Kouvolan, Jyväskylän ja Hämeenlinnan ympäristössä. Voisiko kehitys jatkua ilman koko kuntakentän kattavaa, kertarysäyksellä toteutettavaa selvityskierrosta?

Metropoliratkaisu vai suurkunnat Helsingin seudulle?Selvityshenkilöt ehdottivat 5.3.2013 Helsingin seudun hallinnon rakenteiden kehittämiseksi erityistä metropoliratkaisua. Esitetyt vaihtoehdot olivat kolme suurkuntaa ja vapaaehtoisuuteen pohjautuva seutuyhteistyö tai itsenäiset nykykunnat ja ylikunnallinen, vahva metropolihallinto.

Selvittäjät suosittelevat metropolihallinnon rakentamista. Metropoliorganisaatio vastaisi seudullisesta maankäytön suunnittelusta, teiden ja muun infrastruktuurin rakentamisesta ja ylläpidosta, vesi- ja jätehuollosta, joukkoliikenteen järjestämisestä sekä tuetusta vuokra-asuntotuotannosta. Sille siirtyisi tehtäviä kunnilta, Uudenmaan liitolta, HSY- ja HSL-kuntayhtymiltä sekä valtiolta. Maankäytön, asumisen ja liikenteen kysymykset ratkottaisiin metropolikaavassa ja toteutus varmistettaisiin sitovalla toteuttamisohjelmalla.

Kolmen suurkunnan vaihtoehdossa kunnat tekisivät edellä mainituissa yhteisissä asioissa vapaamuotoisempaa yhteistyötä, jota koordinoitaisiin nykyiseen tapaan aiesopimuksin. Esitys olisi merkinnyt Tuusulan jakamista ja sen eteläosien liittämistä Vantaaseen yhdessä Keravan kanssa.

Ensimmäisissä kuntalausunnoissaan noin vuosi sitten Helsingin seudun kehysalueen KUUMA-kunnat esittivät yhdessä Espoon kanssa ratkaisuksi metropolia. Selvittäjien kuntajakoesitykset eivät kuitenkaan kehyskuntia miellyttäneet, vaan Hyvinkään, Järvenpään, Keravan, Tuusulan, Nurmijärven, Mäntsälän, Pornaisten ja Sipoon kunnanjohtajat esittivät kahdeksan kunnan ja 240 000 asukkaan Keski-Uudenmaan kaupungin perustamista. Hallituksen uhkaus näyttäisi siis tehonneen: vahvan metropolihallinnon pelko saa kunnat lyömään hynttyyt yhteen, tai ainakin selvittämään mahdollisuutta siihen.

Aiesopimuksilla kohtuuhintaista asuntotuotantoa

Paras-hankkeen aikana suurimpien kaupunkiseutujen piti laatia kuntien yhteiset kaupunkiseutusuunnitelmat. Lisäksi laadittiin kuntien ja valtion väliset aiesopimukset vauhdittamaan yhteistä maankäytön, liikenteen ja asumisen yhteensovittamista ja hankkeiden toteutusta.

Kataisen hallitus päätti jatkaa ja kehittää aiesopimusmenettelyä. Helsingin, Tampereen, Turun ja Oulun seuduilla onkin nyt menossa jo toinen aiesopimuskausi toimenpide- ja seurantaohjelmineen. Vaikka MAL-asiat ovat kaikkien sopimusten keskiössä, niiden lähtökohdissa, toteutustavoissa ja vastuuorganisaatiossa on eroja. Kuntaosapuoli on eri seuduilla järjestäytynyt eri tavoin, mutta myös valtio-osapuolen rooli vaihtelee.

Kaikissa aiesopimuksissa valtion sopijapuolia ovat ympäristöministeriö ja liikenne- ja viestintäministeriö, liikennevirasto ja ELY. Helsingin, Turun ja Oulun sopimuksissa mukana on myös ARA. Tampereen ja Turun sopimusten laadintaan ovat osallistuneet lisäksi työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) sekä valtiovarainministeriö. Oulussa aiesopimuksessa alueellinen koheesio, elinkeinot ja palvelut korostavat TEM:n roolia, ja se kulkee MALPE-sopimuksen nimellä. Myös kuntayhtymät ovat sopimuksissa mukana: Oulussa Pohjois-Pohjanmaan liitto on sopijaosapuoli, ja Tampereella sekä Turussa maakunnan liitto on osallistunut valmisteluun. Helsingin seudulla kuntayhtymistä mukana on ollut HSL.

Aiesopimuksiin liittyy mittava seurantajärjestelmä. Työlään prosessin hyötynä on seudun maankäyttöä ja rakentamista koskevan tietopohjan yhtenäistyminen. Toivottavasti seuranta auttaa myös ymmärtämään kaavavarannon, asuntotuotannon ja markkinoiden kompleksista yhteyttä.

Seudullinen maankäytön suunnittelu uudistuu

Kaikissa aiesopimuksissa painotetaan seudullista maankäytön suunnittelua. Oulun seudulla tukeudutaan jo laadittuun yhteiseen yleiskaavaan ja liikennejärjestelmäsuunnitelmaan. Tampereella ja Turussa lähtökohtana ovat vapaamuotoiset, mutta kuitenkin seutujen hyväksymät suunnitelmat: Tampereenseudun hankekokonaisuus 2030 ja Turun seudun rakennesuunnitelma 2035. Näillä seuduilla sopimus korostaakin jo tehtyjen suunnitelmien päivittämistä sekä toteuttamista tukevia kaavoitus- ja maankäyttöohjelmia.

Helsingin seudulla ensimmäinen aiesopimus sisälsi lähinnä määrällisiä asuntotuotantotavoitteita, kun taas toinen aiesopimus vaatii kuntia laatimaan yhteisen maankäytön suunnitelman. Sen tekeminen on nyt aloitettu samanaikaisesti uuden Helsingin seudun liikennejärjestelmäsuunnitelman kanssa. Nähtäväksi jää, saako oikeusvaikutteisen metropolikaavan ja kuntien kaavamonopolin menettämisen pelko seudun kunnat laatimaan tasapainoisen, eri toimintoja aidosti yhteensovittavan vapaamuotoisen suunnitelman, johon ne voisivat myös oikeasti sitoutua.

Miten eteenpäin kaupunkiseuduilla?

Näyttää siltä, että kuntarakenteet ja maankäytön suunnittelun menettelyt kehittyvät nyt Suomessa moneen eri suuntaan.

Pääkaupunkiseudulle viritellään metropolihallintoa ja oikeusvaikutteista metropolikaavaa, joka ei olisi maakuntakaava eikä oikein yleiskaavakaan. Kuitenkin sillä olisi lakisääteinen asema suunnittelujärjestelmässä. Vahvan metropolihallinnon uhka on saanut Helsingin seudun kunnat harkitsemaan kuntaliitoksia tai niiden selvittämistä, kun taas Tampereen ja Turun seudulla naapurikunnat eivät oikein tahdo leikkiä keskuskaupungin kanssa. Oulussa ollaan jo kuntaliitosten tiellä.

Tampereella kuntien yhteistyötä rakennetaan kuntayhtymän varaan, ja yhteiseksi maankäytön suunnitelmaksi näyttäisi riittävän kuntien ja kuntayhtymän hyväksymä rakennesuunnitelma. Turussa odotetaan kuntarakenneratkaisua, ennen kuin päätetään yhteistyön tulevista muodoista. Oulussa on jo edetty kuntaliitosten suuntaan ja yhteen yhteiseen yleiskaavaan. Lisäksi useat kaupunkiseudut ovat mukana TEM:n ohjelmapolitiikan ja osanottajakuntien rahoittamassa MAL-verkostossa, jossa tavoitteena on mukana olevien tahojen sparraaminen maankäyttöön, liikenteeseen ja asumiseen sekä kilpailukykyyn liittyvissä kysymyksissä.

Tarvitaanko pikkuisessa Suomessa monta tapaa hoitaa seudullista yhteistyötä?

Pitäisikö vetää henkeä, analysoida harjoitettu yhteistyö ja sitten esittää malli, jota voitaisiin soveltaa suurimmilla kaupunkiseuduilla metropolialue mukaan lukien? Kaupunkiseutujen ulkopuolella voitaisiin edetä kevyemmin seudullisin toimenpitein. Esimerkiksi Ruotsissa maankäytön väliportaan suunnittelua tehdään vain kolmella suurimmalla kaupunkiseudulla. Mahtaako käynnissä oleva maankäyttö- ja rakennuslain arviointi antaa vastauksia?

Anne Jarva

Arkkitehti, kaavoituspäällikko, Hyvinkään kaupunki