Katri Koistinen, Liisa Peura-Kapanen, Kati Honkanen & Jaana Poikolainen

Suomalaiset muuttavat keskimäärin kolmetoista kertaa elämässään, ja jokaiseen uuteen asuinpaikkaan liittyy valintoja, jotka kertovat muun muassa muuttajan arvostuksista ja paikkaan kiinnittymisestä. Artikkelissa tarkastellaan, mitä asukkaat arvostavat asuinpaikassaan ja -alueellaan, millaisin perustein he ovat asuinpaikan valinneet, mikä heitä sinne kiinnittää ja millaisia kehittämistoiveita heillä on asuinaluettaan kohtaan. Aihetta lähestytään subjektiivisesta näkökulmasta haastateltavien kertoessa asumisestaan Espoon keskuksessa sekä Lahden keskustassa ja Liipolan lähiössä.

Johdanto

Asuinpaikalla ja asuinalueen viihtyisyydellä on merkitystä asukkaiden elämänkulkuun ja koettuun hyvinvointiin (Rasinkangas 2013). Tämän vuoksi asuinalueita pyritään kehittämään asukasystävällisiksi ja segregaatiota tai sen uhkaa vähentäviksi (Vaattovaara & Kortteinen & Ratvio 2009; Vilkama 2011). Usein tutkimuksissa ollaan kiinnostuneita siitä, miksi asukkaat muuttavat (esim. de Groot et al. 2011), mutta tässä tutkimuksessa sen sijaan siitä, mikä kiinnittää heidät alueelle (Scannel & Gifford 2010).

Makrotason tekijöiden, kuten asuntopolitiikan ja asuntomarkkinoiden mekanismien, on todettu ohjaavan alueellista sijoittumista (Coolen & Hoekstra 2001; Rasinkangas 2013). Lisäksi esimerkiksi luonnonläheisyyden ja riittävien palveluiden (Honkanen & Poikolainen 2014), asuinalueen statuksen (Seppänen et al. 2012) ja alueen turvallisuuden (Jansen 2014; Kyttä et al. 2014; Kuoppa & Kyttä & Hirvonen 2014) on havaittu Suomessa vaikuttavan asumisvalintoihin.

Aiemmissa tutkimuksissa on todettu myös mikrotason demografisilla tekijöillä, kuten iällä, olevan merkitystä asumista koskevissa päätöksissä (Coolen & Hoekstra 2001; Kleinhans & Priemus & Engbersen 2007). Mikrotason tekijöistä tässä artikkelissa tarkastellaan eri-ikäisten ja eri kaupungeissa asuvien yksilöllisiä asumisarvostuksia (dwelling values), sillä arvostukset kertovat nykyisin paremmin asuinpaikan valintaan liittyvistä tekijöistä kuin esimerkiksi sosioekonomiset tekijät. Esimerkiksi samanlaisessa taloudellisessa tilanteessa olevat ihmiset voivat tehdä varsin erilaisia valintoja. (Jansen 2014; ks. myös Vilkama & Vaattovaara 2015.) Asumistoiveita ja -arvostuksia on selitetty myös muun muassa elämäntyyli-käsitteen kautta (esim. Ratvio 2012). Kotitalouksien arvostukset kytkeytyvät asuinympäristön laatuun liittyviin ominaisuuksiin. Ne ilmenevät selontekoina arvostuksen kohteista ja siitä, mitkä tekijät saavat eri-ikäiset ja eri kaupungeissa asuvat kiinnittymään asuinalueeseen.

Artikkelissa vastataan seuraaviin kysymyksiin: 1. Millaisia tekijöitä asukkaat arvostavat asuinalueellaan, ja millaisia asuinpaikan valintaperusteita heillä on? 2. Mitkä asiat kiinnittävät asukkaat asuinalueelleen, ja millaisia kehittämistoiveita heillä on asuinaluettaan kohtaan? Näihin kysymyksiin vastataan muodostamalla aineiston perusteella erilaisia asukastyyppejä.

Tutkimus perustuu ARA:n rahoittamissa ASLAKO- (Asuinalue lapsiperheiden kokemana – Hyvinvointi haasteellisessa ympäristössä) ja VAMULI- (Valikoivan muuttoliikkeen vaikutukset alueelliseen eriytymiseen pääkaupunkiseudulla) hankkeissa kerättyihin laadullisiin teemahaastatteluaineistoihin. Yhdyskuntasuunnittelun näkökulmasta tutkimus tuottaa tietoa asuinalueiden kehittämistä varten.

 

Asumisarvostukset, asuinpaikan valinta ja paikkaan kiinnittyminen

Yhdyskuntasuunnitteluun kytkeytyvissä tutkimuksissa käytetään usein asumistoiveen (Kortteinen & Tuominen & Vaattovaara 2005) tai asumispreferenssin (esim. Coolen & Hoestra 2001) käsitettä tarkasteltaessa asukkaiden asumiseen liittyviä perusteluita (Vasanen 2010; 2012; de Groot et al. 2011; Rasinkangas 2013). Asumispreferenssin käsitettä on kritisoitu muun muassa siitä, että yksilöt eivät aina toimi preferenssiensä mukaan (Storper & Scott 2009; de Groot et al. 2011; Vasanen 2012). Arvostukset sen sijaan määrittävät preferenssejä ohjaten toimintaa kohti haluttua tavoitetta (Coolen & Hoekstra 2001). Asumistoiveen käsitteestä Lapintie (2010) on puolestaan todennut, että tavanomaisten kyselyiden tuottama kuva asumistoiveista on varsin karkea ja yksiulotteinen. Kun taloudelliset resurssit jätetään tarkastelun ulkopuolelle, toiveet voivat vaihdella rationaalisista ja harkituista asumisvaihtoehdoista epärealistisiin asumistoiveisiin. (Lapintie 2010.)

Arvot ovat käsityksiä hyvinä pidettävistä päämääristä ja toimintatavoista; arvojen avulla pe­rus­tellaan käyttäytymistä ja mielipiteitä. Arvot toimivat tavallaan standardeina ja motivaattoreina toimintaa arvi­oi­taessa ja suunniteltaessa. Arvojen toimintaa ja ajattelua ohjaavaa logiikkaa pidetään kulttuurisidonnaisena, mutta henkilökohtaiset arvot vaihtelevat ja ovat kytköksissä myös sosiaalisen verkoston arvostuksiin. (Schwartz & Bardi 2001; Schwartz & Caprara & Vecchione 2010.) Jos esimerkiksi arvostetaan luonnonläheisyyttä, pyritään sellaiselle asuinalueelle, jossa tämä arvostus toteutuu. Lapsiperheet voivat arvostaa turvallista kasvuympäristöä ja valitsevat asuinalueen sen mukaan. On kuitenkin selvää, että sosioekonomisesti hyväosaisten mahdollisuudet arvojensa mukaiseen valintaan ovat paremmat kuin heikompiosaisten (Kemppainen & Lönnqvist & Tuominen 2014).

Tutkimusten perusteella tiedetään, että valittaessa asuinpaikkaa ja -aluetta päätökseen vaikuttavat sekä kotitalouden että asunnon ja asuinympäristön ominaisuudet. Vilkaman, Aholan ja Vaattovaaran (2016, 13) mukaan kotitalouden asumisen valintapäätöksiin liittyviä ominaisuuksia ovat esimerkiksi ikä ja elämänvaihe, elämäntapavalinnat ja elämänhistoria, taloudelliset resurssit sekä arvostukset. Tässä tutkimuksessa ollaan kiinnostuneita viimeksi mainitusta. Asuinympäristön laatuun vaikuttavia ominaisuuksia puolestaan ovat (ks. Vilkama et al. 2016, 13–14) muun muassa alueen sosioekonominen ja etninen asukasrakenne, alueen maine ja siihen liitetyt mielikuvat, alueen toimintatarjoumat (esim. palvelut ja koulut) ja alueen fyysiset ominaisuudet (esim. arkkitehtuuri, rakentamisen tiiviys ja ympäristön laatu) sekä liikenneyhteydet ja saavutettavuus.

Tämän tutkimuksen viitekehys rakentuu edellä kuvattuun Vilkaman et al. (2016, 13–14) jaotteluun siten, että asukkaiden asumisen arvostuksia tarkastellaan ryhmittelemällä ne asuinympäristön laatuun liittyvien tekijöiden (ks. Vilkama et al. 2016, 13–14) perusteella kolmeen ryhmään: asuinympäristön fyysisiin, sosiaalisiin ja toimintatarjoumiin liittyviin arvostuksiin. Asuinympäristön fyysisiä ominaisuuksia tässä tutkimuksessa ovat rakennetun ja luonnon ympäristön laatu sekä alueen liikenneyhteydet ja saavutettavuus. Sosiaalisen ympäristön ominaisuuksia ovat esimerkiksi alueen sosioekonominen ja etninen asukasrakenne, alueen epäsiisteys tai rauhattomuus, alueen sosiaaliset suhteet ja maine. Toimintatarjoumia ovat alueen erinäiset palvelut, kuten julkiset, yksityiset ja kolmannen sektorin tuottamat palvelut. Koska arvostukset heijastuvat sekä asuinpaikan ja -alueen valintapäätöksiin että kehittämistoiveisiin aluetta kohtaan, nämä tekijät on otettu mukaan teoreettiseen viitekehykseen.

Asukkaiden arvostukset näkyvät päätöksissä erityisesti silloin, kun joudutaan tekemään kompromisseja asunnon tai asuinympäristön laadun tai sijainnin suhteen (esim. Vilkama et al. 2016, 14). Esimerkiksi asuinalueen palvelut vaikuttavat asukkaiden asumisarvostuksiin, ja asukkaiden kokemusten mukaan asuinalueelta pakenevat palvelut vaikuttavat negatiivisesti alueen viihtyvyyteen (Honkanen & Poikolainen 2014). Käytännössä monen kotitalouden kohdalla asuinpaikkaa koskeva päätös on aina jonkinlainen kompromissi, sillä harvoin kaikkia toiveita on esimerkiksi taloudellisista syistä mahdollista toteuttaa.

Arvostusten rinnalla tutkimuksessa tarkastellaan paikkaan kiinnittymistä. Kiinnittyminen voidaan määritellä eri tavoin (ks. Scannell & Gifford 2010). Paikkaan kiinnittyminen viittaa ihmisen ja paikan väliseen emotionaaliseen suhteeseen, kuulumisen tunteeseen johonkin paikkaan ja paikkaan liittyviin merkityksiin. Ihminen voi olla kiinnittynyt useaan paikkaan yhtä aikaa, kuten kotiinsa ja kesäpaikkaansa. (esim. Hidalgo & Hernandez 2001; Pinkster 2014.) Erityisesti samassa paikassa pitkään asuneella kiinnittyminen voi olla erityisen vahvaa, ja hän voi kokea paikkaan kohdistuvat muutokset voimakkaasti. Tärkeitä kiinnittäviä tekijöitä ovat esimerkiksi alueen kauneus ja fyysiset tekijät sekä asukkaiden mahdollisuus rakentaa ja ylläpitää ystävyyssuhteita alueella. (Mellander & Florida & Stolarick 2011.) Naapureiden merkitys asumisviihtyvyyteen ja onnellisuuteen voi olla hyvinkin tärkeä tekijä erityisesti maaseudulla ja lähiössä (Saarinen et al. 2013). Myös alueen maine vaikuttaa asumistyytyväisyyteen (Permentier & Bolt & van Ham 2011) ja sitä kautta lujittaa paikkaan kiinnittymistä (Vilkama & Vaattovaara 2015).

Tutkimusalueet, -aineistot ja -menetelmä

Espoo ja Lahti tutkimusalueina

Tutkimus toteutettiin kahdessa kaupungissa, Espoossa ja Lahdessa. Espoossa tutkimusalueena oli Espoon keskus ja Lahdessa Lahden keskusta ja Liipolan lähiö. Espoon keskus ja Liipola ovat alueina samantyyppisiä. Molemmissa muun muassa vuokra-asuntojen osuus on korkea, ja niillä asuu paljon maahanmuuttajia.

Espoon keskus on yksi Espoon viidestä kaupunkikeskuksesta. Rantaradan molemmin puolin levittäytyvä Espoon keskus koostuu useasta asuinalueesta. Nämä ovat Kiltakallio, Kirkkojärvi, Kulovalkea, Saarniraivio, Suna, Suvela ja Tuomarila. Alueet ovat kasvaneet lähes kiinni toisiinsa ja niistä muodostuu tutkimuksen kohdealue¹ Espoossa. Alueen palvelut (esimerkiksi päivittäistavarakaupat, terveysasema, kirjasto, virastokeskus) ovat varsin monipuoliset keskittyen Espoon keskuksen rautatieaseman ympäristöön. Vaikka alueella on paljon kerrostaloja, luonto, kuten Espoon keskuspuisto, on lähellä. Alueen noin 20 000 asukkaasta valtaosa (12 000) asuu pääosin 1970-luvulla rakennetussa, kerrostalovaltaisessa Suvelan lähiössä. Enemmistö Suvelan asukkaista asuu vuokra-asunnoissa, ja alueella asuu paljon maahanmuuttajia. Muilla asuinalueilla on sekä rivi- ja pientaloja että kerrostaloja. Espoon keskukseen on rakennettu viime vuosina paljon uusia kerrostaloja sekä omistus- että vuokra-asunnoiksi.

Lahdessa tutkimuksen kohdealueina ovat kaupungin keskusta ja Lahden suurin, 1960–1970 -luvuilla rakennettu Liipolan lähiö². Liipolan erityispiirre on vuokra-asuntojen korkea osuus, joka on yli 60 prosenttia asuntokannasta (Seppänen et al. 2012). Tämä määrittää Liipolan asemaa paikallisilla asuntomarkkinoilla ja vaikuttaa väestön sosiaaliseen koostumukseen (ks. Vaattovaara, Kortteinen & Ratvio 2009, 14–15). Alueen palveluja on karsittu vähitellen, mutta edelleen alueella sijaitsee esimerkiksi pieni ostoskeskus, kirjasto, seurakuntatalo, päiväkoti sekä peruskoulun alakoulu, jossa on luokat 1–4.

Lahden keskustassa asuvilla kaikki palvelut ovat kävelyetäisyydellä, mutta myös ulkoilumahdollisuudet ovat hyvät Salpausselän ulkoilualueiden sijaitessa aivan keskustan kupeessa (Lahti Region 2016). Vuonna 2013 Lahden keskustassa (tilastoalueet ydinkeskusta, itäinen ja pohjoinen keskusta) asui noin 15 000 henkeä, ja heistä vajaa kolmasosa oli yli 64-vuotiaita (Tilda 2014).

Teemahaastattelu aineistonhankintamenetelmänä

Artikkelin aineisto on peräisin kahdesta tutkimuksesta. ASLAKO -hankkeen tavoitteena oli selvittää asukkaita haastattelemalla asuinalueen merkitystä asukkaiden hyvinvointikokemuksiin. Lahden tutkimusalueita tarkasteltiin sekä fyysisen, psyykkisen, sosiaalisen että palveluympäristön näkökulmasta. Tutkimuksen kohderyhmänä oli lapsiperheitä sekä nuoria aikuisia. Haastatteluteemat käsittelivät mm. asuinympäristön merkitystä hyvinvoinnille yleisesti, alueella viihtymistä ja asukkaiden sosiaalisia kontakteja alueella, sekä mitä mieltä haastateltavat ovat alueen palveluista. VAMULI -hankkeessa selvitettiin muuttovirtojen vaikutuksia erilaisilla aineistoilla. Haastattelemalla Espoon keskukseen ja sieltä pois muuttaneita selvitettiin muuton syitä sekä asuinalueen ja asunnon valintaan liittyviä tekijöitä, alueelle sopeutumista sekä toiveita alueen kehittämiseksi.

Tutkimusaineistoja ei alun perin kerätty arvostusten selvittämiseksi eikä tutkimusten haastattelurunkoja suunniteltu yhdessä toisiaan mukaileviksi. Sysäyksenä tälle artikkelille oli tutkimustulosten samankaltaisuus, joka ilmeni tutkijoiden esitellessä hankkeiden tuloksia. Kävi ilmi, että sekä koettuun hyvinvointiin asuinalueilla että päätöksiin muuttaa asuinalueelta toiselle liittyivät vahvasti arvostukset. Artikkelia varten molempien tutkimusten aineistoja analysoitiin uudestaan arvostusten näkökulmasta.

Aineisto koostuu 39 teemahaastattelusta. ASLAKO -hankkeessa haastateltavat (25) saatiin mukaan tutkimukseen peruskoulujen vanhempainiltojen, nuorisotilan ja asukastilan kautta sekä ns. lumipallomenetelmällä. VAMULI -hankkeen 14 haastateltavaa valittiin niiden henkilöiden joukosta, jotka vastasivat syksyllä 2014 Kuluttajatutkimuskeskuksesta lähetettyyn kyselyyn Espoon keskukseen vuosina 2012–2014 muuttaneille tai sieltä samana ajankohtana poismuuttaneille ja jotka ilmoittivat kyselyssä halukkuudestaan osallistua haastatteluun. Haastatelluista puolet oli Espoon keskukseen muuttaneita ja puolet sieltä poismuuttaneita. Haastatteluissa käytettiin teemarunkoja, joita syvennettiin tilanteen ja haastateltavan mieltymysten mukaan. Jos haastateltava esimerkiksi korosti asunnon keskeistä merkitystä muuttaa alueelle, esitettiin syventäviä kysymyksiä liittyen itse asuntoon ja sen ominaisuuksiin.

Haastattelut tehtiin tutkimuksiin osallistuneille parhaiten sopivissa tiloissa, kuten tutkijoiden työtiloissa, asukastiloissa, kahviloissa tai haastateltavien kotona. ASLAKO -hankkeen teemahaastattelut toteutti kaksi tutkijaa ja yksi tutkimusavustaja vuoden aikana alkaen syksyllä 2013. Haastattelut kestivät noin tunnin. Ne tehtiin aina yksilökohtaisesti, vaikka tutkimukseen olisi osallistunut useampi perheenjäsen samasta kotitaloudesta. VAMULI -hankkeen teemahaastattelut tehtiin joulukuun 2014 ja maaliskuun 2015 välisenä aikana ja ne kestivät 1–1,5 tuntia. Haastattelut olivat yksilöhaastatteluja lukuun ottamatta yhtä avioparin haastattelua. Haastattelijoina toimi hankkeen kaksi tutkijaa. Kaikki haastattelut tallennettiin ja litteroitiin sanasta sanaan puhekieltä noudattaen. Litterointityö ostettiin ulkopuoliselta palveluntarjoajalta. Taulukkoon yksi on koottu taustatietoja haastateltavista. ASLAKO -hankkeen haastatelluista merkittävä osa oli työelämän ulkopuolella olevia.

Taulukko 1. Tutkimukseen haastateltujen taustatietoja

		Espoo n=14	Lahti n=25
Sukupuoli	Naisia Miehiä	9 5	17 8
Ikä	Alle 30 v. 30–60 v. Yli 60 v.	3 8 3	9 16
Koulutus	Korkeakoulututkinto Ammattikoulu tai opistoaste Ylioppilas Peruskoulu	8 5   1	6 11 1 7
Elämäntilanne	Eläkkeellä Kokoaikatyössä/yrittäjä Osa-aikatyössä Työtön/työvoimakoulutus tms. Opiskelija	4 9     1	1 7 6 9 2
Kotitaloustyyppi	Yksin asuva Pariskunta, ei lapsia Lapsiperhe Muu	5 4 5	3 3 15 4
Asumismuoto	Vuokra-asunto kerrostalo Omistus/asumisoikeus kerrostalo Omistusasunto rivi-/omakotitalo	5 4 5	14 7 4

Aineiston analysointi

Vaikka alkuperäisten tutkimushankkeiden lähestymistavat ja tavoitteet poikkesivat toisistaan, aineistot sisälsivät yhteisiä, arvostuksia kuvaavia teemoja. Näitä olivat esimerkiksi: millainen asuinalue on haastateltavien mielestä asuinpaikkana, mitä mieltä haastateltavat ovat alueen palveluista, millaisia sosiaalisia suhteita asukkaiden välille on muodostunut ja miten he toivovat asuinaluettaan kehitettävän.

Aineisto analysoitiin ensi vaiheessa aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä teemoittelemalla (ks. esim. Bauer 2000, Tuomi & Sarajärvi 2009). Haastatteluaineistoista otettiin aluksi erilleen ne teemakokonaisuudet ja edelleen lausumat, joissa kyse oli asuinalueeseen tai itse asuntoon liittyvistä arvostuksista. Tässä koodausvaiheessa aineisto merkittiin nimeämällä arvostuksiin liittyvät tekstikatkelmat. Koodauskehyksen muodostivat tutkimuksen teoreettiseen viitekehykseen sisältyvät tekijät. Kyseessä on abduktiivinen analyysi, joka sijoittuu teoria- ja aineistolähtöisen välimaastoon (esim. Tuomi & Sarajärvi 2009).

Analyysin toisessa vaiheessa käytettiin tyypittelyä. Tyypittelyn tavoitteena yleisesti on etsiä aineistosta tyypillisiä ominaisuuksia ja merkityksiä, jotka toistuvat, ja tehdä aineistosta tyyppikuvauksia. Tyypittelyllä aineistoa voidaan kuvata laajemmin kuin pelkästään teemoittelulla. (Tuomi & Sarajärvi 2009.)

Tyyppikohtaiset erot ja yhtäläisyydet löytyivät kokoamalla yhteen haastateltavien arvostamia asioita. Esimerkiksi osa haastateltavista arvosti fyysistä asuinympäristöä ja erityisesti sen luonnonläheisyyttä, jolloin analyysivaiheessa koottiin tähän liittyvät asiat. Seuraava lainaus on esimerkki haastateltavan kuvauksesta, joka analyysissa liitettiin luonnonläheisyyden arvostukseen:

”Ja sitte Lahdessa ku meillä on kaikki nää metsät ja ulkoilualueet täs ihan lähellä. Eihän meidän tarvi mennä ku puolen kilsan päähän hiihtää ja luistelee.” Nainen 48 v., Lahti

Tyyppeihin jaottelun perusteena oli haastateltavien esiin nostamat asuinympäristöön liittyvät arvostukset sekä asuinalueelle kiinnittyminen. Tyyppikuvausten ja niistä koostetun taulukon (Liite 1) lisäksi tyypittelyn tuloksia havainnollistettiin nelikentällä, jossa on kaksi jatkumoa. Toinen jatkumo erottelee sosiaalisten suhteiden ja verkostoitumisen luonnetta. Osa arvosti asuinaluetta erityisesti sen tarjoamien sosiaalisten verkostojen vuoksi, osa puolestaan koki tärkeäksi oman asunnon tarjoaman yksityisyyden. Toinen jatkumo kertoo kiinnittymisen luonteesta, missä yhtäältä voidaan erottaa tunnepitoisesti, melko vahvasti alueeseen kiinnittyneet. Osa haastateltavista korosti kiinnittymisessään paikan fyysisiä ominaisuuksia, kuten läheisiä metsä- ja muita viheralueita, osa erityisesti sosiaalista kiinnittymistä paikkaan, kuten erilaisia verkostoja, joissa ovat asukkaina mukana ja niiden merkitystä. Toisaalta jatkumon toisessa päässä kiinnittymistä voidaan kuvata heikoksi. Kyseessä ovat asukkaat, jotka eivät halua kiinnittyä tai koe kiinnittyneensä alueeseen ja joiden muuttoherkkyys on suuri.

Analyysin tuloksena syntyi neljä asukastyyppiä. Tyyppien kuvaamisen ja nimeämisen perustana olivat fyysiseen asuinympäristöön, sosiaaliseen ympäristöön sekä toimintatarjoumiin liittyvät arvostukset sekä asuinpaikan valintaperuste, alueelle kiinnittyminen ja kehittämistoiveet aluetta kohtaan. Tyypit eivät ole täysin toisensa pois sulkevia. Aineistossa on tapauksia, jotka paikantuvat kahden tyypin rajapinnalle. (vrt. Braun & Clarke 2006; Eskola & Suoranta 1998, 175–186.)

Tulokset 

Haastatteluaineistojen perusteella muodostetut neljä asukastyyppiä nimettiin seuraavasti: perhekeskeiset sopeutujat, valikoiden verkostoitujat, itsenäiset etäisyyden ottajat ja aktiiviset verkostoitujat. Aktiivisilla verkostoitujilla ja perhekeskeisillä sopeutujilla kiinnittyminen asuinalueeseen on vähäisempää ja muuttoherkkyys suurempaa kuin valikoiden verkostoitujilla ja itsenäisillä etäisyyden ottajilla. Kaikille sosiaaliset verkostot ovat tärkeitä, mutta perhekeskeisillä sopeutujilla ja itsenäisillä etäisyyden ottajilla oman perheen ja kodin merkitys korostuu. Sen sijaan aktiiviset verkostoitujat ja valikoiden verkostoitujat arvostavat perheen rinnalla asuinaluetta ja sen tarjoamia sosiaalisia verkostoja (ks. kuvio 1 ja liite 1).

Perhekeskeiset sopeutujat arvostavat peruspalveluja

Perhekeskeisten sopeutujien ryhmä koostuu erilaisissa elämänvaiheissa olevista talouksista, joista useimmat asuvat vuokra-asunnossa. Asunnon merkitys on ollut keskeinen alueelle asettautumisessa. Esimerkiksi hyvä pohjaratkaisu edullisena koetussa yhtiössä on ollut asumisvalinnassa ratkaisevaa. Osa on ”joutunut alueelle”, kun ryhmään kuuluvalle on osoitettu asunto kaupungin vuokratalosta. Joillekin kyseessä on ollut etukäteen väliaikaiseksi tiedetty asumisratkaisu. Monet ovat pienituloisia, joten heillä ei ole samanlaisia mahdollisuuksia valita vapaasti, missä asuvat, kuin suurempituloisilla (vrt. Vilkama & Vaattovaara 2015). Joukossa on myös niitä, jotka eivät halua panostaa asunnon hankkimiseen ja jotka arvostavat kohtuullisia asumiskustannuksia (vrt. Silvennoinen & Hirvonen 2002). Koti on perhekeskeisille sopeutujille tärkeä paikka.

Perhekeskeiset sopeutujat arvostavat ennen kaikkea hyviä peruspalveluja, niiden saatavuutta ja laatua. Päivittäispalvelujen, kuten ruokakauppojen läheisyys on tärkeää. Liikenneyhteyksien toimivuutta ja matkojen sujuvuutta niin työ-, opiskelu- kuin asiointipaikkoihin pidetään samoin arvossa. Esimerkiksi asuntoa lähellä oleva ympärivuorokautinen päivähoitopaikka helpottaa haastatellun yksinhuoltajaäidin arkea ja on vaikuttanut päätymiseen alueelle. Juna-aseman läheisyys ja hyvät liikenneyhteydet eri puolille aluetta ja koko maata ovat tärkeitä.

Ryhmään kuuluvien kanssakäyminen naapuruston kanssa on vähäistä ja liittyy lähinnä käytännön asioiden ja arkisten ongelmien selvittämiseen. Naapureihin ei suhtauduta ylimielisesti, vaikka naapuruston elämäntapa ja arvot poikkeavat omista. Sosiaalinen elämä rajoittuu lähinnä omaan perheeseen ja ystäviin, jotka eivät välttämättä asu samalla alueella. Osa ryhmään kuuluvista nuorista aikuisista toivoo voivansa asua lähellä vanhempiaan, sisaruksiaan tai ystäviään, joiden apuun he voivat tarvittaessa turvautua.

Perhekeskeiset sopeutujat tuovat haastatteluissa esiin sosiaaliseen asuinympäristöönsä liittyviä epäkohtia, kuten alueen rauhattomuuden ja epäsiisteyden. Alueen ongelmat nähdään lähinnä pistemäisinä, tiettyihin taloihin ja taloyhtiöihin keskittyvinä (vrt. Vilkama & Vaattovaara 2015), joissa osa perhekeskeisistä sopeutujista myös itse asuu. Turvattomaksi koetussa pihapiirissä omaa lasta ei voi jättää yksin omalle kotipihalleen. Ongelmat liitetään työttömyyteen, päihteiden käyttöön ja maahanmuuttajien kotouttamiseen.

Osan ryhmään kuuluvien mielestä alueen sosiaaliset ongelmat eivät vaikuta omaan arkeen millään tavoin. Yleisestä kritiikistä huolimatta he pitävät omaa asuinaluetta mainettaan parempana ja naapuruston monikulttuurisuutta pääasiassa hyvänä asiana. Osa nuorten aikuisten vanhemmista on muuttanut Suomeen muualta ja asunut alueella jo vuosia, kuten myös nuoret aikuiset itse. Osa kokee epäkohdat siten, että he eivät liiku alueella esimerkiksi pimeän aikaan tai valitsevat reitit siten, että kulkeminen koetaan turvalliseksi. Pinkster (2014) puhuu tällöin käytännöllisestä kiinnittymisestä (practical attachment).

Perhekeskeiset sopeutujat kuvaavat kiinnittymistään eri tavoin. Ympäröivä luonto on osalle tärkeä. Luontoelämyksen voi tarjota omasta ikkunasta avautuva näkymä. Osaa kiinnittävät alueeseen perhe ja asumisen edullisuus. Toisaalta osa on valmis elämäntilanteen muuttuessa lähtemään alueelta tai on sen jo tehnyt.

“Mä en kauheen paljon antanutkaan itseni kotiutua sinne, koska minusta tuntu koko aika siltä, että ihan just lähdetään. Eli ei ole nyt hyötyä panostaa siihen, että tykkäisi tästä, tai olisi tykkäämättä, tai vaikuttaisi mihinkään. Vaan tämä eletään läpi ja sit lähdetään pois.” Mies 29 v., Espoo

Ryhmään kuuluvien ehdotukset alueen kehittämiseksi ovat käytännönläheisiä ja omista kokemuksista kumpuavia. Perhekeskeiset sopeutujat haluavat kohentaa alueiden yleisilmettä, siisteyttä ja kunnossapitoa. He kaipaavat nuorille tekemistä ja tapaamispaikkoja, kuten nuorisotiloja tai kahviloita. Nämä auttaisivat osaltaan lieventämään sosiaalisia ongelmia alueella. Perhekeskeiset sopeutujat pitävät perusinfrastruktuuria asuinalueellaan toimivana ja he arvostavat tehtyjä uudistuksia, kuten kerrostalojen peruskorjauksia sekä uusien puistojen, liikunta- ja leikkipaikkojen rakentamista.

Valikoiden verkostoitujat arvostavat yhteisöllisyyttä kaltaistensa kanssa

Valikoiden verkostoitujille muutto alueelle on ollut oma tai perheen valinta. Asuinpaikkaa ja asuntoa luonnehditaan hyväksi kompromissiksi asunnon hinta-laatusuhde, sijainti, liikenneyhteydet ja palvelut huomioiden. Kuvaavaa on, että asuminen alueella ei ole kaikkien unelmien täyttymys, mutta elämäntilanne ja omat mahdollisuudet huomioiden hyvä ja laadukas ratkaisu, johon ollaan tyytyväisiä.

Ryhmään kuuluu erityisesti kahden vanhemman lapsiperheitä ja yksinhuoltajaperheitä. Kuten aiemmissa muuttopäätöksiin liittyvissä tutkimuksissa (mm. Kytö et al. 2016) on tullut esille, asuinpaikan valinta- tai muuttopäätöksissä kyse on usein elämäntilanteen muuttumisesta. Asumisvalinnassa on huomioitu varsinkin lasten tarpeet, heille suunnatut palvelut ja niiden toimivuus. Ennen muuttoa vanhemmat ovat perehtyneet huolella alueen päiväkoti- ja koulutarjontaan. Alueelle on muutettu ajatuksella, että siellä voitaisiin asua pitkään. Esimerkiksi avioerotilanteissa vanhemmat ovat lasten parasta ajatellen jääneet asumaan tutulle alueelle. Heille on ollut tärkeää, että lasten päiväkoti tai koulu, kaverit ja sosiaalinen verkosto ovat säilyneet muuttuneessa elämäntilanteessa.

Valikoiden verkostoitujat sietävät muissa peruspalveluissa pieniä puutteita, mutta päiväkodeilta ja kouluilta he odottavat laadukasta toimintaa ja esittävät kritiikkiä, jos aihetta ilmenee. Mikäli alueelta muutetaan pois esimerkiksi isomman asunnon vuoksi, koulu vaikuttaa ratkaisevasti uuden asuinpaikan valintaan. Muusta palvelutarjonnasta voidaan tietoisesti tinkiä.

Muista asukastyypeistä poiketen valikoiden verkostoitujat arvostavat vuorovaikutusta ja verkostoitumista samassa elämäntilanteessa olevien ihmisten kanssa. Sosiaaliset suhteet alueella rakentuvat pitkälti lasten kautta. Verkostoitumisen myötä syntynyt yhteisöllisyys kiinnittää heitä alueeseen. Aiempien tutkimusten mukaan (mm. Pinkster 2014), joissa on selvitetty keskiluokkaan kuuluvien asumista sosioekonomisesti heikoimmilla alueilla, alueelle muodostuneet sosiaaliset verkostot ja yhteenkuuluvuuden tunne jopa kompensoivat alueen huonoksi koettuja puolia. Verkostoituminen ilmenee käytännössä eri tavoin. Haastatelluilla pienten lasten vanhemmille oma piha-alue, lähipuisto tai avoin päiväkoti toimivat yhteisöllisyyden näyttämöinä. Isompien lasten vanhemmat tapaavat lasten harrastuksissa ja koulun järjestämissä tilaisuuksissa.

Sosiaalisesta mediasta on muodostunut uusi kanssakäymisen muoto alueella asuvien perheiden välillä. Facebookissa toimii asukkaiden perustama korttelikirpputori. Vanhemmat seuraavat koulujen ja päiväkotien toimintaan liittyvää kirjoittelua ja osallistuvat keskusteluun.

“No semmonen yhteisöllisyyden yllätys siel on tullu, että kun siellä meil on tämä korttelikirppis facebookissa… Me käydään kauppaa, siis meillä tuntuu ovi käyvän joka päivä… Korttelikirppiksellä kävi semmonen juttu ennen joulua, että yks nainen… ni sano …, että olisko kellään myydä tai antaa joulukuusen koristeita ja se sai ihan hirvittävän määrän tarjouksia siitä. Sitten niille lapsille kerättiin tämmönen lahjakortti… et se on mun mielestä sille alueelle tullu tämmönen sosiaalisen median kautta tämmönen uus kanssakäymisen muoto.” Mies 50 v., Espoo

Muiden haastateltujen tavoin valikoiden verkostoitujat arvostavat julkisia ja kevyenliikenteen yhteyksiä sekä kävelyetäisyydellä olevia peruspalveluita. Vaativammat toiveet voidaan toteuttaa oman asuinalueen ulkopuolisessa kauppakeskittymässä. He arvostavat kotitalonsa ja sen lähiympäristön rauhallisuutta, turvallisuutta ja viihtyisyyttä (ks. Kuoppa et al. 2014). Puistot ja muut alueen ulkoilumahdollisuudet ovat heille tärkeitä. Valikoiden verkostoitujien tyytyväisyyttä alueeseen selittänee osaltaan se, että esimerkiksi Espoon keskuksessa ko. ryhmään kuuluvista monet asuvat alueen uudemmissa osissa etäällä ongelmallisina pidetyistä kohteista. Lapsiperheiden on myös aiemmissa tutkimuksissa todettu hakeutuvan rauhallisina pitämilleen alueille ja lasten kannalta hyvään kasvuympäristöön (mm. Dhalmann & Vaattovaara & Vilkama 2014). Asumisviihtyvyyttä vähentää jossain määrin liikennemäärien kasvu ja liikenteen aiheuttama melu.

Asuinalueensa kehittämiseksi haastateltavat toivovat yleisen viihtyvyyden parantamista. Tärkeää on, että suunnitelmat alueen ehostamiseksi toteutetaan kokonaisuuksina, jotta lopputuloksena on ehyt kaupunkirakenne. Alueen mahdollisesta huonosta maineesta ollaan tietoisia, mutta ongelmien koetaan olevan enemmän ihmisten mielikuvissa kuin todellisuudessa.

Itsenäiset etäisyyden ottajat arvostavat pääsyä luontoon ja hyviä liikenneyhteyksiä

Itsenäiset etäisyyden ottajat arvostavat asuinalueellaan palveluita ja ominaisuuksia, jotka mahdollistavat laadukkaan itsenäisen elämisen ja asumisen yksityisyyden. Ryhmään kuuluvat asuvat pääosin omistus- tai asumisoikeusasunnoissa ja monet lisäksi yksin. Asumisvalinnassa ovat painaneet asunnon hyvä hinta-laatusuhde ja kohtuulliset asumiskustannukset.

Ryhmään kuuluvat perustelevat asumisvalintaansa muun muassa sillä, että asunto täyttää tietyt laatuvaatimukset myös elämäntilanteen muuttuessa, kuten eläkkeelle jäätäessä. Esimerkiksi talossa pitää olla hissi, asunnon tulee olla esteetön, kerrostaloasunnossa tulee olla oma piha tai ikkunanäkymien on avauduttava määrättyyn suuntaan. Asumisvalintaa on edeltänyt perusteellinen etsiminen ja harkinta; tavoitteena on asua alueella pitkään. 

Itsenäiset etäisyyden ottajat pitävät kiinni yksityisyydestään; yhteisöllinen toiminta esimerkiksi taloyhtiössä ei heitä kiinnosta. Myös Kyttä ja Kahila (2006) toteavat, että kodista pyritään rakentamaan yksityinen turvapaikka, jos elämä koetaan liian hektisenä eikä energiaa riitä lähiyhteisön vuorovaikutukseen. Ryhmään kuuluvat liikkuvat mielellään kodin ulkopuolella. Kiinnittymistä tukevat alueiden kulttuuripalvelut ja monipuoliset harrastusmahdollisuudet. He kokevat tärkeäksi mahdollisuuden osallistua heitä kiinnostaviin tilaisuuksiin ja tapahtumiin tarvitsematta sitoutua mihinkään. Kiinnittymistä edistää alueeseen liittyvän tiedon saanti ja alueen historiaan perehtyminen. Ulkoiluretkestä tulee mielenkiintoisempi, kun osaa tulkita asuinympäristön kerroksellisuutta.

“Ja sen lisäksi mä olen innostunut lukemaan erilaisia museon toimittamia kirjoja Espoon historiasta. Ja nimistöstä ja kylistä ja kaikista semmoisista. Ne on semmonen, jotka mä koen, että ne juurruttaa mua tuohon alueeseen.” Nainen 62 v., Espoo

Kuten Scannellin ja Giffordin (2010) kuvaamassa fyysisessä kiinnittymisessä, jossa muun muassa metsät ja järvet ovat ihmisille merkityksellisiä paikkoja, myös tälle ryhmälle lähellä sijaitseva luonto on hyvin tärkeä hyvinvointiin vaikuttava ja alueeseen kiinnittävä tekijä. He arvostavat helppoa pääsyä kotiovelta metsään ja muille viheralueille sekä vuodenaikojen mukaan erilaisten aktiviteettien pariin, kuten viljelypalstalle, marja-ja sienimetsään tai hiihtoladulle. Mieltä rauhoittavia paikkoja he löytävät sekä läheltä että kauempaa kotoa.

Ryhmään kuuluvat kuvaavat toimivien lähipalveluiden tuovan laatua elämään, koska he voivat samalla asiointimatkalla poiketa terveyskeskukseen, kirjastoon, päivittäistavarakauppaan ja kahvilaan. Muut palvelut voivat sen sijaan sijaita kauempana. Hyvät julkiset liikenneyhteydet mahdollistavat autottomana elämisen.

Itsenäiset etäisyyden ottajat pitävät asuinalueettaan mainettaan parempana ja turvallisempana. Maahanmuuttajia pidetään luontevana osana alueen väestöä. Turvattomuutta ei koeta, mutta esimerkiksi omat kulkureitit valitaan tietoisesti siten, että kohtaamiset päihteiden väärinkäyttäjien kanssa jäävät vähäisiksi (vrt. Pinkster 2014).

Espoon keskuksen kehittämisessä toiveena on, että uuden rakentamisessa otetaan huomioon viheralueet. Erityisesti kävellen liikkuvien kulkemista alueella halutaan helpottaa. Tämä koskee sekä nykyisiä ratkaisuja että uusia luontoalueita, joille ei vielä ole pääsyä lainkaan. Alueen asukas toivoo kehitettävän myös asukkaiden omatoimisuutta lisääviä ratkaisuja kuten viljelypalstoja.

Aktiiviset verkostoitujat arvostavat kaupunkikeskustan palveluita

Aktiiviset verkostoitujat ovat nuoria aikuisia, jotka arvostavat Lahden keskustan palveluita, lyhyitä välimatkoja ja liikkumisen helppoutta. Asuinpaikan valinnassa keskeisintä on ollut sijainti, halu asua kaupungin keskustassa, lähellä työpaikkaa ja kavereita. He arvostavat keskustaelämisessä monipuolisia harrastusmahdollisuuksia, yöelämää sekä sosiaali-, terveys- ja kulttuuripalveluita. Elämää eletään paljon oman asunnon seinien ulkopuolella, erilaisissa julkisissa paikoissa ja tiloissa.

Ryhmään kuuluvat asuvat vuokra-asunnossa kerrostalossa yksin tai yhdessä avopuolison kanssa. Vaikka asumiskustannukset ovat keskustassa korkeammat kuin keskustan ulkopuolella, tähän ryhmään kuuluvat ovat valmiita maksamaan asunnon hyvästä sijainnista, vaikka se tarkoittaa muista menoista tinkimistä. Asuminen keskustassa ja urbaani elämäntapa nähdään luontevaksi omassa elämänvaiheessa (ks. Ratvio 2012).

Ystävät, perhe ja sosiaalinen kanssakäyminen heidän kanssaan ovat tärkeitä ryhmään kuuluville. Itsenäinen asuminen on melko uutta, sen vuoksi lapsuudenkodin perheenjäseniin tai kauempana asuviin sukulaisiin pidetään tiiviisti yhteyttä muun muassa sosiaalisen median välityksellä. Usein vanhemmat myös asuvat lähellä. Kanssakäymisen aktiivisuudesta kertoo, että ystäviä tavataan lähes päivittäin, joskus myös erilaisten teemojen merkeissä. Verkostoitumisen tai ajanvieton naapuruston kanssa nähdään kuuluvan lähiöissä asuvien elämään.

Ryhmään kuuluvat pitävät keskustaa pääosin turvallisena, mutta rautatieaseman seutua ja joitain puistoalueita he pyrkivät välttämään niillä esiintyvän häiriökäyttäytymisen vuoksi. Keskusta saa asuinalueena kritiikkiä katupölystä, melusta ja roskaisuudesta. Aktiivisilla verkostoitujilla on takanaan muuttoja, mutta keskusta tuntuu omassa elämäntilanteessa sopivalta asuinalueelta, eikä poismuuttoa suunnitella. Asumismuoto nähdään kuitenkin väliaikaisena. Tulevaisuudessa he pitävät asuinpaikan vaihtoa mahdollisena, jos oma elämäntilanne muuttuu.

”Sitten voi ruveta harkitsemaan uudestaan tätä muualle muuttoa, niin kun pois kaupungista muuttoa, kun on ensinnäkin saanut ajokortin, on auto, työ ja ainakin se lapsi. Eli just tyttöystävän kans ollaan puhuttu sitä niin kun lasten hankkimista ja sun muuta.” Mies 26 v., Lahti

Tärkeitä kiinnittäviä tekijöitä keskustan alueella ovat erilaiset paikat kuten puistot, rannat, kaupat, kirjasto, baarit ja erilaiset harrastuspaikat. Ko. paikat tarjoavat mahdollisuuden tavata ystäviä. Myös lapsuuden perhe on monelle tärkeä alueelle kiinnittävä tekijä. Alueen kehittämiseksi kaivataan nuorille, jotka etsivät omaa paikkaansa ja joilla ei ole harrastuksia tai selkeitä suunnitelmia oman tulevaisuutensa suhteen, tukea ja ohjausta elämään sekä enemmän tekemistä ja mahdollisuuksia kokeilla erilaisia asioita.

Yhteenveto ja johtopäätökset

Asuinalue valitaan ja sitä arvostetaan monin eri perustein ja nämä perustelut voidaan tyypitellä (Kleinhans & Priemus & Engbersen 2007). Tässä tutkimuksessa on erilaisten asukastyyppien avulla kuvattu heidän asumisarvostuksiaan, asuinpaikan valintaperusteitaan, paikkaan kiinnittymistä ja kehittämistoiveitaan asuinaluettaan kohtaan. Analyysin myötä todettiin, että erot asukkaiden asumisarvostuksissa ja asumisvalinnoissa liittyivät pikemminkin asukkaiden elämäntapahtumiin (myös Groot et al. 2011) kuin asuinalueiden välisiin eroihin.

Aiemmin on havaittu, että tietyt arvostukset ovat sosiaalisesti hyväksytympiä kuin toiset (Schwartz & Bardi 2001). Esimerkiksi nuorten aikuisten elämäntyyliin sopivana pidetään asuinpaikan tiuhaakin vaihtamista, mikä on ominaista tässä tutkimuksessa aktiiviset verkostoitujat -ryhmän nuorille aikuisille. Erityisesti nuorten kohdalla erilaiset elämäntapahtumat vaikuttavat siihen toteutuuko suunniteltu muutto tai muutetaanko, vaikka muutto ei ollut suunnitelmissa (de Groot et al. 2011). Keski-ikäiset ja sitä vanhemmat hakevat puolestaan enemmän pysyvyyttä, mitä tutkimuksessa edustavat valikoiden verkostoitujat ja itsenäiset etäisyyden ottajat. Mielenkiintoisen ryhmän muodostavat eri-ikäisistä ihmisistä koostuvat, muuttoherkät perhekeskeiset sopeutujat, sillä heitä sitoo alueeseen lähinnä asumisen edullinen hinta.

Sosiaalinen verkostoituminen erotti asukastyyppejä. Tutkimuksessa havaittiin, että osa asukkaista ei halua verkostoitua omalla asuinalueellaan, mutta heillä voi silti olla tiiviit suhteet kauempana asuviin sukulaisiin ja ystäviin (ks. myös Honkanen & Poikolainen 2014). Erityisesti ikääntyneiden kohdalla tällaisessa tilanteessa korostuvat laadukkaat lähipalvelut, jotka mahdollistavat itsenäisen elämän. Sosiaalisen median, somen, vaikutus voi olla kahdenlainen. Somen myötä naapuruston merkitys voi vähentyä, koska yhteyksiä voidaan pitää helposti maantieteellisesti kauemmaksikin, kuten nuoret aktiiviset verkostoitujat tekivät. Toisaalta some voi myös lisätä yhteisöllisyyttä ja vuorovaikutusta alueella, kuten valikoiden verkostoitujat kuvasivat naapuruston lapsiperheiden välillä tapahtuneen.

Alueen taloudellisilla tekijöillä, kuten työllisyysmahdollisuuksilla, ei ollut tähän tutkimukseen osallistujille yhtä paljon merkitystä kuin aiemman tutkimuksen perusteella olisi voinut olettaa (vrt. de Groot et al. 2011.) Syynä voi olla se, että tutkimusalueiden läheltä löytyy useita työpaikkavaltaisia alueita, joihin on riittävän toimivat liikenneyhteydet.

Fyysisen ympäristön kauneus ja muut luontoarvot ovat tärkeitä alueelle kiinnittäviä tekijöitä, kuten mm. Mellander et al. (2011) ovat todenneet. Kaikki asukastyypit arvostavat luonnonläheisyyttä, mutta eri tavoin. Itsenäiset etäisyyden ottajat ja valikoiden verkostoitujat arvostavat erityisesti asuinalueidensa välittömässä läheisyydessä olevia metsäalueita ulkoilu-, marjastus- ja sienestysmahdollisuuksineen. Aktiivisille verkostoitujille puistot tarjoavat virkistystä ja toimivat tapaamisten näyttämöinä. Perhekeskeisille sopeutujille luonnonläheisyys tarkoittaa esimerkiksi metsäistä ikkunanäkymää. Tutkimuksen perusteella laajojen viheralueiden säilyttämisessä on onnistuttu täydennysrakentamisesta huolimatta tutkimusalueilla.

Asukastyyppien ajatukset Espoon keskuksen ja Lahden Liipolan kehittämiseksi eivät juuri eroa toisistaan. Kaikki toivovat viihtyisää, vehreää asuinympäristöä, mutta esitetyt keinot sen saavuttamiseksi vaihtelevat. Mitä kiinnittyneempiä alueeseen ollaan ja mitä pidempään alueella haluttaisiin tulevaisuudessa asua, sitä enemmän uskotaan alueen suunnitteluun ja suunnitelmien määrätietoisen toteuttamiseen. Sen sijaan muuttoherkät ja vähemmän alueeseen kiinnittyneet arvioivat nopeasti toteutettavien käytännönläheisten toimien, kuten huollon ja kunnossapidon, tai syrjäytymisvaarassa oleville nuorille tarjottavan käytännön toiminnan, edistävän asuinalueen viihtyisyyttä.

Tutkimuksen perusteella toimintatarjoumista erityisesti peruspalvelut edistävät alueelle kiinnittymistä. Liikennemäärien ja -melun lisääntyminen huolestuttavat osaa Espoon keskuksen asukkaista ja siksi esimerkiksi suuria kauppakeskittymiä ei haluta omalle asuinalueelle. Sekä Espoon keskuksessa että Lahden Liipolassa peruspalvelut on onnistuttu säilyttämään, ja niiden toivotaan myös jatkossa säilyvän. Lahden keskustassa asuvat nuoret arvostavat puolestaan kaupunkikeskustoille tyypillisiä asioita, kuten kävelyetäisyydellä olevia työ- ja opiskelupaikkoja sekä monipuolisia palveluita.

Jokainen asukastyyppi asettaa haasteensa yhdyskuntasuunnittelulle ja jatkotutkimuksille.

Itsenäisiä etäisyyden ottajia tarkasteltaessa mietityttää miten heidän äänensä saataisiin kuuluviin suunnittelussa ja millaisia palveluita he ikääntyessään tarvitsevat, kun heidän sosiaaliset verkostot asuinalueellaan ovat olemattomat. Perhekeskeisten sopeutujien kohdalla oleellinen kysymys on, miten tuottaa ja tarjota edullista asumista hyvien palveluiden äärellä lisäämättä segregaatiota ja edistämällä heidän kiinnittymistään asuinalueeseen, vaikka asuminen siellä jäisikin lyhytaikaiseksi. Todennäköisesti tulevaisuudessa on entistä enemmän tähän ryhmään kuuluvia asukkaita, jotka eri syistä johtuen muuttavat usein ja arvioivat tarkkaan asumiskulujaan; asuminen ei yksinkertaisesti saa maksaa liikaa suhteessa tulotasoon! Valikoiden verkostoitujat ovat vahvasti kiinnittyneitä asuinalueeseensa lastensa kautta. Laadukkaat päiväkodit ja koulut pitävät heidät alueella, mutta mikä heitä juurruttaa alueeseen lasten muuttaessa pois kotoa? Aktiivisille verkostoitujille kaupunkikeskusta tarjoaa kaikki nuoren aikuisen elämään tarvittavat virikkeet, mutta tarvitaan lisää tietoa miten keskustoja pitäisi kehittää, jotta niihin voitaisiin kiinnittyä elämäntilanteiden muuttuessa.

Kirjallisuus

Bauer, Martin W (2000). Classic content analysis: review. Teoksessa Bauer, Martin W & Caskell, George D. (eds.): Qualitative researching with text, image and sound. A practical handbook. London: SAGE Publication Ltd.

Braun, Virginia & Clarke, Victoria (2006). Using thematic analysis in psychology. Qualitative Research in Psychology 3: 77–101.

Coolen, Henny & Hoekstra, Joris (2001). Values as determinants of preferences for housing attributes. Journal of Housing and the Built Environment 16, 285–306.

De Groot, Carola & Mulder, Clara & Das, Marjolijn & Manting, Dorien (2011). Life events and the gap between intention to move and actual mobility. Environment and Planning 43, 48–66.

Dhalmann, Hanna & Vaattovaara, Mari & Vilkama, Katja (2014). Hyvää kasvuympäristöä etsimässä. Yhdyskuntasuunnittelu 51: 4, 11–29.

Eskola, Jari & Suoranta, Juha (1998). Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Vastapaino, Tampere.

Hidalgo, Carmen M. & Hernandez, Bernardo (2001). Place attachment: conceptual and empirical questions. Journal of Environmental Psychology 21, 273–281.

Honkanen, Kati & Poikolainen, Jaana (2014). Asuinalueet lapsiperheiden vanhempien hyvinvointiympäristöinä – subjektiivinen näkökulma. Yhteiskuntapolitiikka 79: 6, 679–687.

Jansen, Sylvia (2014). Different Values, Different Housing? Can Underlying Value Orientations Predict Residential Preferences and Choice? Housing, Theory and Society 31: 3, 254–276.

Kemppainen, Teemu & Lönnqvist, Henrik & Tuominen, Martti (2014). Turvattomuus ei jakaudu tasan. Mitkä asuinalueen piirteet selittävät helsinkiläisten kokemaa turvattomuutta? Yhteiskuntapolitiikka 79: 1, 5–20.

Kleinhans, Reinout & Priemus, Hugo & Engbersen, Godfried (2007). Understanding Social Capital in Recently Restructured Urban Neighbourhoods: Two Case Studies in Rotterdam. Urban Studies 44(5/6), 1069–1091.

Kortteinen, Matti & Tuominen, Martti & Vaattovaara, Mari (2005). Asumistoiveet, sosiaalinen epäjärjestys ja kaupunkisuunnittelu pääkaupunkiseudulla. Yhteiskuntapolitiikka 70: 2, 121–131.

Kuoppa, Jenni & Kyttä, Marketta & Hirvonen, Jukka (2014). Pidetty ja pelätty Kirkkojärvi. Kuinka asukkaiden turvallisuuskokemusten eriytyminen voidaan huomioida osana lähiön kehittämistä. Yhdyskuntasuunnittelu 52: 1, 29–52.

Kyttä, Marketta & Kahila, Maarit (2006). PehmoGIS elinympäristön koetun laadun kartoittajana. Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskuksen julkaisuja B 90, Espoo.

Kyttä, Marketta & Kuoppa, Jenni & Hirvonen, Jukka & Ahmadi, Ehsan & Tzoulas, Tuija (2014). Perceived safety of the retrofit neighborhood: A location-based approach. Urban Design International 19: 5, 311–328.

Kytö, Hannu & Kral-Leszczynska, Monika & Koistinen, Katri & Peura-Kapanen, Liisa (2016). Muuttovirtojen vaikutus alueelliseen eriytymiseen pääkaupunkiseudulla. Tutkimus alueiden välisistä muuttovirroista. Politiikan ja talouden tutkimuksen laitoksen julkaisuja 1/2016. Helsingin yliopisto, Helsinki.

Lahti Region (2016). Lahden keskusta. [viitattu 25.1.2016] http://www.lahtiregion.fi/asuinalueet/lahden-asuinalueet/keskusta

Lapintie, Kimmo (2010). Intohimon hämärä kohde – Mitä asukas haluaa? Yhdyskuntasuunnittelu 48: 2, 41–57.

Mellander, Charlotta & Florida, Richard & Stolarick, Kevin (2011). Here to stay – The Effects of Community Satisfaction on the Decision to Stay. Spatial Economic Analysis 6: 1, 5–24.

Permentier, Matthieu, & Bolt, Gideon & van Ham, Martin (2011). Determinants of neighbourhood satisfaction and perception of neighbourhood reputation. Urban Studies 48: 5, 977–996.

Pinkster, Fenne, M. (2014). ”I just Live Here”: Everyday Practices of Disaffiliation of Middle-class Households in Disadvantaged Neighbourhoods. Urban Studies 51: 4, 810–826.

Rasinkangas, Jarkko (2013). Sosiaalinen eriytyminen Turun kaupunkiseudulla. Tutkimus asumisen alueellisista muutoksista ja asumispreferensseistä. Tutkimuksia A 43. Siirtolaisuusinstituutti, Turku.

Ratvio, Rami (2012). Elämää keskustassa ja kaupunkiseudun reunoilla. Urbaani ja jälkiesikaupungillinen elämäntyyli asumisen valinnoissa ja arkiliikkumisessa Helsingin seudulla. Väitöskirja. Helsingin yliopisto, Helsinki.

Saarinen, Arttu & Airio, Ilpo & Kaikkonen, Risto & Luoma, Minna (2013). Onnellisuus erityyppisillä alueilla. Yhteiskuntapolitiikka 78: 5, 520–532.

Scannel, Leila & Gifford, Robert (2010). Defining place attachment: A tripartite organizing framework. Journal of Environmental Psychology 30: 1–10.

Schwartz, Shalom, H. & Bardi, Anat (2001). Value Hierachies Across Cultures. Taking a Similarities Perspective. Journal of Cross-Cultural Psychology 32: 3, 268–290.

Schwartz, Shalom, H. & Caprara, Gian & Vecchione, Michele (2010). Basic Personal Values, Core Political Values, and Voting: A Longitudinal Analysis. Political Psychology 31: 3, 421–451.

Seppänen, Marjaana & Haapola, Ilkka & Puolakka, Kalle & Tiilikainen, Elisa (2012). Takaisin Liipolaan. Lähiö fyysisenä ja sosiaalisena asuinympäristönä. Ympäristöministeriön raportteja 14/2012. Ympäristöministeriö, Helsinki.

Silvennoinen, Heli & Hirvonen, Jukka (2002). Koti kerrostalossa. Asukkaiden arjen kokemuksia asumisestaan. Suomen Ympäristö 575. Ympäristöministeriö, Helsinki.

Storper, Michael & Scott, Allen (2009). Rethinking Human Capital, Creativity and Urban Growth. Journal of Economic Geography 9: 2, 147–167.

Tilda (2014). Tilastotietoa Lahdesta, väestö 2013. [viitattu 21.9.2015] http://www4.lahti.fi/verkkotilastointi/

Tuomi, Jouni & Sarajärvi, Anneli (2009). Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Gummerus, Jyväskylä.

Vaattovaara, Mari & Kortteinen, Matti & Ratvio, Rami (toim.) (2009). Miten kehittää lähiötä? Tapaustutkimus Riihimäen Peltosaaresta, Metropolin laidalta. Suomen ympäristö 46/2009. Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus, Lahti.

Vasanen, Antti (2010). Asuinpaikkana kaupungin keskusta: asumispreferenssit ja asumisviihtyvyys Turun keskustassa. Yhdyskuntasuunnittelu 48: 1, 6–23.

Vasanen, Antti (2012). Beyond stated and revealed preferences; the relationship between residential preferences and housing choices in the urban region of Turku, Finland. Journal of Housing and the Built Environment 27: 301–315.

Vilkama, Katja (2011). Yhteinen kaupunki, eriytyvät kaupunginosat? Kantaväestön ja maahanmuuttajataustaisten asukkaiden alueellinen eriytyminen ja muuttoliike pääkaupunkiseudulla. Tutkimuksia 2/2011. Helsingin kaupungin tietokeskus, Helsinki.

Vilkama, Katja & Vaattovaara, Mari (2015). Keskiluokka kuin kotonaan? Kokemuksia sosioekonomisesti heikommilla alueilla asumisesta pääkaupunkiseudulla. Yhteiskuntapolitiikka 80: 3, 207–220.

Vilkama, Katja & Ahola, Susanna & Vaattovaara, Mari (2016). Välttelyä vai vetovoimaa. Asuinympäristön vaikutus asuinalueilla viihtymiseen ja muuttopäätöksiin pääkaupunkiseudulla. Tutkimuksia 4/2016. Helsingin kaupungin tietokeskus, Helsinki.

Ympäristö.fi 2014: Ympäristöhallinnon yhteinen verkkopalvelu, 2014. [viitattu 21.9.2015] http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Elinymparisto_ja_kaavoitus/Yhdyskuntarakenne/Tietoa_yhdyskuntarakenteesta/Kaupunkimaaseutu_luokitus

Liite 1. Asuinpaikan asukastyypit, asumisarvostukset, kiinnittyminen alueeseen ja kehittämistoiveet

Asukastyyppi	Perhekeskeiset sopeutujat	Valikoiden verkostoitujat	Itsenäiset etäisyyden ottajat	Aktiiviset verkostoitujat
Asuinpaikan valintaperuste	käytännöllinen valinta, taloudelliset tekijät etusijalla	vapaaehtoinen harkittu valinta, lapsiperheillä koulujen ja päiväkotien tarjonta ja laatu etusijalla	huolella harkittu valinta huomioiden omat nykyiset ja tulevat tarpeet	harkittu valinta, halutaan asua kaupungin keskustassa vaikka taloudellisesti tiukkaa
Asumismuoto	vuokra-asuminen kerrostalossa	vuokra- ja omistusasumista kerros- ja rivitalossa	omistus- ja asumisoikeusasumista kerros- tai rivitalossa	vuokra-asumista kerrostalossa keskustassa
Arvostukset/ fyysinen asuinympäristö	koti tarjoaa rauhaa levottomammallakin asuinalueella	turvallinen ja viihtyisä ympäristö, jossa erityisesti lasten hyvä kasvaa	itsenäistä asumista tukeva asuinympäristö, jossa asuminen ongelmatonta autottomanakin	keskustasijainti tärkeää, lyhyet etäisyydet joka paikkaan
Arvostukset/ sosiaalinen ympäristö	läheiset ja ystävät tärkeitä, ei tarvetta verkostoitua asuinalueella	verkostoidutaan alueella tekemisen ja toiminnan kautta samassa elämäntilanteessa olevien kanssa, some aktiivisessa käytössä	vaalitaan yksityisyyttä, pidetään etäisyyttä naapureihin, osallistutaan tilaisuuksiin, mutta ei haluta sitoutua	perhe ja ystävät tärkeitä, some osalle keskeinen verkosto, paljon aktiviteetteja
Arvostukset/ toimintatarjoumat	peruspalvelut kävelyetäisyydellä ja hyvät julkiset liikenneyhteydet	peruspalvelut kohtuullisen lähellä, lapsille laadukkaita palveluita	monipuoliset peruspalvelut ja jonkin verran kulttuuripalveluita kävelyetäisyydellä, hyvät julkiset yhteydet muihin palveluihin	perus- ja vapaa-ajan palvelut kävelyetäisyydellä, palveluilta vaaditaan laatua, saatavuutta ja toimivuutta
Kiinnittyminen alueeseen	vaihtelee, useita muuttoja takana, koti aluetta tärkeämpi, osaa perhe ja edullinen asuminen juurruttaa	tavoitteena asua alueella pitkään ja halu kokea alue omana, kiinnittymistä edistää osallistuminen itselle merkitykselliseen toimintaan alueella	halutaan asua alueella pitkään, luonto tärkeä alueeseen juurruttava tekijä, alue koetaan mainettaan parempana	useita muuttoja takana, toistaiseksi sitoutunut keskusta-asumiseen, kiinnittymistä edistää ystävät ja/tai perhe, palvelut, osalla myös työ
Kehittämistoiveet asuinaluetta kohtaan	käytännönläheisiä ideoita alueen huoltoon ja kunnossapitoon sekä maahanmuuttajien kotouttamiseen panostettava	aluetta koskevat suunnitelmat tulisi toteuttaa kokonaisuuksina linjakkaan ja viihtyisän lopputuloksen saamiseksi	vehreyttä ja vihreyttä lisää erityisesti asuinalueen palvelukeskittymään, palveluiden säilyminen tärkeää	nuorille ja nuorille aikuisille lisää virikkeitä, tekemistä, ohjausta ja tukea alueella