Normitalkoilla parempi kaavoitus

Teemu Holopainen

Suomalainen kaavoitusjärjestelmä ja –käytännöt rakentavat oikeistolaista yhteiskuntaa, jolle on ominaista omaisuuden keskittyminen. Tämä on erikoista, koska moni kaavoittaja tavoittelee toiminnallaan juuri päinvastaista yhteiskuntaa. Myös Ympäristöministeriön, ELY-keskuksien sekä maankäyttö- ja rakennuslain kaavaohjauksen tarkoitusta kuvaavat tekstit henkivät sosiaalidemokraattisia hyveitä. Nykyisen oikeisto-hallituksen tavoitteet purkaa sääntelyä voivat kuitenkin joskin vahingossa muuttaa kaavoitustoimintaa kohti tasa-arvoisempaa maankäyttöä.

Ylikeskittyvän talouden piirteitä saamme lukea uutisista päivittäin. Pankkien puuhastelu on jatkunut vuoden 2008 kriisin jälkeen samalla linjalla ja uutta rahatalouden romahdusta ennustavat monet ekonomistit. Samaan aikaan teollisuusvetoista vanhaa taloutta edustavat tahot pyrkivät alentamaan palkkoja (pl. omia) ylläpitääkseen katteiden kasvun. Tätä kutsutaan kilpailukyvyksi. Työntekijöiden toimeentulokykyä ei koeta ongelmaksi. Mutta mitä tekemistä tällä oikeistolaisella liberalismilla on hyvinvointiyhteiskuntaa tavoittelevan kaavoituksen kanssa? Paljonkin. Kaavoitus kun rakentaa ns. hajakeskittynyttä yhdyskuntarakennetta, jossa kiinteistöjen arvonnousu ja kaupan rahavirrat keskittyvät yhden käden sormin laskettaville tahoille. Kaikki muu hajautuu. Hajautumisesta taas syntyy autoliikennettä johon liittyvät liiketoimet (autoteollisuus, lainoitus, polttoainekauppa, huollot ja vakuutukset) ovat myös vahvasti keskittyneitä toimijoiltaan. Hajakeskittyneessä yhdyskuntarakenteessa syntyy ”trickle up –ilmiö”, jossa raha virtaa osmoosin lailla alhaalta ylös.

Hajakeskittyneestä yhdyskuntarakenteesta on totutusti syytetty liikennesuunnittelua. Modernistisen liikennesuunnittelun periaatteet ovat kyllä vahvasti hajakeskittäviä, mutta myös kaupan ohjaamisen lainsäädäntö ja eri kaavatasot puhaltavat kaikki hajakeskittämisen hiileen. Maakuntakaava määrittää kaupan alueita ja mitoitusta vain jo olemassa oleviin kauppapaikkoihin. Yleiskaavoittaja joutuu toimimaan samoin, koska laki käskee huomioida maakuntakaavan merkinnät. Näin kaupankäynnin mahdollisuudet rajataan pois sekä uusilta että pieniltä toimijoilta. Asemakaavoittajalle ei jää paljon suunniteltavaa, vain hieman sommiteltavaa. Kilpailuvirastoa ei maankäyttö kiinnosta.

Liiketilakaavoituksen lisäksi myös asuntokaavoitus keskittää omaisuutta. Professori Christer Bengs kuvasi nykyistä prosessikeskeistä kaavoituskulttuuria artikkelissa ”kaupunkihistoria opettaa – valistummeko?” (ys-lehti 2010:1). Bengs:n mukaan kaavoituksessa on vuosituhannen vaihteessa siirrytty asukkaita ja ympäristön laatua suosivasta lopputuloksen suunnittelusta suurmaanomistajia ja rakennuttajia suosivaan tuotantoprosessikeskeiseen järjestelmään. Näin on käynyt erityisesti Suomessa ja Ruotsissa, joissa samat rakennusliikkeet toimivat sekä maanomistajina, kehittäjinä, rakentajina että myyjinä. On jopa tuotu esiin näkemys, että tiettyjä rakennusliikkeitä tulisi kuulla jo yleiskaavavaiheessa, koska heillä on niin laaja-alainen tieto markkinoista. Asetelma on sama kuin pankkitoiminnassa, jossa samassa talossa hoidetaan suuryritysten yrityskauppajärjestelyitä ja yleistä sijoitustoimintaa samojen yrityksien osakkeilla, sekä vielä yksityisasiakkaiden varainhallintaa samoilla osakemarkkinoilla. Jotkut pankit ovat kuulemma osoittaneet ”tuotannon” eri vaiheissa toimiville pankkiireille omat hissit, jotta syntyvää sisäpiiritietoa ei voisi käyttää omaisuuden liialliseen keskittämiseen (Joris Luyendik, YLE, A-studio 9.2.2016). Ehkä pörssissä olevilla rakennusliikkeillä tulisi olla myös tällainen monen hissin malli?

Entä jos nykyinen kaavajärjestelmä rikotaan ja sääntely poistetaan? Lisääntyykö keskittyvän talouden valta vai syntyykö toimintamahdollisuuksia myös pientoimijoille? Hallituksen käynnissä olevat normitalkoot koskevat myös kaavoitusta ja varsinkin sen valvontaa. Ympäristöministeriön sivulle http://www.ym.fi/mrlmuutokset on listattu muutosten tavoitteet. Kiteytettynä päätavoitteena on hajarakentamisen ja käyttötarkoitusmuutosten helpottaminen sekä kaupan sääntelyn purkaminen. Pääkeinoina tavoitteiden saavuttamiselle on esitetty yleiskaavan käyttöä suoraan rakentamisen perusteena sekä kuntien suurempaa valtaa kaava- ja rakennuslupapäätöksissä. Moni pelkää, että muutos on huono, mutta se voi olla myös kaupungeille eduksi.

Muutos mahdollistaisi toimintakulttuurin, jossa keskittämiselle ei ole enää pakkoa. Ei olisi enää lain edellyttämää tarvetta keskittää liiketilojen kaavamerkintöjä vain nykyisille toimijoille. Kaupunkia voisi jopa kehittää yhtenä suurena keskustatoimintojen alueena, jossa eri maankäyttömuodot yhdistyvät saumattomasti kaikkien katujen varsilla. Myös asuinrakentamisen hajautumista voitaisiin estää hyödyntämällä ELY-keskuksen uutta konsultoivaa roolia täydennysrakentamisen lisäämiseen. Tasainen ja pienipiirteinen palvelurakenne tuottaa taloudelliselta aktiviteetiltään viriilimpää kaupunkia, mikä lisää keskustamaisen asumisen laatua. Yhdyskuntarakenteen hajautumisen pelko on turha. Suomessa on tälläkin hetkellä kaavavarantoa noin 20 miljoonalle ihmiselle samalla kun kaupungeissa vallitsee korkeat hinnat. Oikeistohallituksen normitalkoot voivat paradoksaalisesta mahdollistaa Suomeen maankäytöltään läheisemmät kaupungit ja kaupunkilaisille tasapuolisemmat yrittämisen mahdollisuudet. Pallo on nyt suunnittelijoilla.

Teemu Holopainen

Teemu Jama

Teemu Jama

Arkkitehti, yksikön päällikkö, WSP Oy