50 vuotta norsuna

Teemu Holopainen

Suomalaisessa politiikan retoriikassa viime vuosina usein käytetty kuvaus ”norsu posliinikaupassa” kuvaa mielestäni viisikymppisen yhdyskuntasuunnittelumme nykytilaa kohtuullisen osuvasti. Norsut ovat suuria, kömpelöitä ja paksunahkaisia, eikä niillä ole luontaisia vihollisia. Norsun kavereita ovat toiset norsut. Hiiriä ne eivät pelkää, mutta ampiaisten surina ärsyttää. Norsut ovat myös hyvin tehottomia. Jopa 60 % norsun käyttämästä ravinnosta poistuu koneistosta sulamattomana. Siksi norsut kuluttavat paljon. Posliinikauppa on tietenkin niin sanottu yhteiskuntamme. Norsun jäljiltä posliinikaupassa selviävät tuhoitta vain suuret posliiniyksiköt, jotka hallitsevat tarjontaa norsun vierailun jälkeen. Ismein sanottuna yhdyskuntasuunnittelu on modernisti postmodernissa maailmassa.

Norsut elävät noin 60 vuotta, ja uskon että myös yhdyskuntasuunnittelu, siinä muodossa kuin sitä tänään harjoitamme, on lähellä loppuaan. On meneillään murroskausi, joka vaatii kipunsa. Uudet tuulet puhaltavat jo norsun jaloissa: Maaseutu-Suomeen kehitettyjä liikenteen hyötykustannuslaskelmien perusteita kaivetaan auki sekä valtion että kuntien taholta. Nuoret eivät aja enää ajokorttia. Pyöräkaistoja tehdään pysäköintipaikkojen sijaan. Näiden tuulien taustalla on pitkään odotettu kaupungistuminen. Mutta on oleellista ymmärtää että nämä urbaanit muutokset ovat nyt sosiaalisia ilmiöitä, eikä urbaanius tarkoita enää katutilaa tai aukiota. Siihen urbaaniuteen Suomi ei ehtinyt. Suomi kaupungistui tavallaan takaperin, koska taivaskanavat, internet ja sosiaalinen media juurruttivat kaupunkikulttuurin metsäiseen suomeen. Ilman katuja.

Olemme siis tilanteessa, jossa rakennettua ympäristöä pitäisi alkaa muuttamaan puun takaa ilmestyneeseen kaupunkikulttuuriin sopivaksi. Ainakin arkkitehtisuunnittelijat tekevät tätä varmasti ilolla, mutta kykeneekö kuntasuunnittelukoneistomme mukautumaan tilanteeseen? Nykyiset kuntarakenneuudistukset, -liitokset ja metropolihallintoajatukset yms. näyttävät vievän kehitystä kohti norsun esi-isää, mammuttia. Tällöin ne eivät säily, koska kyseessä on sosiaalinen evoluutio, jossa, kuten evoluutioissa aina, pärjäävät vain ketterimmät ja mukautumiskykyisemmät. Koko maailman faunassa tämä on hyvin nähtävissä: pieniä eliötä on miljoonia, suuria ei kohta ollenkaan. Nykyinen 50-vuotias yhdyskuntasuunnittelu on elimellisesti osa yhteiskunnan hallinnan himmeleitä, joten sen kohtalo on yleisen politiikan muutoksen käsissä.

Seuraavat tapahtumat tulevat muuttamaan yhdyskuntasuunnittelun kentän kokonaisvaltaisesti seuraavien 50 vuoden aikana.

  1. Byrokratia ja puoluepolitiikka eivät kiinnosta enää ketään.
    Tällöin norsun koneistolta putoaa sitä kannatteleva pohja ja se kuolee.
  2. Edustuksellinen demokratia vaihtuu avoimeen anarkiaan.
    Tämä on terve vastavoima 50 vuotta harjoitetulle ”Kekkosen linjalle”, jossa päätöksiä tehdään saunassa ja niistä tiedotetaan sytykkeessä.
  3. Avoin anarkia vaihtuu yhteisten asioiden hoidoksi.
    Päätökset tehdään avoimessa mediassa (esim. Facebook tai Twitter nyt vuonna 2013). Erillistä ”tiedotusta” saati ”vuorovaikutusta” ei enää tarvitse.
  4. Politiikka syntyy uudestaan.
    Päätöksenteko palaa harharetkiltään takaisin osaksi suunnittelua ja sektoriviranomaisten virat lakkautetaan. Tästä seuraa merkittäviä säästöjä, jotka kanavoidaan terveyden huoltoon ja muihin konkreettisiin julkisiin palveluihin.

Suunnittelijan rooli
Myös suunnittelijan rooli muuntuu. Vuonna 1963 suunnittelijoilla ja päättäjillä oli tiedon puute. Kattavan tiedon saanti yhdyskuntasuunnittelun taustaksi oli työlästä ja välineet tiedon käsittelyyn kehnot. Tilanne parani modernisaation sivussa kun sektorisuunnittelu ja –hallinto sekä erityisalojen koulutus kehittyivät. Mutta tänään 2013 suunnittelijoilla on tietoa kansiot täynnä. Sektoritahojen tuottaman ja siksi vaadittavan tiedon käsittely vie kaiken ajan. 1 Puute on nyt suunnittelusta, joka sekin on lähes demonisoitu valvovien viranomaisten penseydellä kaikkeen nykynormista poikkeavaan ideaan tai ajatustapaan. Perusteet ovat aina ”hallinnollis-juridisia”, mikä juuri osoittaa sen, että norsun koneisto ei kykene sulattamaan muuttuvaa maailmaa.

Kun näistä päästään, niin suunnittelijan rooli muuttuu. Jo tänään tieto on kaikkien saatavilla. Se tarkoittaa sitä, että tieto ei ole enää valtaa. Tämä on norsulle ihmeellinen juttu, koska hyvä muisti on ollut sen auktoriteetin perusta. Tiedon, ymmärryksen ja tavoitteen yhteyksien esittäminen ehdotetun suunnitteluratkaisun perusteeksi ja avoimen arvokeskustelun pohjaksi tulee olemaan merkittävin osa tulevaisuuden hyvää suunnittelua. ”Sen lauluja laulat kenen leipää syöt” sanottiin ennen. Mutta jos arvokeskustelu ja äänestys hyväksyttävyydestä käydään avoimessa mediassa, niin suunnittelijan tulee ihan itse miettiä laulunsa. Jo tänään kaupunginvaltuutetut seuraavat reaaliajassa kuka tykkää ja kuka ei. Urademokratian takia näkökulma on oma poliittinen ura: jos päätän ”oikein”, saan äänestäjiä. Itse asia on toisarvoinen. Kaiken tämän teatterin voisi purkaa avoimen median ympäriltä ja keskittyä asiaan. Uskon että tämä tulee tapahtumaan, ehkä jo ennen yhdyskuntasuunnittelulehden 100-vuotisnumeroa.

Teemu Jama

Teemu Jama

Arkkitehti, yksikön päällikkö, WSP Oy