Aalto-yliopiston yhdyskuntasuunnittelun maisteripääaineohjelma

Uutta Planner-koulutusta Suomeen?

Jouko Riipinen

Viime vuodet ovat olleet muutoksen ja murroksen aikaa yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutusorganisaatioissa. Alan koulutuksessa eletään edelleen mielenkiintoisia aikoja. Aalto-yliopiston maankäyttötieteiden laitoksella on käynnistynyt kokonaan uuden yhdyskuntasuunnittelun maisteripääaineohjelman valmistelu ja uutena koulutuksena on tänä vuonna käynnistymässä rakennusarkkitehtikoulutus ammattikorkeakouluissa Espoossa, Oulussa, Tampereella ja Kuopiossa. Uudelleen muotoutuvalla koulutuksen kentällä myös aikaisemmilla alan koulutuksen toimijoilla on tarvetta koulutussisältöjen ja oman profiilin kehittämiseen ja yhteistyöhön. Yhteistyötä viritellään parhaillaan muun muassa ”Kaupunkiakatemia”-verkostohankkeessa Aalto-yliopiston ja Helsingin yliopiston kesken. Tässä lyhyt katsaus siihen missä nyt mennään erityisesti Aallon uuden maisteripääaineohjelman valmistelussa. Olisiko nyt oikea aika ja paikka saada Suomeen kansainvälisiin esimerkkeihin rinnastuva Planner-koulutus?

Maankäyttötieteiden laitos on osa Aalto-yliopiston Insinööritieteiden korkeakoulua. Laitos muodostui vuoden 2012 alussa, kun aikaisempi maanmittaustieteiden laitos ja Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskus (YTK) yhdistyivät. Näin myös päättyi pitkään jatkunut epävarmuus YTK:n kohtalosta uuden Aallon kokonaisuudessa. Uudistuneella laitoksella on nyt kolme tutkimus- ja koulutusryhmää: kiinteistötalouden ja geomatiikan rinnalla YTK:sta muodostettu yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutusryhmä. Vuoden 2012 alusta myös aiemmin Insinööritieteiden korkeakouluun kuulunut arkkitehtuurin tiedekunta yhdistyi Taideteolliseen korkeakouluun, joista yhdessä muodostui Aalto-yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu.

Syksyllä 2013 Aalto-yliopiston tekniikan alan korkeakouluissa käynnistyivät uusimuotoiset kandidaattiohjelmat. Jos opiskelija haluaa vastaisuudessa diplomi-insinööriopinnoissa opiskelemaan maankäytönsuunnittelua ja liikennetekniikkaa, hänen on haettava opiskelemaan Rakennettu ympäristö -nimistä kandipääainetta. Viime syksynä maankäyttötieteiden laitoksen asema yhdyskuntasuunnittelun koulutuslaitoksena vahvistui uuden maankäytön suunnittelun professuurin myötä, uutena professorina on aloittanut FT Marketta Kyttä.

Laitoksella on nyt käynnistynyt uuden ”Maankäytön suunnittelun ja liikennetekniikan maisteripääaineohjelman” valmistelu liittyen laajempaan Aalto-yliopiston Insinööritieteiden korkeakoulun maisteriohjelmauudistukseen. Maisteripääaineohjelma tulee olemaan kaksivuotinen ja sitä edeltää kolmivuotinen kandidaattiohjelma. Ohjelmaan johdattaa erityinen kanditason Rakennettu ympäristö -pääaine, jossa yhdistyvät maankäytön suunnittelu ja liikennetekniikka sekä kiinteistötalous. Ohjelma johtaa diplomi-insinöörin tutkintoon. Maisteripääaineohjelmaa valmistellaan maankäyttötieteiden laitoksen YTK-ryhmän ja yhdyskunta- ja ympäristötekniikan laitoksen liikennetekniikan tutkimusryhmän yhteistyönä. Opiskelijoille tullaan tarjoamaan liikennetekniikan ja maankäytön suunnittelun oppialoja yhdistävää opetusta sekä erikoistumismahdollisuus näistä jompaankumpaan – osin myös kotimaisin kielin. Kokonaan englanninkieliseksi koulutus ei tule muuttumaan, huoli koko koulutuksen pakkoenglannista on oikeuskanslerin linjausten pohjalta tarpeeton.

Myös kandivaiheen koulutussisällöt ovat uudistumassa, ja tärkeätä luonnollisesti on minkälaisen pohjan ne tarjoavat maisterivaiheen opinnoille. Kriittisimmältä näyttää kandivaiheen runsas matemaattisten aineiden pakollisuus ja yhteneväisyys kaikille Aallon Insinööritieteiden korkeakoulun opiskelijoille. Tarvitsevatko maankäytön suunnitteluun erikoistuvat opiskelijat pohjakseen samanlaisen laajan kokonaisuuden matematiikkaa, fysiikkaa ja kemiaa kuin konetekniikan tulevat diplomi-insinöörit? Onko tässä vaara kandivaiheen alun turhautumisiin ja menetettyihin yhdyskuntasuunnittelun kykyihin? Hyvä, että kandivaiheessa opiskelijalla on kuitenkin myös omaan alaan liittyviä pääaine- ja sivuaineopintoja sekä vapaavalintaisia opintoja. Tärkeätä olisi, että näihin opiskelija saisi valita opintoja myös Aalto-yliopiston muista korkeakouluista, erityisesti Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulusta, Helsingin yliopistosta tai muista yliopistoista.

Uusi maisteripääaineohjelma on siis valmisteluvaiheessa ja tulee käynnistymään syksyllä 2016. Tässä vaiheessa on tärkeätä pohtia ja keskustella tulevan koulutuksen sisällöistä ja oppimistavoitteista. Mitä ammatillisia ja akateemisia valmiuksia, tietoa ja osaamista kaavoituksen ja muun maankäytön suunnittelun ja tutkimuksen tehtävissä tarvitaan? On myös syytä tunnistaa niitä ammattiprofiileja, joihin maankäytön suunnittelun ja liikennetekniikan maisteripääaineohjelmasta valmistuvat opiskelijat tulevaisuudessa sijoittuvat. Tässä yhteydessä vanha Planner-keskustelu on syytä avata uudelleen. Tarvitaanko nykyisen koulutustarjonnan rinnalle ja täydentäjäksi monitieteisempää vaihtoehtoa, jonka uusi Aallon ohjelma mahdollisesti voisi tarjota? ”Planning” on vakiintunut ammatti- ja myös tieteenala, joka on tuttu monista Euroopan maista jo 1970-luvulta, USA:sta jo 1940-luvulta. Olisiko uusille suomalaisille ”plannereille” sellaista kysyntää, johon nykyiset koulutusohjelmat eivät vastaa? Voisiko Suomeen rakentaa YTK:n kasvualustalta pohjoismaiden ensimmäisen Planner-koulutuksen? Entä minkälaisia uusia kansainvälisiä työtehtäviä tämä avaisi tutkinnon suorittaville?

Ajatusleikin – tai ehdotuksen – lähtökohta on hyvin luonnollinen. Maankäyttötieteiden laitoksen yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutusryhmällä on pitkät perinteet YTK:na, joka alan tunnettuna instituutiona on tarjonnut yhdyskuntasuunnittelun monitieteistä täydennys- ja jatkokoulutusta jo lukuisille suunnittelija- ja tutkijapolville. Tälle pohjalle uusi koulutus olisi varmasti helpompi rakentaa kuin lähteä luomaan sitä kokonaan uutena osana muiden yliopistojen ja korkeakoulujen koulutustarjontaa. Koulutus istuisi myös luontevasti Aalto-yliopiston maankäyttötieteiden laitoksen englanninkieliseen nimeen: ”Department of Surveying and Planning”. Sieltähän ne plannerit tulevat… Joulukuussa 2013 maisteripääaineohjelman lähtökohtia ja koulutustarpeita puitiin sidosryhmä-workshopissa, johon oli kutsuttu laajasti alan asiantuntijoita. Hyvä avaus ohjelman valmisteluun, kiitos tästä maankäyttötieteiden laitokselle! Ohjelman valmistelussa tätä vuorovaikutteista toimintatapaa on ehdottomasti tarpeen jatkaa ja syventää. Työskentelyssä esille nousseiden teemojen kirjo oli todella laaja, kuten odottaa sopii. Yhdyskuntasuunnittelija tarvitsee – niin, vaikka mitä – suunnittelutaitojen ohella:

Yhdyskuntien kokonaisuuden hallintaa, systeemiajattelua, tulevaisuuden ennakointia, riskiosaamista, esimies- ja johtamistaitoja, prosessijohtamisen ja hankehallinnoinnin osaamista, yhteiskunnan toiminnan, päätöksenteon, markkinoiden ja talouden mekanismien ymmärrystä. Arvoja, etiikkaa, politiikan taitoa sekä projektiohjelmoinnin, prosessijohtamisen ja palvelumuotoilun osaamista. Uutta karttaosaamista, paikkatiedon asiantuntijuutta, 3D/4D-suunnittelutaitoja, kaupunkikehityksen ymmärrystä, toiminnallista dynamiikkaa ja yhdyskuntarakenteen elinkaariajattelua. Suunnitteluteorioitten tuntemusta, ihmissuhdetaitoja, vuorovaikutusmenetelmien hallintaa, konfliktinratkaisukykyjä, sovittelutaitoja, argumentaatio-osaamista, ilmastonmuutostietoa, kriisinhallintaa, materiaali-, energia- ja luonnonvaratietämystä sekä suunnitteluideoiden markkinoinnin, viestinnän ja kommunikoinnin taitoja. Suunnittelujärjestelmän tuntemusta, kaavoitusosaamista – myös design-näkökulmasta, taitoja kaupunkikuvan ja hyvän ympäristön kehittämiseen, maisemasuunnittelun osaamista, kiinteistökehityksen logiikkojen ymmärrystä, yhdyskuntarakenteen ja aluerakenteen kehityksen tuntemusta. Kaavoituksen käytännön työvälineiden ja prosessien hallintaa, maankäyttö- ja rakennuslain ja alan erityislakien tuntemusta, alueiden käytön suunnittelun tavoitteiden ja eri kaavatasojen sisältövaatimusten mukaisten erityisalueiden ymmärrystä ja riittävää tietoa. Liikenteeseen liittyen liikennesuunnittelun, liikenteen kysynnän ja liikennetalouden, eri liikenne- ja kuljetusmuotojen, liikenteen ennusteiden ja suunnitteiden, väyläsuunnittelun tekniikan, liikennemuotojen toimintaominaisuuksien, tilastomatematiikan sekä jono- ja virtausteorioiden osaamista.

Suunnilleen tällainen lista yhdyskuntasuunnittelijan osaamistarpeita tuli tunnistetuksi workshop-työskentelyn yhteydessä. Hengästyttävä kooste, joka ei edes ole mitenkään kattava: entä kaupunkisosiologia, ekosysteemipalvelut, katasterijärjestelmät, tietomallinnus, ympäristövaikutustenarvioinnin teoria ja menetelmät ja niin edelleen? Näin se kuitenkin käytännössä on: kaavoituksessa ja muussa yhdyskuntasuunnittelussa vaikutetaan koko yhdyskunnan toimintaan, talouteen ja sen kehityksen edellytyksiin. Kyseessä ei ole vain fyysinen ympäristö, vaan koko toiminnallinen kenttä palveluineen, työpaikkoineen ja liikennejärjestelmineen.

On tietysti selvää, että mikään koulutus ei voi vastata kaikkiin edellisiin tarpeisiin. Kysymys on valinnoista sekä opiskelijalla että koulutuksen suunnittelussa ja toteutuksessa. Moniosaajien ohella tarvitaan aina erityisalojen syvempää asiantuntemusta. Akateemisen koulutuksen tulee antaa pohja, jolta alalle valmistuva yhdyskuntasuunnittelija voi omaksua ja ymmärtää oman erityisalueensa uutta tietoa ja tutkimusta – ja vastata käytännön työelämän osaamistarpeisiin. Myös moniosaamista tarvitaan. Hyvän asiantuntijayhteistyön mahdollisuudet kasvavat kun näkökulma on monitieteinen, kokonaisuuksia paremmin hahmottava. Erityisesti kaavoittaja – koskee kaikkia kaavatasoja – tarvitsee työssään kokonaiskäsitystä suunnittelun eri osa-alueilta. Sekä asemakaavoittaja, että laajempia alue- ja toiminnallisia kokonaisuuksia suunnitteleva maakunta- tai yleiskaavoittaja tarvitsevat kokonaisuuksien hallintaa, ymmärrystä ”vähän kaikesta”.

Koulutussisältöjen ja -rakenteen pohdintaa on syytä jatkaa ja sen pohjalta rakentaa – toivottavasti monitieteinen – uusi maankäytön suunnittelun maisteripääaineohjelma. Muiden alan toimijoiden mukana YSS odottaa jo innolla ohjelman valmistelun seuraavaa vaihetta: materiaaleja ja lausuntopyyntöä ohjelman kurssikokonaisuuden ja -sisältöjen luonnosvaihtoehdoista? Vuorovaikutteiselle suunnittelulle on tilausta paitsi maankäytön suunnittelussa myös sen koulutuksen valmistelussa.