Kaupunkitutkimusinstituutti: kaupunkitiedon kaleidoskooppi

Venla Bernelius, Mari Vaattovaara & Anssi Joutsiniemi

Yksi jännittävimmistä asioista on katsoa tuttua maisemaa toisen ihmisen katseen ja tulkinnan kautta. Kun vie ulkomaalaisen tuttavan omalle kesämökilleen, ja näkee yhtäkkiä vuosikymmenten paikat aivan eri valossa. Kun kuulee historiallisella kierroksella, millaisia menneisyyden tapahtumia omaan arkipäiväiseen ympäristöön liittyy – tai kun kulkee lasten kanssa metsässä, ja heille maisema onkin polun varren pyöreiden kivien keräilyaarteisto ja menninkäisten satumaailma sammalen alla.

Itsellemme näitä maiseman kaleidoskooppimaisen muutoksen tilaisuuksia ovat olleet etenkin mahdollisuudet kuulla toisten alojen asiantuntijoiden näkökulmia omaan tutkimuskohteeseemme, kaupunkiin. Kaupunkihistorioitsijalle naapurusto avautuu toisenlaisten kerrosten kautta kuin meille maantieteen ja suunnittelun näkökulmasta, ja arkkitehti keksii sosiaalisten ongelmien ratkaisuiksi jotakin aivan muuta kuin olisimme omista lähtökohdistamme osanneet kuvitellakaan. Parhaimmillaan kohtaamisista kasvaa jotakin aivan uutta; moniulotteinen ja laadullisesti uniikki kokonaisuus.

Näille uusille, moniulotteisille näkökulmille on nyt ennennäkemätön tilaus paitsi akateemisella kentällä, myös yhteiskunnassa. Kuten usealla tieteellisellä areenalla on viime vuosina todettu, haasteet ovat moninaistuneet: maailma ylittää oppiainerajat yhä selvemmin. Yhdyskuntasuunnittelun kentällä tämä näkyy esimerkiksi suomalaisten alati moninaistuvina elämäntyyleinä ja asumistoiveina, uusien perherakenteiden ja preferenssien tuottamina vaatimuksina asuntosuunnittelussa ja kaupunkeja koskevien sosiaalisten ja ekologisten haasteiden monimutkaisina kudelmina. Muutosten ymmärtäminen ja ratkaisujen hakeminen kapeasti, yksittäisten oppiaineiden tai näkökulmien kautta ei tuota enää tyydyttävää analyysiä tai kestäviä ratkaisuja.

Yhtenä uutena toimijana tälle kentälle on nyt nousemassa Helsingin yliopiston ja Aalto-yliopiston pitkäaikaisesta yhteistyöstä ponnistettu Kaupunkitutkimusinstituutti ja siihen liittyvä maisteriohjelma. Helsingin yliopiston rehtori perusti vuonna 2012 Kaupunkiakatemia-nimisen verkoston, joka on tarjonnut kaupunkitutkimuksen opetusta Helsingin yliopiston ja Aalto yliopiston yhteisessä sivuainekokonaisuudessa.  Tällä hetkellä Kaupunkiakatemian tarjoaman sivuainekokonaisuuden on suorittanut jo lähes kaksisataa opiskelijaa, ja kokemukset niin opiskelijoiden kuin opettajien yhteistyöstä ovat olleet positiivisia. Kaupunkiakatemia onkin nostettu paitsi Helsingin yliopiston ja Aalto yliopiston strategisen kumppanuuden erääksi kärjeksi, myös Helsingin yliopiston ja Helsingin kaupungin yhteistyön keskeiseksi sisällöksi.

Kaupunkiakatemian luomalta perustalta toimintaa on laajennettu ja yksi Helsingin yliopiston uusista vuonna 2017 aloittaneista maisteriohjelmista on kaupunkitutkimuksen ja suunnittelun maisteriohjelma – Urban Studies and Planning – joka on yhteinen Aalto-yliopiston kanssa. Helsingin yliopiston rehtorin päätöksellä toimintansa aloittaa 1.1.2018. myös uusi Kaupunkitutkimusinstituutti, joka kokoaa yhteen kaupunkialojen tutkijoita aina kaupunkisosiologiasta kaupunkihistoriaan, ja tekee laaja-alaista yhteistyötä sekä eri yliopistojen että muiden kaupunkialojen toimijoiden kanssa kunnissa ja yrityksissä.

Olemme itse olleet mukana kaupunkialojen yhteistyötoiminnassa Kaupunkiakatemian perustamisesta lähtien. Verkosto on perustunut avoimeen yhteistyöhön, ja toimintaa on organisoitu aktiivisten tutkijoiden, opettajien, kaupunkisuunnittelijoiden ja monien muiden kaupunkialojen toimijoiden kanssa. Kokemus on osoittanut, että tällaiselle yhteistyölle on suuri tilaus – samalla kuin monialainen yhteistyö on myös asia, jota on aktiivisesti harjoiteltava ja kehitettävä.

Vaikka monialaisuuden tarve on tunnistettu pitkään ja monilla suunnilla, uusien näkökulmien oivaltaminen ja yhteensovittaminen ei aina ole yksinkertaista. Jos erilaiset ymmärtämisen ja tietämisen tavat ovat toisistaan hyvin etäällä, näkökulmia yhdistävän kaleidoskoopin tuottama kuva voi olla vain sirpaleinen peilautuma. Jokainen lienee käynyt tai seurannut jossakin keskustelua, jossa osapuolet puhuvat toivottomasti toistensa ohi ja argumentaatio perustuu lähinnä väärinymmärryksiin ja olkinukkeihin. Myös esimerkiksi keskustelu akateemisten tutkijoiden ja käytännön suunnittelijoiden tai poliittisen toimintakentän osoittautuu usein erilaisten keskustelukulttuurien ja näkemisen tapojen törmäykseksi, jossa kasvavan ymmärryksen sijaan voi syntyä pikemminkin syveneviä väärinymmärryksiä.

Kokemus Kaupunkiakatemiasta ja siitä versoneista uusista instituutioista on osoittanut, että yhtenä avaintekijänä sekä ymmärryksessä että väärinymmärryksissä ovat käsitteet. Käsitteiden varaan rakentuu laajempi alan ja sen näkökulmien kehikko, ja toisaalta sama käsite taipuu sisällöltään ja tulkinnaltaan hyvin erilaiseksi eri alojen traditioissa. Kärsivällinen käsitteiden avaaminen ja opettelu vaikuttavatkin olevan ytimessä siinä, miten ymmärrämme eri näkökulmia ja pystymme tuottamaan merkityksellistä, uutta tietoa niistä yhteiskunnallisista ja suunnitteluun liittyvistä ongelmista, joita monialainen yhteistyö pyrkii ratkomaan. Tässä mielessä myös käsillä oleva Yhdyskuntasuunnittelu-lehti toimii myös erinomaisena esimerkkinä rikkaasta käsitteiden ja niiden yhteensovittamisen tilasta, jossa eri alojen keskustelut risteävät tuottaen parhaimmillaan ajattelua kirkastavia törmäyksiä.

Yhteistyövuosien kokemusten pohjalta koemme, että näkökulmien omaksuminen käsitteiden kautta – eräänlainen uusi puhumaan oppiminen – on temppu, joka onnistuu meiltä vanhoiltakin koirilta, mutta parhaat eväät monialaiseen ja moninäkökulmaiseen keskusteluun saa varmasti silloin, jos tieteellinen koulutus jo lähtökohtaisesti tähtää tämän lähestymistavan opettamiseen. Ajattelun pohjana on oltava vahva oman substanssialan ja sen metodologian hallinta, mutta monitieteinen työskentely avaa ymmärryksen siitä, mitä on omien rajojen ulkopuolella. Tämä auttaa sekä kunnioittamaan muita näkemisen tapoja, ymmärtämään oman näkökulman rajoitteet että asemoimaan omaa ymmärrystä erilaisten näkökulmien, keskustelujen ja ajattelun traditioiden kentällä.

Onkin erityisen ilahduttavaa, että osana kaupunkialojen yhteistyörakenteita toimii yhä enemmän monitieteisiä maisteriohjelmia, joissa myös kannustetaan alojen väliseen liikkuvuuteen. Kaupunkitutkimusinstituutin Urban Studies And Planning –maisteriohjelmassa on pyritty panostamaan poikkeuksellisen vahvaan oman substanssialan tukemiseen muun muassa siten, että opiskelijat voivat valmistua ohjelmasta usean eri tutkintonimikkeen kautta esimerkiksi kaupunkitutkimukseen suuntautuneiksi arkkitehdeiksi tai maantieteilijöiksi. Samalla on rakennettu opinto-ohjelma, joka törmäyttää eri traditioita käsitteineen ja sitoo niiden keskusteluja yhteen opiskelijoiden ja opettajien yhteistyön kautta. Toivomme, että tämä kaleidoskooppi, samoin kuin Kaupunkitutkimusinstituutin toiminta, avaa meille suomalaisille yhdyskuntasuunnittelun ja kaupunkitutkimuksen ammattilaisille runsaasti raikkaita näkökulmia ja innostaa tarttumaan yhä uusiin yhteistyön muotoihin.