Tapiolan keskustasuunnitelma (1954)

Tapiolan keskustan suunnittelukilpailu 21.11.1953–26.4.1954. 1 Tulokset julkistettiin 8.6.1954.

Juhana Lahti

Alkuperäinen Tapiolan keskusta on koko maailmassa ainutlaatuinen esimerkki 1950-luvun kaupunkikeskusta-ajattelun toteutuksesta. Tapiola tehtiin aikanaan malliksi tulevalle kaupunkirakentamisella ja sellaisena se myös meillä Suomessa otettiin aikanaan vastaan. 1960-luvun lopulta alkaen alue on ollut erilaisten kehittämispaineiden ja -hankkeiden kohteena. Tavoitteet ovat vaihdelleet ajan tarpeiden mukaan – joskin liikennejärjestelyt ja kaupunkirakenteen tiivistäminen ovat olleet toistuvia teesejä. Parhaillaan käynnissä oleva uudistus on radikaalein sitten 1970-luvun alun. Sen vaikutukset Tapiolan keskustaan realisoituvat kuluvan vuosikymmenen aikana.

Tapiolan keskustakilpailun tulokset julkistettiin kesäkuussa 1954. Kilpailuun osallistui 17 ehdotusta. Aarne Ervi voitti kilpailun ehdotuksella “Don Hertzenin kylä” avustajinaan Olli Kuusi ja Tapani Nironen. 2 Ervi esitteli ehdotuksensa lähtökohtia seuraavasti:

“Jokaisessa yli 10 000 asukkaan asumasolussa tulisi nykyisen yleistyneen käsityksen mukaan olla vain yksi, mutta sangen monipuolinen ja tiivis kauppakeskus pienoistavarataloineen, jotta puutarhakaupunkien asuntoalueiden asujaimistot eivät liiaksi hakeutuisi kaupunkien vanhanaikaisten katujen kahlehtimiin myymälöihin ja lisäisi muutenkin ylikuormitettua liikennettä.

Kilpailuehdotuksessa on hevosenkenkämäisesti ratkaistun myymälärakennelman keskiosa tarkoitettu torikauppaa varten, tai (jos sellainen jäisi aikanaan varsin vähäiseksi) osittain istutettavaksi. Kauppakeskukseen hieman sivummalta liittyvät käsityöhuoneet ja autonhuolto ym. korjaamotilat. Keskuksen kohottavaksi, kauas näkyväksi majakaksi on suunniteltu monikerroksinen konttoritalo, jonka alakerrokset liittyvät välittömästi kauppakeskukseen yhdellä sivulla ja elokuvateatteriin toisella sivullaan (elokuvateatterin laajahko halli olisi samalla iltakaupankäynnin keskus jäätelöbaareineen ja erilaisine myyntikioskeineen). Kun liikenne aikanaan Helsingin keskustaan tulee erittäin nopeaksi (esim. jo pikaraitiotien tultua käytäntöön), voidaan olettaa konttoritilojen kysynnän kasvamista. Sen vuoksi on ajateltavissa tällaisten tilojen lisäämistä ensimmäisen konttoritalon läheisyydessä, jossa on väljyyttä sekä luoteis- että eteläpuolella.”3

Kilpailuehdotuksen selostuksessa Ervi nostaa esiin ne asiat, jotka tänä päivänä ovat yhä keskeisiä Tapiolan keskustan kehittämisessä: kaupankäynnin, pikaraitiotien (metro) sekä väljyyden. Nyt, 60 vuotta myöhemmin, kaupankäynnin tarpeet ja metron toteutuminen (viimeinkin) asettavat vaatimuksia, jotka uhkaavat koko Tapiolalle luonteenomaista väljää modernia esikaupunkirakennetta. Kauppa ja liikenne ovat olleet jo 1960-luvun lopulta ne asiat, jotka ovat aiheuttaneet Tapiolan keskustan ratkaisevimmat muutospaineet. Tapiolan keskustan kohdalla väljyys on ollut kaksiteräinen miekka, kun modernismin ihanteiden mukaista väljää suunnittelua perusteltiin varautumisella tulevaisuuden tilantarpeisiin.

Palkintolautakunta esimerkiksi totesi pöytäkirjassaan “Don Hertzenin kylän” arkkitehtonisesta järjestelystä: “Keskusta on puutarhakaupungin luoteeseen hyvin sopeutuva ja avautuu hallitsevana kaikille suunnille. Rakennusten sijoitus ja ryhmittely eriluontoisten ja eri tarkoitusta palvelevien aukioiden ja lammikon äärelle on onnistunutta.”4 Ervi puolestaan jatkoi selostuksessaan, että “keskustaan on muodostettu melkoinen liikenneaukea, jossa lienee riittävästi parkkeeraustiloja vuosikymmeniksi ja on helposti laajennettavissa.”5

Tapiola silloin…

1950-luvun alussa Helsinki ja etenkin sen ympäristö oli toisenlainen kuin nykyään. Helsingin kaupunki oli juuri kasvanut suuren alueliitoksen seurauksena lähes viisinkertaiseksi. Samassa yhteydessä myös syntyi Helsingin nykyinen länsiraja, joka ei ole sittemmin muuttunut. Liitoksen seurauksena Helsingin asukasluku oli jo yli 340 000, kun taas maalaiskuntaan eli nykyiselle Vantaalle jäi 12 000 asukasta kun Espoossa oli 18 000 asukasta. Varsinainen kaupunkimainen kerrostaloasutus ulottui Lauttasaareen ja Munkkiniemeen, muttei käytännössä lännemmäs. Tapiolan pohjoispuolella Leppävaara oli tärkein asumiskeskittymä, mutta kaupungiksi sitäkään ei juuri voinut kutsua. Tässä tilanteessa, jossa lähiöitä nykyisessä mielessä ei Suomeen vielä ollut rakennettu, Tapiolan uutuusarvo vaihtoehtoisena kaupunkirakentamisen mallina oli keskustakilpailun ratketessa kiistaton.

Tilanne kuitenkin muuttui nopeasti. Kun Tapiolan keskusta lopulta valmistui kymmenkunta vuotta myöhemmin, Helsinkiin oli ehditty rakentaa Etelä-Haagan, Länsi-Herttoniemen, Maunulan, Munkkivuoren ja Roihuvuoren kaltaiset 1950-luvun lähiöt. Myös seuraavan sukupolven eli 1960-luvun lähiöt, kuten Pihlajamäki Helsingissä, Niittykumpu Espoossa sekä Ervin toimiston suunnitteleman Vantaanpuiston kaltaiset alueet Vantaalla, olivat jo jos ei rakenteilla, niin ainakin suunnitteilla. Kaupungin kehitys ja kasvu tapahtui nopeasti. Tai oikeammin pääkaupunkiseudun, koska väestön painopiste alkoi hajautua Helsingistä ympäröiviin kuntiin. Tämä tendenssi onkin tunnetusti jatkunut viimeiset 60 vuotta.

Tapiola nyt…

Viime vuosina olen vieraillut Tapiolassa säännöllisen epäsäännöllisesti erilaisissa yhteyksissä ja ilahtunut useasti siitä, mitä kaikkea positiivista Tapiolassa on tapahtunut. On myös helppoa olla samaa mieltä Lauri Jääskeläisen kanssa siitä, että asuntoarkkitehtuuri on Tapiolan kokonaisuudessa se tekijä, joka on säilyttänyt alkuperäisen “esimerkillisyytensä”. 6 Viimeksi kävin Tapiolassa juhlissa Heikki ja Kaija Sirénin suunnittelemissa Kontiontien rivitaloissa ja olin vaikuttunut sekä asuntojen mitoitusratkaisuista että naapuruston asukkaiden arvostuksesta asuntoja kohtaan. Kino Tapiolan peruskorjauksesta voi joiltain osin olla montaa mieltä, mutta on hienoa, että elokuvateatteri on kunnossa ja toiminnassa. Uimahallin ja WeeGee-talon peruskorjaukset ovat avanneet merkkirakennukset uusille käyttäjäryhmille erittäin onnistuneesti. Erityisen vaikuttunut olin tavasta, jolla Taskumatti-taloissa oli ratkaistu putkiremonttikysymykset ja viimeksi ilahduin keskusaltaan avaamisesta luistinradaksi.

Mistä mahtaa johtua, että tämä positiivinen kehitys tuntuu välttelevän Tapiolan keskustan ydinaluetta? Keskustorni, Tapiontori ja Heikintori ovat olleet jonkinasteisessa jatkuvassa alennustilassa, joka tuntuu jatkuneen viimeistään 1980-luvulta saakka. Ehkä keskeisemmin tämä näkyy Tapiolan kruunussa, keskustornin huipulla. Hyvin kaukana ovat ajat, jolloin keskustornin huipun ravintola oli Helsinginkin kannalta varteenotettava bailauskohde. Kysymyksiä herättävää vaikutelmaa ei vähennä se, että Tapiontorin ja Heikintorin huoltoliikenteelle tarkoitetut, Ervin suunnitelman logiikan mukaisesti takapihaluonteiset julkisivut ovat nyt, keskustan laajentamisen myötä, tulleet toisella lailla näkyviksi ja keskeisiksi kuin aikanaan ajateltiin.

Oikeastaan voikin sanoa, että Tapiolan aikanaan esikuvallinen keskusta Tapionraitin ympärillä on nimenomaan säilynyt, kun taas sen tiloihin kohdistuvat odotukset ovat muuttuneet merkittävästi. Aikanaan malliksi tarkoitettu alue – ja erityisesti sen keskusta – on sittemmin muuttunut täydennysrakentamispaineiden uhkaamaksi ikoniksi, jonka arvoa tai arvoja Tapiolan kotikaupungiksi kasvanut Espoo ei oikein tunnu osaavan nähdä saati hyödyntää. Keskusta nähdään lähinnä potentiaalisena uudisrakentamisen ja kaupallisen kehittämisen alueena. Jostain kumman syystä “retrolle” ei tahdo löytyä sijaa, vaikka käsissä on historialliselta merkitykseltään todellinen helmi.

Tapiolan keskustan tulevaisuus?

Nyt kun jo 1940-luvulta saakka Tapiolan suunnittelussa mukana ollut ja tasaisin väliajoin esiin pullahdellut pikaraitiotie/metro-yhteys on viimeinkin toteutumassa, paine aluerakenteen tiivistämiselle on kasvanut. Nykypäivänä peruste on tietyssä mielessä sivuuttamattomampi kuin kenties aikaisemmin – ekologisuus ja yhteiskunnallisen hiilijalanjäljen pienentäminen kun ovat kiistämättömiä hyveitä. On erittäin kiinnostavaa, kuinka tämän päivän ekologisesti perusteltu kaupunkirakenteen tiivistäminen ja talouden argumenteilla perusteltu tilankäytön tehostaminen tulevat tavoitteiltaan hyvin lähelle toisiaan. Siinä missä tila, rakennettu tai rakentamaton, tuntui vielä viime vuosituhannella olevan resurssi, on se nykyään miltei aina hyödytön kustannus tai hyödyntämätön taloudellinen mahdollisuus. Erityisesti tämä konkretisoituu Tapiolan kaltaisissa modernistisissa tapauksissa, jossa ajan väljyyden ihanteet ja nykyiset tiivistämisen ihanteet ovat ohittamattomassa ristiriidassa.

Viimeisimmän uudistushankkeen tavoitteet on tiivistetty seuraavasti: “Tapiolan keskuksen uudistamisen tavoitteena on rakentaa elävä ja monipuolinen kaupunkikeskus, jossa on korkeatasoiset joukkoliikenneterminaalit, toimivat pysäköinti- ja huoltojärjestelyt, monipuoliset palvelut sekä viihtyisät jalankulkualueet ja kohtaamispaikat.”7 Toistaiseksi uudistushankkeen pääprojekteista ovat valmistuneet Sokoksen tavaratalon peruskorjaus, Itätuulentien muutos sekä kannenalaisen pysäköintilaitoksen ensimmäinen vaihe. Käynnissä ovat keskuspysäköinnin ja metron louhinta- ja rakentamistyöt sekä Stockmannin uuden tavaratalon rakentaminen ja viimeisimpänä Merituulentien bussiterminaalin uudistaminen, joka valmistuu nykyisen aikataulun mukaan vuonna 2018. 8

Onnittelut 60-vuotiaalle. Nähtäväksi jää kuinka arvokas vanhuusaika Tapiolan (seniori)keskustaa mahtaa odottaa.

Kuvateksti:

Kilpailumallia rakennetaan Ervin toimistossa Etelärannassa alkuvuonna 1954. Valokuva: Aarne Ervi / Arkkitehtuurimuseo.

 

Arkkitehti 1-2/54; Asuntopolitiikka 4/53.

Toisen palkinnon sai Veikko Malmio ehdotuksellaan “La cité verte” ja kolmannen Osmo Sipari ehdotuksellaan “Metsän poika”. Lisäksi lunastettiin Kaija ja Heikki Sirenin “Vallis”, Jorma Järven “Kuoppa mottiin” sekä Viljo Revellin “Forum”.

“Don Herzenin kylä”. Päiväämätön kilpailuselostus. ASA.

Tapiolan keskustan suunnittelukilpailun palkintolautakunnan pöytäkirja, 12.

Ibid.

Jääskeläinen, Lauri. Tapiola – kohti uutta nousua? Yhdyskuntasuunnittelu 2011:3, 35-40.

http://www.espoo.fi/fi-FI/Asuminen_ja_ymparisto/Kaupunginosat/Tapiola 3.10.2014

http://www.tapiolankeskus.fi/tietoa-projektista/paeaeprojektit-ja-aikataulut/ 3.10.2014

Juhana Lahti

FT, tutkimuspäällikkö/kokoelmayksikön päällikkö, Arkkitehtuurimuseo